Sananvastuu + ILMAINEN tsemppiarkki
"Yksikin tällainen tapaus heikentää nuoren hyvinvointia aiheuttaen ahdistusta, vihaa ja häpeää."
63 % nuorista on kohdannut verkossa kiusaamista tai häiriköintiä. Yksikin tällainen tapaus heikentää nuoren hyvinvointia aiheuttaen ahdistusta, vihaa ja häpeää. Mutta minkälainen paikka verkko olisikaan, jos ikävien kommenttien sijaan kannustaisimme ja loukkaamisen sijaan kehuisimme?
Osana #sananvastuu-hanketta Elisa järjestää positiivisuuden talkoot elisanpäivänä 19.11. eli tänään. Tavoitteena Elisalla on yhdessä asiakkaidensa kanssa tuottaa niin paljon hyvää, että se jättää varjoonsa kiusaajat ja häiriköt. Aivan ihana hanke! Näitä lisää!
Minun blogihistoriani alkoi 7 vuotta sitten, kun päätin perustaa Vuodatukseen blogin, jossa toisin esille korttejani, runojani sekä terapioisin sisintäni, jota kalvoi suuri musta möykky nimeltä menneisyyden taakat. Siirryin Bloggeriin vuoden kuluttua ja synnytin Inspirationin, eli Inspiksen. Inspiksen pääpointti on ollut alusta asti innoittaa kokeilemaan uutta, joten sen vuoksi nimi blogilla vaihtui samalla. Päädyin siihen, että blogini nimi lausutaan juuri niin kuin kirjoitetaan. Siten se sopii suuhun kuin suuhun. Inspis on rento blogi, aivan kuin olohuoneesi. En nipota, vaikka lausuisit nimen englantilaisittainkin tai ihan vaan Inspis. Tärkeintä lienee sisältö kuitenkin. Eiks jes!?
"Enää en kulje ikkunoissa pimeän aikaan enkä katso taakseni jokaisella askeleella."
Vilin verstaan ajoilta Inspiration on muuttunut paljon. Olen kasvanut ihmisenä ja se näkyy blogissanikin. Se masentunut, ahdistunut ja pelokaskin Vili on löytänyt sisältään voimavaroja ja näiden sekä henkisyyden kasvun ja erityisherkkyyden valjastamisen kera olen saanut työstettyä mustan möykyn pois. Enää en kulje ikkunoissa pimeän aikaan enkä katso taakseni jokaisella askeleella. Ja se näkyy postauksissani iloisena ja positiivisuutta huokuvana itsevarmuutena.
Se arka Viltsu, joka olin blogia aloittaessani on kasvanut reilun 6 vuoden aikana valtavasti. Alussa anonyymit haukut satuttivat ja otin ne henkilökohtaisena iskuna kasvoihini. Itkin ja valvoin öitä miettien, miksi minua vihataan, vaikkei tunneta ja miksi minua syytellään asioista, jotka eivät ole totta!? Joskus anonyyminä esitetyt väitteet ja kommentit olivat hyvinkin julmia aina liittyen kuolemaan saakka.
Sittemmin tajusin, ettei sanat olleet minulle, vaan heille itselleen. Syyllistähän me ihmiset kaipaamme asioissa, joita emme osaa käsitellä oikein. Nyt osaan jo haukut ottaa vastaan eri tavalla. Anonyymisti. Silti kiitän joka ikinen kerta lukiessani kommentteja, jos inhottavinta on pelkät robottikommentit. Ei, en vieläkään tajua, mitä he hyötyvät sillä, että pommittavat blogeja viesteillään.
Vaikka myös haukut tarkoittavat sitä, että blogia luetaan, olisi ihailtavaa, jos näitä anonyyminä esitettyjä loukkauksia ei kukaan saisi. Eikä sen puoleen nimelläkään julkaistuja, joita tuskin montaa löytyy. Etenkin nuoret, joilla ei ole vielä paljonkaan kokemusta elämän nurjasta puolesta tai herkkyys ja naiivius ovat vahvoja, saattavat ahdistua hyvinkin voimakkaasti. Minä-kuva voi vääristyä, itseinho syventyä ja viha ja katkeruus täyttää mielen.
