Miltä uskoni näyttää konkreettisesti ulospäin

Jumala on taivaan ja maan valo. Hänen valonsa loistaa kuin lyhty ikkunasyvennyksessä. Lyhdyn valo on kuin välkkyvä tähti, ja se on sytytetty siunatun öljypuun öljyllä, joka ei tule idästä eikä lännestäkään.

Noilla sanoilla Valon suura, jae 35 kertoo Jumalasta. Tiedän, että blogiani seuraa ainakin muutama Jumalaan uskova, olipa sitten uskonto mitä tahansa. Minun uskoni on jotain, mitä on vaikeampi kuvailla ja kertoa. Yritän kuitenkin avata ajatuksiani siitä, millainen usko minua ohjaa ja tuo helpotusta kovassa maailmassa ja mitä ajattelen uskosta yleensäkin.

Onko usko vaikkapa maalliseen oikein? 

Olen sitä mieltä, että usko on jokaisen oma asia. Se voi olla oikeastaan hyvinkin laajasti mitä tahansa ja koen sen olevan oikein. En minä ole oikea ihminen sanomaan, ettei joku saa uskoa johonkin, olipa se henkiolento tai patsas. Jos se tuo lohtua ja apua vaikeana aikana ja iloa ja uskoa tulevaisuuden unelmista, se on silloin hyvä asia. Eihän turvallisuuden tunne voi olla väärin!

Jumalalla on islamilaisen perimätiedon mukaan 99 kaunista nimeä. Profeetta Muhammadin mukaan hän, joka ne luettelee, löytää lopulta itsensä Paratiisin porteilta. Kuinka tuollaiseen uskominen voisi olla väärin edes?! Kuka nyt ei Paratiisiin tahtoisi, luetteleepa sitten nimiä tai elää nyt kuuliaisena!?
Se, mitä en hyväksy, on uskon nimissä tehtävä paha.

Mitäkö se paha sitten on?

Se voi olla vaikka tuputtamista tai ihmisen sitomista uskontoon niin, ettei siitä saa poistua, jos kokeekin vieraantuvan. Se on sitä, kun satutetaan toista, soditaan, tapetaan uskon nimissä. Väärin on myös vainota tai ihan vaan ravata ovella yhtenään uskon asioissa. Siis jos sanon, ettei kiinnosta, niin silloin se on niin. Voihan sitä vuoden päästä kysyä uudestaan, mutta ei huomenna tai ensi viikolla! Paha on sekin, jos tekee väärin heikompia kohtaan. Lyö naista, pieksää lasta, kiduttaa eläinpoloista... Mutta se on myös tasavertaisen tai vahvemman osapuolen satuttamista. Luulen, että tiedät itsekin, minkälainen asia on pahuutta.

Millainen minä sitten olen uskossa? 

Uskon yhteiskunnalliseen vastuuseen

Uskon siihen, että elämässä on kyse ennen kaikkea vastuun ottamisesta – omasta itsestäni, muista ihmisistä ja ympäristöstä. Näen elämäni laajemmassa yhteydessä ja tunnen itse olevani osa suurempaa kaikkeutta. Minulle erityisen tärkeää on luonnonläheisyys, aitous ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Uskon johonkin, joka on enemmän kuin puhdasta materiaa

Minusta ihmisjärjellä ei yksinkertaisesti pysty selittämään kaikkea. On olemassa muutakin! Tunnen yhteyttä korkeampaan voimaan – ilman, että välttämättä kuvittelen sen olevan jossakin toisessa maailmassa. Uskon tiettyjen asioiden elämässä olevan pyhiä, edellyttävän kunnioitusta ja kiitollisuutta. Uskon myös, että kaikella on tietoisuus ja keskinäiset sidoksensa. Riippumatta siitä, miltä uskoni näyttää konkreettisesti ulospäin, elämääni ohjaa ajatus siitä, että tässä maailmassa on ulottuvuus, joka on enemmän kuin materiaa.

Uskon nautintoon ja hyvään oloon

Olen nautintoa ja elämäniloa arvostava ihminen. Sen sijaan, että ärsyyntyisin elämän rasittavista ja varjoisista puolista, sallin itselleni mukavamman elon: Aistin auringon hyväilyn ihollani ja tuulen henkäyksen hiuksissani. Haluan kokea ympäristöäni tietoisena ja valppaana, huvitella, antautua joutilaisuuteen ja/tai elää tasapainossa itseni ja maailman kanssa.

Uskon yhteisön voimaan

Olen sen tyyppinen ihminen, joka on aina muiden saatavilla. Se tekee hyvää myös itselleni: Nautin saadessani viettää aikaa muiden ihmisten parissa, auttaa muita ja viihtyä heidän seurassaan. Uskoni koostuu rakkaudesta, yhdessäolon voimasta ja/tai luotettavuudesta ja avuliaisuudesta.

En usko Jumalaan

En ole uskovaista tyyppiä. Rukoileminen ei ole minun juttuni, enkä tiedä, miksi joku Jumala antaisi minulle voimaa. Muut asiat elämässä ovat lähempänä sydäntäni. Se ei tarkoita kuitenkaan, että vähättelisin sinun Jumalaasi. Ei, minulle uskon asiat ovat pyhä asia. Niistä ei herjata ja halveksita. Olen ollut itsekin uskossa joskus kauan sitten, mutta "se meni ohi".

Tällaisia mietteitä viikonlopuksi.

Mitä sinä tuumit uskosta ja näistä asioista yleensäkin?