Siirry pääsisältöön

Teini keski-ikäinen osa 1 kautta 3

Tiedän tulleeni keski-ikään, tai siihen ikään, josta itsekin teinivuosina ajattelin, että "tossa iässä ollaan tätejä", kun huomaan ajattelevani "nuoruuttani silloin ennen" tai kun näyteikkunasta heijastuu eteenpäin lyllertävä rouva keijukaisen sijasta . Tädeillä en nuorena keijuna tarkoittanut sisarusten lapsiin tai kummiuteen liittyviä seikkoja enkä myöskään tubettajia,  vaan kukkahattuja, tanttamammoja, tanakoita naisihmisiä tyylitajuttomina... Ai kamala.. Ja nyt olen siinä samaisessa iässä itse! Mutta yhtään kukkahattua tai kiristävää pipoa EN omista! Onneksi yhä edelleen uskallan myöntää olleeni väärässä ja sitä jos mitä olin silloin entivanhaan! Eihän keski-ikä tarkoita kukkahattutätiä tai tyylitajuttomuutta! Ei edes tanttamammuutta (olipa hassu sana) tmv. Melko nuorekkaasti minä pukeudun, ja juuri eilen löysin/kotiutin uudet bikinitkin. Mutta en nyt sentään pukeudu samoin kuin 15 kesäisenä.



Ennen ennenkuin saan valtavan ryöpyn anonyymejä haukkuja keski-ikäisiltä naisilta, puolustaudun sillä, etten todellakaan teinivuosina uskonut olevani itsekin joskus keski-ikäinen tai että yleensäkään nuoret varttuvat aikuisuuteen. Se oli niin kaukaista siihen aikaan, ettei järki riittänyt hahmottamaan todellisuutta. Kaiken lisäksi asuin pienellä paikkakunnalla, jonka ahdasmieliset kukkahattutädit olivat vallanneet. Siellä kyylättiin härskisti mitä naapurissa ja naapurin naapurissa tapahtui ja kauppareissut tarkoittivat juorukerhojen päivittäistä kokoontumista.

Siihen aikaan kauppojen eteisiä eivät vallanneet mopojonnet, vaan kukkahattutädit miehineen. Lisäksi tietotekniikka rajoittui Commodore 64:een ja varakkaimmilla ja nörttiperheissä (meidän perhe mukaan lukien) jopa Commodore 128:aan. Ei siis ollut tyyliblogeja joita seurata tai Livin muotiohjelmia. Muoti-käsite rajoittui missikisoihin ja Ameriikan kotkotuksiin. Kauniit ja Rohkeatkin alkoivat vasta tuonnempana, ja ne jos mitkä ovat tulleet AINA! Vähänkään tyylikkäämmän henkilön arveltiin olleen tulossa Helsingistä. Helsinkikin oli jossain "ulkomailla" melkeinpä. Oli se sen verran suurta ja kaukaista.



16 vuotiaana itsekasaamani kapiokirstu lastattiin poikaystäväni vanhan mersun takakonttiin ja ajettiin pois perähikiältä, eli siitä tuppulasta, jossa vartuin. 20 vuotiaana olin naimisissa ja pienen pojan äiti. Olin valmistunut ammattiin ja asuin omakotitalossa järven rannalla, mikä oli siis siihen(kin?) aikaan täydellistä idylliä. En käynyt baareissa enkä sen kummemmin elänyt hurjia nuoruusvuosia muiden tyttöjen kanssa. Ekat kännit tosin oli ulkomaanmatkalla 15 vuotiaana, mutta häpeä ja morkkis, syyllisyys ja kaikki muu kamala seurasi minua kauan, joten seuraavaa känniä odotettiinkin vuosia. Oikeastaan ns. murrosikä tuli vasta avioeron kautta. Oliko se sitten hyvä asia, tiedä häntä.

Jätän tämän pohdiskeluni tähän tällä kertaa, mutta jatkan, kuten otsikostakin huomaat, vielä parin postauksen verran tuonnempana. Olehan siis kuulolla, kuinka tämä kaikki lopulta päättyy vai päättyykö ollenkaan!

Kommentit

Ei kai kukaan nyt tuosta teiniajattelusta voi tulla haukkumaan. Kyllähän me ollaan jo ihan tätejä teinien mielestä :D
Hauskaa torstai-iltaa!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, ei pitäisi tulla, mutta sen jos minkä olen oppinut, ettei mitään pidä pitää itsestäänselvyytenä ja etenkään sitä, että kaikki ajattelisivat samoin kuin minä. :)
Anne sanoi…
Ihanan pohdiskeleva kirjoitus..Niin se ajatusmaailma muuttuu,kun ikää tulee..Ei ollakkaan tiukkapipoja yms:) Vaan ihan mukavan hauskoja täti-ihmisiä :)Aurinkoista kesäkuuta!
Nanna sanoi…
Juuri omissa 40v juhlissa ystävien kanssa naurettiin että mihin meni se 20v?!? Silloin 40v tuntui juuri niiiin vanhalta tekemään enää mitään kivaa mutta kuinkas sitten kävikään;)
Esther Helmiä sanoi…
Mikä teiniaika...missä se oli?? En muista :) Noo muistan toki, vaikka välillä toivon etten.:)..ainakaan silloin kun poika kysyy jotain! Hyvä postaus ja jatketaan samaan malliin = olemalla me itse,oma itse! Kaikkea kivaa sulle sinne!!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…