Miksi kenenkään pitäisi joutua kokemaan solvauksia keneltäkään? Edes netissä, jossa myös keskustellaan ihan oikeille ihmisille joilla on ihan oikeat tunteet. Tässä kohtaa pätee kaikille tuttu mutta unohdettu elämänohje;
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokainen on vastuussa puheistaan ja teoistaan. Se onnistuu parhaiten reilusti omalla nimellä ja nätillä kielenkäytöllä. Ja hei, rakasta myös itseäsi riittävästi. Olet sen arvoinen.
Minä en tavoittele blogillani parrasvaloja tai aploodeja saavutuksestani, vaan iloisia ihmisiä ja itsevarmuutta osaamiseeni. Kuulua osana johonkin. Että minulla ja blogillani olisi syvällisempi tarkoitus. Mikä, se selviää vielä joskus.
Aiemmin postasin päivittäin, nyt pyrin viikottain. Näin voin antaa sinulle samaa tasoa kuin ennenkin. Ehkä kehittyä yhä ja oppia lisää. En ole koskaan valmis täysin. Bloggaamisen syitä ja tavoitteita on yhtä monia kuin on bloggaajiakin, joten eiköhän nosteta hattua, malja tai vaikka peukkua jokaiselle, joka uskaltaa blogata ja on ottanut askeleen tuoda omia ajatuksia ja mielipiteitä julki. Tai kuvia tai mitä nyt blogissa onkaan aiheena. Työtä se vaatii. Arvostan!
"näytä rohkeasti itseltäsi"
Et tiedä kaikkea blogien takaa. Et tiedä edes kaikkea ihmisten takaa. Ja ihan Sama miltä joku näyttää, mitä harrastaa tai onko rikas, köyhä, homo tai vankilakundin lapsi. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen elämään johon ei kuulu solvaukset. Blogi voi olla turvasatama ja hengähdyspaikka. Siihen ei kuulu se, että toinen bloggaaja kyttää, mokaako hän tai että lukija kommentoi ilkeästi hiusväristä tai sisustuksesta. Ei tehdä toisten elämästä vaikeampaa, kuin se on ennestään. Ei edes sinun elämästäsi. Kannustus ja kiitos sen sijaan saa aikaan paljon.
Voi rakkaat!! Jos nyt ihan vaan pidettäisiin jokaikinen huolta siitä kaikkein tärkeimmästä bloggaajasta tai lukijasta. Eli itsestä. Seiso sanojesi takana, ole oma itsesi ja näytä rohkeasti itseltäsi. Kun hyväksyt oman peilikuvasi juuri sellaisena kuin suihkun jälkeen ilman photosoppausta olet, olet taatusti rikkaampi ja onnellisempi ihminen näpyistä,kaksoisleuasta tai silmäpusseista huolimatta . Sitä rikkautta ei rahassa mitata.
"mikä on oikeasti totta ja oikeasti kaunista. Nyt nuorissa on heitä jotka luulevat photoshopattujen ja kirurgienkin muokkaamien naisten olevan todellisia."
Mitä useampi bloggaaja jättää kasvot ja kehon korjaamatta teknisesti someen, sitä useampi, ja eritoten nuori, näkee mikä on oikeasti totta ja oikeasti kaunista. Nyt nuorissa on heitä jotka luulevat photoshopattujen ja kirurgienkin muokkaamien naisten olevan todellisia. Ja kun niin mieluummin soisin minäkuvaksi rehtiä meininkiä. Meidän mummojen mummot ja pappojen ukit ovat olleet viisaita. Joku keksi senkin, että "yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä" sekä "annetaan kaikkien kukkien kukkia".
Syömishäiriöt, viiltely, itseinho...
