Isänpäivänä syömään ulos? Turkki makumatkassa

Tämä postaus ei ole millää muotoa kaupallinen mainos,  yhteistyö tai sovittu esitelmä. Tämä on täysin minun oma mielipiteeni siitä, mikä on minun mielestäni Kuopion ykkös mesta, kun puhutaan ruuasta tai palvelusta. Samalla haluan toivottaa kaikille isille ja useille hyvää isänpäivää!



Mikä sen ihanampaa, kun oman suosikki-ravintolan ruoka! Ja etenkin nyt, kun voin valita, menenkö ravintolaan vai tilaanko kotiin tai haenko ruuat itse. Huippua! Harmi, etten voi viedä tänään isääni tai kumpaakaan ukkia syömään, sillä he kaikki syövät Taivaassa enkelten ruokia.



Minulla on sellaisia päiviä suurin osa, etten voi mennä ulos kipujen takia. Kivut invalidisoivat puolet vartalostani, vyötäröltä alaspäin, ja olen vuoden sisällä päätynyt vuoteeseen lähes kokonaan. Silti niinäkin päivinä kaipaan Turkkiin ja turkkilaista elämänmenoa ja ruokaa. Ei suomalaisten grillin "sinnepäin-kebabia", vaan turkkilaisten tekemää oikeaa turkkilaista kotiruokaa.



Sitä on vaikea selittää, sillä meistä kumpikaan ei ole turkkilainen, ei myöskään lapseni, joten mitään sellaisia juuria meillä ei Turkkiin ole. Olen käynyt Turkissa yhden kerran, Honeymoonin verran. Olin haaveillut Turkin matkasta kuitenkin jo nuoresta tytöstä asti. Ja kun kone vihdoin laskeutui Istanbul-Atatürkin kansainväliselle lentoasemalle, tunsin olevani kotona vihdoinkin.



Kun ensimmäisen kerran kuulin minareettien rukouskutsun, aloin itkemään. Se itku oli puhdistavaa ja helpotus. Se oli kuin kirsikka kakun päällä. Nyt olin kotona ja juuri oikeassa paikassa. Älä kysy miksi, sillä en osaa vastata.

En ole muslimi enkä oikeastaan uskovainen muutenkaan, en sillä tavoin, kuin uskovista ajatellaan ensimmäiseksi. Minun uskoni on omanlaiseni ja yhdistelmä eri vaikutteista. Nuorena jo mietin, voisiko islam olla se minun uskontoni ja vahvasti siihen suuntaan menikin ajatukseni, mutta jokin siinä silti pisti myös vastaan. Nyt isona tiedän, ettei minulla ole yhtä uskoa  vaan sekoitus islamilaisuutta, buddhismia ja kristinuskoa olematta kuitenkaan kirkkoa, mutta esikuvana Buddha. Noiden sekoitukseen lisään vielä karman, kohtalon, enkelit, chakrat, kundaliinin...
Silti minareettien juurella olin nöyrä eri tavoin kuin missään muualla koskaan.



Turkissa kaiken lisäksi voimani olivat paremmat, kuin koskaan kesäisin Suomessa. Se tasainen jatkuva lämpö suorastaan voiteli parantavia salvoja kehooni. Ja kauneus ja erilaisuus, eksotiikka ja erityisesti ystävällisyys koskettivat. Apua saimme pyytämättämmekin, ihmiset hymyilivät ja tulivat juttelemaan ja eräs korukauppiaskin tuli onnittelemaan meitä avioituminen johdosta. Hän kun bongasi samanlaiset sormukset meillä.kummallakin.



Asuimme Antalyassa keskellä vanhaa kaupunkia ja se osottautui hyväksi valinnaksi meille. Olihan lähellä meri, vuoren rinteet, nähtävyyksiä, ruokapaikkoja, basaari, vitamin bar,...
Jälkimmäinen oli tuorepuristettujen hedelmämehujen baari.



