Ameriikan lapsimissit

Avasin telkkarin sattumalta TLC:ltä josta tuli juuri sillä hetkellä dokumenttiohjelma Ameriikan lapsimisseistä. Jäin seuraamaan ohjelmaa, sillä paraikaa äiti kinasi tytön kanssa siitä, harjoitellaanko kisoihin ohjelmanumeroa vai ei. Äiti vaatimalla vaati, tyttö itki, ettei halua.

Ohjelmassa seurattiin muutamaa äiti-lapsi paria ja vain yhdestä jäi sellainen kuva, että tyttö itse halusi esiintyä, harjoitella, tulla isonakin malliksi. Lavalla kuitenkin jokainen esiintyi hymyillen ja loistaen.. juuri niinkuin näemme ulkopuolisin silmin. Eräs äiti sanoikin# että hänen tyttö jos häviää, se johtuu ainoastaan harjoituksen puutteesta. Mielestäni kyseinen lapsi näytti nätiltä, ihan tavalliselta tytöltä kotioloissa. Mietinkin, kuinka paljon äidin ajatteluun vaikutti se, mitä jokainen äiti ajattelee lapsestaan; "minun lapseni on maailman kaunein".

Minä en ole oikeastaan hyväksynyt lapsimissikisoja koskaan. Misseyden tulisi olla täysi-ikäisen oma valinta itsestään. Ei muiden päätös, mitä sinun tulee olla. Tuossa tulee vaan miettineeksi, elävätkö äidit omaa unelmaansa lapsen kautta?

Mitä sitten lapsilla näin yllään?
Tekohiukset, tekoripset, tekohampaat, tekohymy kasvoilla, tekorusketus... teko-sitä ja teko-tätä. Vaatetus iltapukuja, coctailasuja, shortseja ja napapaitoja, korkokenkiä, aikuisten juttuja minikoossa. Glitteriä alushousuja myöten, jotka siis myös vilahtelivat. Ja tietysti vahva meikki. Tuosta tekorusketuksesta  sen verran, että siitä näytettiin, kuinka eräälle tytölle se tehtiin. Tyttö itki ja huusi, ettei halua vatsaan sitä. Ei auttanut. Rusketus tehtiin koko vartalolle -kahdesti. Myös kulmakarvojen vahaus sai erään pikkumissin parahtamaan.

Jokainen tyttö esiintyi monessa ohjelmanumerossa. Oli valokuvamallina olo, glitz, royal rodeo, talent (jossa eräskin tyttö luetteli kaikki Raamatussa esiintyvät kirjeet, joku lauloi ja joku tanssi) ja kruunausseremonia. Nuorimmat tytöistä olivat 3 vuotiaita ja vanhimmat 8 vuotiaita. Vanhimman sarjan toiseksi tullut tyttö tuumasi, että tuomarit halusivat junttimissin. Hänen äitinsäkin sanoi ettei häviö haittaa, sillä he tulevat oikeasta glitz-maailmasta. Glitz=glamour.

Katsoin ohjelman loppuun surullisena. Mieleen muistui uutisotsikot vuosia sitten murhatusta lapsimissistä, jonka äitiä epäiltiin murhaajaksi. Mietin lapsia, kuinka heidän elämänsä ja erityisesti lapsuus on saneltu valmiiksi. Googletettuani löytyi myös yhdysvaltalaisen entisen lapsimissin haastattelu hänen omasta kokemuksestaan. Brooke Breedwell oli jo aikuinen annettuaan haastattelun.

Brooke oli vasta puolivuotias, kun hänen äitinsä vei hänet ensimmäisen kerran kauneuskilpailuun. Luit ihan oikein. Vasta puolivuotta aiemmin syntynyt! Viisivuotiaana Brooke oli jo vanha konkari ja hän oli voittanut jo 75 lapsimissikruunua!

Brooke halusi haastattelussaan sanoa äideille, että harkitsisivat uudestaan, tekevätkö lapsestaan lapsimissin. Hän sanoi; " Älkää ikinä tehkö sitä, vihasin joka minuuttia!". Brooken äiti painosti häntä täydellisyyteen jo kolmevuotiaana. Kaikki päivät viikosta toiseen täyttyivät erilaisista kaunistautumisrituaaleista, mallivalmentajan kanssa harjoittelemisesta ja laulu- ja tanssitunneista. sen sijaan, että tyttö olisi saanut olla "vain lapsi". Jos Brooke ei harjoitellut, oli hän kisoissa tai matkalla niihin tai niistä pois. Barbie-nukkena oleminen olikin Brooken sanojen mukaan hänen äitinsä pakkomielle, jota edes Brooken isä ei saanut kuriin. Isä ei halunnut tytöstään missiä. Brooken haastattelu kuvineen löytyy TÄÄLTÄ.

Huom! Tämän postauksen kuvissa olevilla lapsilla ei ole mitään tekemistä kyseisen tv-ohjelman kanssa.