Bloggaajan ja yleensäkin somettajan vastuun ja velvollisuuden tulisi olla rohkaisu ja esimerkillisyys. Onko sinun kuvasi se, joka ajaa nuoren pohjalle lopullisesti vai iloitsemaan samaistuessaan todelliseen sinuun. "Minäkin haluan olla kuin hän! Minun ei pidä laihtua ollakseni riittävä. Minun ei tarvitse oikoa hampaita kelvatakseni aikuisena jollekin, kaksoisleuka ja näpyt ovat yleisiä, .. minun ei pidä! Minä saan, minä voin, minä olen".
Annan palan sydämeni soinnuista sinulle jokaisessa postauksessani. Toivottavasti Inspirationista on sinulle iloa. Toivottavasti löydät myös tästä postauksesta kipinän rakastua itseesi uudestaan. Voit napata mukaasi tuon viimeisen kuvan tästä alta, tallentaa ja tulostaa sen vaikka peilin reunaan tai vihkoon. Muistin virkistyksenä minulta sinulle.
Rakkaudella Viltsu
Saa tulostaa omaan käyttöön. Kaikki tekstit ovat itse keksimiäni tätä arkkia varten. Mitään arkin kuvaa tai tekstiä ei saa myydä tai muutoin käyttää hyötyäkseen.
63 % nuorista on kohdannut verkossa kiusaamista tai häiriköintiä. Yksikin tällainen tapaus heikentää nuoren hyvinvointia aiheuttaen ahdistusta, vihaa ja häpeää. Mutta minkälainen paikka verkko olisikaan, jos ikävien kommenttien sijaan kannustaisimme ja loukkaamisen sijaan kehuisimme?
Osana #sananvastuu-hanketta Elisa järjestää positiivisuuden talkoot elisanpäivänä 19.11. eli tänään. Tavoitteena Elisalla on yhdessä asiakkaidensa kanssa tuottaa niin paljon hyvää, että se jättää varjoonsa kiusaajat ja häiriköt. Aivan ihana hanke! Näitä lisää!
"pääpointti on ollut alusta asti innoittaa kokeilemaan uutta"
Minun blogihistoriani alkoi 7 vuotta sitten, kun päätin perustaa Vuodatukseen blogin, jossa toisin esille korttejani, runojani sekä terapioisin sisintäni, jota kalvoi suuri musta möykky nimeltä menneisyyden taakat. Siirryin Bloggeriin vuoden kuluttua ja synnytin Inspirationin, eli Inspiksen. Inspiksen pääpointti on ollut alusta asti innoittaa kokeilemaan uutta, joten sen vuoksi nimi blogilla vaihtui samalla. Päädyin siihen, että blogini nimi lausutaan juuri niin kuin kirjoitetaan. Siten se sopii suuhun kuin suuhun. Inspis on rento blogi, aivan kuin olohuoneesi. En nipota, vaikka lausuisit nimen englantilaisittainkin tai ihan vaan Inspis. Tärkeintä lienee sisältö kuitenkin. Eiks jes!?
"Enää en kulje ikkunoissa pimeän aikaan enkä katso taakseni jokaisella askeleella."
Vilin verstaan ajoilta Inspiration on muuttunut paljon. Olen kasvanut ihmisenä ja se näkyy blogissanikin. Se masentunut, ahdistunut ja pelokaskin Vili on löytänyt sisältään voimavaroja ja näiden sekä henkisyyden kasvun ja erityisherkkyyden valjastamisen kera olen saanut työstettyä mustan möykyn pois. Enää en kulje ikkunoissa pimeän aikaan enkä katso taakseni jokaisella askeleella. Ja se näkyy postauksissani iloisena ja positiivisuutta huokuvana itsevarmuutena.
"Itkin ja valvoin öitä miettien, miksi minua vihataan"
Se arka Viltsu, joka olin blogia aloittaessani on kasvanut reilun 6 vuoden aikana valtavasti. Alussa anonyymit haukut satuttivat ja otin ne henkilökohtaisena iskuna kasvoihini. Itkin ja valvoin öitä miettien, miksi minua vihataan, vaikkei tunneta ja miksi minua syytellään asioista, jotka eivät ole totta!? Joskus anonyyminä esitetyt väitteet ja kommentit olivat hyvinkin julmia aina liittyen kuolemaan saakka.