...Ja kulkukissoja. Kissaihmisenä kulkukissat ja koira herättivät ristiriitaisia tunnelmia. Hyvin pian kuitenkin huomasin  että niistä pidetään huolta Antalyassa. Esim. se ravintola, jossa me asuimme, antoi ruokaa niille. Yksikin kulkukissa, Garfield, taisi asustaa päivät hotellin altaalla, sillä siellä se tuolilla nukkui usein. Kyseinen Karvinen herätti meissä tunteita, sillä Suomessa meitä odotti uusi perheenjäsen, jonka hakisimme kotiin päästyämme. Hän muistutti paljon Karvista. Luis muutti meille löytöeläinkodista kotiuduttuamme, ja siitä alkoi taistelu pienokaisen henkiinjäämiseksi. Se onkin uusi tarina se. Lue aiheesta nämä postaukset;
"Mitäpä jos..."
"Katulapsen pelastus"
Tämä kuvan kissa oli vanhassa kaupungissa auringon otossa. Karviskuvat ovat liian pimeitä valitettavasti. Löydät kuitenkin kuvan hänestä TÄÄLTÄ



Turkkilainen ruoka on erilaista, kuin suomalainen nakit ja muusi tai makaronilaatikko. Olin kuullut huhuja, että turkkilainen ruoka on todella tulista, mutta se ei pidä paikkaansa. Yrttejä ja puhtaita makuja, mausteita, mutta ei mitään meksikolaistyyppistä poltetta.  Ihastuin taitavien katukauppiaiden tyyliin ja tekniikkaan. Sain jopa kokeilla rinkelikauppiaan avustuksella rinkelikoria pään päällä. Hurjan raskas ja vaatii taitoa. Minä en sitä osannut, joten arvostus kasvoi entisestään. Niitä Simit-rinkeleitä jäin kaipaamaan. Simit on seesaminsiemenillä peitetty ohut rinkeli.



Hotellilla söimme sitrus-, oliivi- ja palmupuiden katveessa. Aamupala oli aina runsas. Suolaisia juustoja, oliiveja, menemeniä eli juoksevaa munakokkelia, joka tarjoillaan sipulin, vihreän paprikan ja tomaatin kera, todella hyvää leipää,... kaikkea, millä jaksaa pitkään saamatta lihaskramppeja. (Kunhan söi muutakin kuin muroja, tietty). Päivän kestäneellä retkellä, Demre-Myra-Kekova, söimme mm. Kana-kebabvartaat. Kaikkein tunnetuin kebab-annos Turkissa on iskender kebab, jonka myös maistoimme. Se on ohueksi leikattu lampaanliha, joka peitetään jogurtilla, tomaattikastikkeella ja voilla.



Jos mietit mistä bazaareihin leijuu huumaava teen tai mausteiden tuoksu, niin lähelläsi on tarjoilu ja kasoittain mausteita. Mausteita kannattaa ostaa tulijaisiksikin. Maistamisen arvoista on myös maitomaisessa hunajassa uitetut ja pistaasipähkinöillä päällystetyt filotaikina-leivonnaiset, baklavat. Tämä herkku tyydyttää makeanhimon kerralla.
Turkissa on muistettava myös turkkilainen kahvi ja pieni makea lokum. Aito turkkilainen kahvi vaatii taitavan baristan pitämään juoman riittävän kuumana jokaista kuppia varten. Turkkilaisessa kahvissa juoman lisäksi myös muut elementit ovat tärkeitä: vaahto kuuluu juoman päälle, kahvinpurut pohjalle.


Mahat jälleen täynnä. Kiitos ensimmäisen & ainoan perinteisen turkkilaiden ravintolan Kuopiossa, Ravintola Galatan, sekä erityiset terkut sydämelliselle yrittäjälle, Huiping Zhanille. Hän on aina yhtä positiivinen ja valmis vastaamaan meidänkin kysymyksiimme turkkilaisesta ruuasta. Ruuasta, mikä on maistuvaa ja hintaansa nähden juuri oikeassa mittasuhteessa. Myös À la carte - listalta. Luulen, että jos kerran kokeilet, menet toistekin.


