Aikuisen naisen päiväkirja : Hymyilen, Seran voimat hiipuvat
Paljon on tapahtunut edellisten kuulumisten jälkeen. Olen joistakin asioista itsekin yllättynyt, jotkut taas loksahtivat paikoilleen niinkuin oikea palanen palapelissä. Voisin hyppiä ilmaan ja huutaa hip hip hei ellei se tekisi aivan liian kipeää.
Äitienpäivänä olimme kaikki yhdessä, perheeni lapseni mukaan lukien. Siitä minä nautin.
Ystäviä on käynyt kylässä myös ja erään ystävän kanssa teimme vaihtokauppaa. Vaihdoimme miehemme päittäin. Nimittäin minä en tykkää niinkään pyöreävatsaisesta hymyileväatä buddhasta, ystis ei totisesta ja laihasta. Olimme kuitenkin hankkaineet juuri päinvastaiset buddhat. Katsos, minkälaisen minä sain.
Tässä buddhassa on vesi tuolla alaosassa ja vesi kiertää käsien kautta helmaa pitkin altaaseen takaisin. Vesi pyörittää sylissä irrallaan omevaa kristallipalloa. Olen hullaantunut tähän täysin.
Näiden lisäksi olen käynyt sairaalassa joka kuukausi ja omen saanut akuhoitoja ja puudutusta sekä kortisonia. Migreeni on kadonnut akupunktiolla j joku näistä on auttanut myös Seraan, sillä kivut levossa ovat nyt lähes poissa. Liikkua en voi sen enempää, mutta nythän minulla.on kaksi sauvaa ja lisäksi uusi pyörätuoli. Nimittäin vihdoimme ekan kevytliikkeiseen "Ottopoikaan". Tuolin selkämyksessä nimittäin lukee tuolin merkki, jonka alku on Otto. Siitä se Ottopoika sai nimensä. Nyt voin hencähtää levossa ja nukkua, useammin kenties mennä myös ulos.
Me käytiinkin ulkona laavulla. Otin siellä valoakuvia ja nautin savun tuoksusta.ja tulen loimusta.
Lisäksi olemme käyneet lenkillä, minä pyörätuolissa. On se sekin, kun saa olla ulkona.
Eduskuntavaalien aikaanhan elimme hektistä aikaa jännittäen poikamme puolesta. Läpi ei vielä päässyt, eka kertalaisena, mutta harvapa eka kerralla läpi pääseekään.
Me ostetaan nykyisin kerran kuussa pienpaahtimoiden kahvia herkutteluun. Eka ostos oli perulaista käsin kerättyä ja andien lähdevedellä huuhdeltua Inka paahtimon kahvia. Peru tunki organic.
Meidän keittiön ikkunan taakse teki orava pesän kuuseen. Siellä ainakin oli 2 poikasta, mutta en tiedä, onko vielä vai onko luonto julma yhdelle, ravintoa toiselle.. Rastaat vahtivat pesää hyvin tarkkaan yvden äivän ajan.
Askartelun saralla saamisia on ja tehtyäkin, mutta myös tein päätöksen vähentää lähes täysin osallistumiset haasteisiin. Stressi ei ole hauskaa ja inspiroivaa ja aikataulussa pysyminen on vaikeaa jos istuminen on hankalaa. Pyörätuolissakaan kun en istu päivittäin. Nyt on kuitenkin vielä yksi isompi työ kriittisessä vaiheessa, joten keskitän energiani ensin siihen, sitten erääseen synttärilahjaan ja sitten.. mitä ikinä mieleeni tuleekaan ilman aikatauluja. Tosin jälkimmäinen on jo tätä stressitöntä hommaa.
Carlos nauttii aurinkoisesta parvekkeesta.
Ja minä opiskelen itselleni tärkeitä asioita verkkokursseilla. Aiheet liittyvät viimeiseen kuvaan.
Tällaista täällä.
Mitä sinulle kuuluu?
Kommentit