Sittemmin tajusin, ettei sanat olleet minulle, vaan heille itselleen. Syyllistähän me ihmiset kaipaamme asioissa, joita emme osaa käsitellä oikein. Nyt osaan jo haukut ottaa vastaan eri tavalla. Anonyymisti. Silti kiitän joka ikinen kerta lukiessani kommentteja, jos inhottavinta on pelkät robottikommentit. Ei, en vieläkään tajua, mitä he hyötyvät sillä, että pommittavat blogeja viesteillään.
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokainen on vastuussa puheistaan ja teoistaan."
Vaikka myös haukut tarkoittavat sitä, että blogia luetaan, olisi ihailtavaa, jos näitä anonyyminä esitettyjä loukkauksia ei kukaan saisi. Eikä sen puoleen nimelläkään julkaistuja, joita tuskin montaa löytyy. Etenkin nuoret, joilla ei ole vielä paljonkaan kokemusta elämän nurjasta puolesta tai herkkyys ja naiivius ovat vahvoja, saattavat ahdistua hyvinkin voimakkaasti. Minä-kuva voi vääristyä, itseinho syventyä ja viha ja katkeruus täyttää mielen.
Miksi kenenkään pitäisi joutua kokemaan solvauksia keneltäkään? Edes netissä, jossa myös keskustellaan ihan oikeille ihmisille joilla on ihan oikeat tunteet. Tässä kohtaa pätee kaikille tuttu mutta unohdettu elämänohje;
Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokainen on vastuussa puheistaan ja teoistaan. Se onnistuu parhaiten reilusti omalla nimellä ja nätillä kielenkäytöllä. Ja hei, rakasta myös itseäsi riittävästi. Olet sen arvoinen.
"eiköhän nosteta hattua, malja tai vaikka peukkua jokaiselle, joka uskaltaa blogata"
Minä en tavoittele blogillani parrasvaloja tai aploodeja saavutuksestani, vaan iloisia ihmisiä ja itsevarmuutta osaamiseeni. Kuulua osana johonkin. Että minulla ja blogillani olisi syvällisempi tarkoitus. Mikä, se selviää vielä joskus.
Aiemmin postasin päivittäin, nyt pyrin viikottain. Näin voin antaa sinulle samaa tasoa kuin ennenkin. Ehkä kehittyä yhä ja oppia lisää. En ole koskaan valmis täysin. Bloggaamisen syitä ja tavoitteita on yhtä monia kuin on bloggaajiakin, joten eiköhän nosteta hattua, malja tai vaikka peukkua jokaiselle, joka uskaltaa blogata ja on ottanut askeleen tuoda omia ajatuksia ja mielipiteitä julki. Tai kuvia tai mitä nyt blogissa onkaan aiheena. Työtä se vaatii. Arvostan!
"näytä rohkeasti itseltäsi"
Et tiedä kaikkea blogien takaa. Et tiedä edes kaikkea ihmisten takaa. Ja ihan Sama miltä joku näyttää, mitä harrastaa tai onko rikas, köyhä, homo tai vankilakundin lapsi. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen elämään johon ei kuulu solvaukset. Blogi voi olla turvasatama ja hengähdyspaikka. Siihen ei kuulu se, että toinen bloggaaja kyttää, mokaako hän tai että lukija kommentoi ilkeästi hiusväristä tai sisustuksesta. Ei tehdä toisten elämästä vaikeampaa, kuin se on ennestään. Ei edes sinun elämästäsi. Kannustus ja kiitos sen sijaan saa aikaan paljon.