Kun viimeksi söin Suomessa turkkilaista ruokaa, söin Kavurman, eli Naudanliha & sienet, paprika, tomaatti, riisi, rucola, tsatsiki. Lisäksi lasissa poreili Sana, makeahko valkoviini. Kiitos Galata. Galata ansiosta turkkilaiset aidot maut eivät unohdu.



Tänään sytytän kynttilän isän ja ukkien muistolle.

Kävittekö te isän kanssa syömässä? 
Mietteitä aiheesta. 

8 kommenttia:

  1. Mukava makumatka Turkkiin!
    Me olemme juuri lähdössä ystäväperheen kanssa isänpäivän illalliselle, mutta ravintolaa emme ole vielä valinneet.
    Turkkilainen ruoka ei ole minulle kovin tuttua, mutta täällä Välimeren antimet hellivät meitä kyllä!

    Lempeitä marraskuun tuulia sinulle ja auringon lämpöä lähetän kipuihisi myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna, kiitos ihana. Lämpö olisi enemmän kuin tervetullut herkku. Välimeren ruoka on minulle tuttua Kreikan kautta myös, ja onhan se hyvää! Meillä on täällä ravintola Kreeta, joka on myös huippu. Eri tavalla. Onneksi on vaihtoehtoja. Ihania hetkiä teille sinne mantelilaaksoon ja mahdollisimman vähän myrskyjä talveksi.

      Poista
  2. Kiitos kivasta postauksestasi.Joku maa tai paikka kolahtaa ja tuntuu että se on juuri se missä haluaakin olla. Vaikk aSuomi on aina sydämessäni siellä ova tjuureni,mutta täällä Saksassa on koti ja täällä olen lopun ikääni, näin uskon. Isän kanssa käydään syömässä aina kun siellä Suomessa olen, s ekuuluu jo meidän rutiineihin. Äidin vielä eläessä se oli erilaista, sillä hänen tekemä ruoka oli taas minulle kuin pala taivasta. Nyt on erilailla. Muistot kantavat ja antavat voimaa synkimpinä hetkinä. Toivotan sinulle voimia ja toivon myöskin että olosi paranee että voisit taas askarrellakin edes hiukan. Kaikkea hyvää teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidit tekevät parasta ruokaa.
      Saksassa on Suomeen verrattuna ihanan lämmintä myös, joskin tulee se talvi sinnekin. Sinä olet kodin löytänyt ja hyvä niin.

      Poista
  3. Ihana postaus ja kauniita kuvia. Minä olen ihastunut Välimeren ruokaan, joka on pääasiakkssa kasvisruokaa. Turkkilaista ruokaa en ole tainnut maistaa. Tsatsiki tuntuu tutulta jos se on sitä ihanaa valkoista ja turkkilaista leipää olen maistanut. Se on hyvää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsatsiki on juuri sitä mitä luulen sinun tarkoittavan. Se on ihanaa.

      Poista
  4. Ihana postaus!
    Meillä tuo isä teki kaikille tänään ruokaa ja minä sitten hoidin kahviherkut, eli tein kakun hänelle. Isälle sytytin tänään kynttilän, hänen kuolemastaan on tänään tasan 6 vuotta.
    Ihanaa iltaa sinulle Viltsu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ihana maistaa aitoa marokkolaista ruokaa. Ai että.
      Sama homma täällä, isälle kynttilä. Omani kuoli pari vuotta sitten.

      Poista

Kerro kommentissasi kuulumisesi, vastaa postauksen kysymyksiin, kerro rakentavasti mielipiteesi tai jätä vaikka hymynaama jälkeesi. Arvostan! Kiitän!
Xoxo Viltsumari
Ps. Löydät blogin myös Instagramista: @inspirationblogi sekä Facebookista @Inspiration . Pinterestissä olen nimimerkillä Viltsumari . Nähdään taas!

Blogitekstisuositus

Lapsuuteni lumoissa

Menin eräänä aamuna aikaisin kävelylenkille ja katselin ympärilleni -26 asteen pakkasessa. Niin sinistä ja niin kaunista kaikkialla. Timant...