Luonto ei anna periksi ja korttipostia

Kun myrsky riepotteli puita, vettä tihkusi ja yö esittäytyi mustana ja synkkänä, puimme lämmintä yllemme Murusen kanssa ja lähdimme ulos. Kamera kulki mukanani toisella olalla laukussa ja toisessa kädessä kopsutteli kyynärsauva. Halusin kokeilla yökuvausta ja näenkö pimeydessä asiat eri tavalla, kuin päivän valossa. 

Kuuntelimme myrskyn huminaa, ja se kuulosti samalta, kuin Turkin rannikolla meren pauhu. Voi sitä kaukokaipuuta! Nyt emme kuitenkaan uskalla lähteä matkaan, joskaan ei olisi kyllä varaakaan. Sen sijaan ihan lähimaastossakin on kaikkea mielenkiintoista katseltavaa. toisinaan leikittelenkin ajatuksella, että olenkin turisti kotikaupungissani. Mitä näen, mitä löydän, mitä ostaisin, jos voisin...

Tätä sinisävyistä kuvaa ajattelin uuteen puhelimeeni taustakuvaksi. On se ainakin uniikki ja sopivat sävyt makuuni. Myrsky taivutti puun latvoja siksin sokin hyvinkin rankasti välillä, ja mietimme, katkeaakohan puun rungot vai ei. Ei katkenneet. Luonto ei antanut periksi! Sen sijaan oksia lenteli eteemme ja taaksemme kaiken aikaa. Missähän kaikki oravat ja linnut ovat myrskysäällä?

Tällaisia luontokuvia Makrohaasteeseen, jossa aiheena on Luonto. 

Luonnosta lähdetäänkin ihanuuksien pariin sisätiloihin. Nimittäin korttiposti ilahdutti Marja-Riitan lähettämänä. Omat korttini ovat vielä työn alla. 

Näissä korteissa on sitä sanomaa, josta tykkään korteissa. Lisäksi näissä on nähty vaivaa ja pohjatkin on maalailtu itse. Kiitos Marja-Riitta! Näissä on luonnetta!

Ja vielä kuva luontoaiheeseen liittyen, nimittäin kaksi uutta kuusi-stanssiani. Ilman ystävääni ei näitä olisi. Kiitos Nanna! Mahdollistat monenmonet joulukortit ja kesäisetkin metsiköt.