Voi rakkaat!! Jos nyt ihan vaan pidettäisiin jokaikinen huolta siitä kaikkein tärkeimmästä bloggaajasta tai lukijasta. Eli itsestä. Seiso sanojesi takana, ole oma itsesi ja näytä rohkeasti itseltäsi. Kun hyväksyt oman peilikuvasi juuri sellaisena kuin suihkun jälkeen ilman photosoppausta olet, olet taatusti rikkaampi ja onnellisempi ihminen näpyistä,kaksoisleuasta tai silmäpusseista huolimatta . Sitä rikkautta ei rahassa mitata.
"mikä on oikeasti totta ja oikeasti kaunista. Nyt nuorissa on heitä jotka luulevat photoshopattujen ja kirurgienkin muokkaamien naisten olevan todellisia."
Mitä useampi bloggaaja jättää kasvot ja kehon korjaamatta teknisesti someen, sitä useampi, ja eritoten nuori, näkee mikä on oikeasti totta ja oikeasti kaunista. Nyt nuorissa on heitä jotka luulevat photoshopattujen ja kirurgienkin muokkaamien naisten olevan todellisia. Ja kun niin mieluummin soisin minäkuvaksi rehtiä meininkiä. Meidän mummojen mummot ja pappojen ukit ovat olleet viisaita. Joku keksi senkin, että "yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä" sekä "annetaan kaikkien kukkien kukkia".
"tallentaa ja tulostaa sen vaikka peilin reunaan"
Syömishäiriöt, viiltely, itseinho...
Bloggaajan ja yleensäkin somettajan vastuun ja velvollisuuden tulisi olla rohkaisu ja esimerkillisyys. Onko sinun kuvasi se, joka ajaa nuoren pohjalle lopullisesti vai iloitsemaan samaistuessaan todelliseen sinuun. "Minäkin haluan olla kuin hän! Minun ei pidä laihtua ollakseni riittävä. Minun ei tarvitse oikoa hampaita kelvatakseni aikuisena jollekin, kaksoisleuka ja näpyt ovat yleisiä, .. minun ei pidä! Minä saan, minä voin, minä olen".
Annan palan sydämeni soinnuista sinulle jokaisessa postauksessani. Toivottavasti Inspirationista on sinulle iloa. Toivottavasti löydät myös tästä postauksesta kipinän rakastua itseesi uudestaan. Voit napata mukaasi tuon viimeisen kuvan tästä alta, tallentaa ja tulostaa sen vaikka peilin reunaan tai vihkoon. Muistin virkistyksenä minulta sinulle.
Rakkaudella Viltsu
Saa tulostaa omaan käyttöön. Kaikki tekstit ovat itse keksimiäni tätä arkkia varten. Mitään arkin kuvaa tai tekstiä ei saa myydä tai muutoin käyttää hyötyäkseen.
Kommentit
Silottelusta sen verran, että esimerkkinä näin saman bloggaajan kuvissaan aina upeasti laitettuna, sileäihoisena ja hyvin kapeat kasvot. Kun toinen henkilö oli ottanut kuvan hänestä ja julkaissut kysymättä lupaa, mikä on taas asia, jota en hyväksyisi itsekään, niin järkytyin. Tällä samalla henkilöllä oli ryppyjä, oikeasti iso kaksoisleuka, pyöreät posket... ihon värikin oli tummempi. Järkytyin sen vuoksi, että luulin hänen sairastuneen vakavasti. Onneksi en kerennyt kysyä sitä häneltä, kun selvisi jo, että tämä oli aito kuva. Hän itse vielä kommentoikin, että kuvan saa vasta sitten julkaista, kun kaksari on poistettu ja rypyt silotettu. Tämä on niitä asioita, mikä hämmentää. Tai kun selkeästi näkee kasvot sutatut ja kaulalla selkeät rajaukset jolla kaksoisleuka poistettu. Ja just kun korjaamatonta kuvaa väitetään vääristeleväksi, vaikka sama toistuu joka kerta. Photoshoppauksen sijaan suosittelen ennemminkin leikkiä valolla ja varjolla, asennoilla ja kuvauskulmalla.