Vuosi omin sanoin ja kuvin

Keräsin yhteen koosteen vuoden 2015 bloggauksista. Tokihan joka kuulle mahtuisi vaikka ja mitä muutakin, mutta tässä otteita joka kuukauden yhdestä postauksesta. Muistatko vielä, vai tuleeko uutena?

Jokainen kuukausikooste on linkitetty, joten voit lukea postaukset uudestaan, jos kiinnostuit. Jokaisesta valitsemastani postauksesta näet yhden kuvan ja otteen tekstistä. ei siis uutta, vaan vanhaa. Tästä se alkaa! Vuosi omin sanoin ja kuvin!

Tammikuu 2015: 

Meidän koti, värihaasteen viides osa ja viimeinen samalla

Olemme paljon saaneet, paljon itsekin hankkineet ja yrittäneet kasata mieleistämme. Olemme halunneet sisustaa kodikkaasti ja silti yhtenevästi. Ei yhtä ja samaa valkoista, vaan lämpimiä sävyjä. Sellaiseksi, mistä me tykkäisimme. 

Silti, koska rahaa ei ole sisustaa, kotimme on yhä keskeneräinen. Mutta se on meidän koti! 

MEIDÄN KOTI! 

Me asumme täällä!

Helmikuu: 

Olen tässä. Nyt.

Juuri tänään yritän olla onnellinen. Niin onnellinen, kuin mahdollista on. Hyvin moni ihmisistä on niin onnellisia kuin he itse päättävät olla. toisin se on niissä maissa, joissa onnea ei sallita. Minulle, meille on annettu lähtökohdat valita.

Juuri tänään yritän mukautua siihen kohtalon suomaan tilaan, joka minulle on annettu. Löytää epäkohtien ja vääryyksien seasta ne hyvät ja onnea tuottavat asiat.  En vaadi, enkä edes tahdo koko minua ympäröivän maailman elävän minun ehdoillani. Minun tarpeitteni mukaan. Minun on itse elettävä omien asioideni kanssa. Se ei ole toisten vika. Suon heille onnensa ja vapautensa olla, liikkua, tehdä töitä, nauttia... Minulla ei ole ihan kaikkia heidän hyveitään, muttei onneksi paheitaankaan.

Maaliskuu:

Tarina kipupotilaan arjesta

Kuinka monta vuotta onkaan takana. 
Kuinka monta kyyneltä poskilleni kuivunut.

Kuinka monta hikistä yötä lakanoilla. 
Kuinka monta kertaa ihoni vereslihalle palanut. 

Ennen olin voittaja, joka sanoi, 
kuka määrää tahdin. 

Nyt olen tovin ollut se luuseri, 
häviäjä,  joka menettänyt otteensa itseensä. 
Temppeliinsä, jonka sisälle jäi vangiksi. 

Ritarit ratsuineen yrittäneet avata holvikaarien ovet. 

Ruhtinattaret tiirikoida salvat ja ruostuneet lukot. 

Hetken toivoa, 
uskallusta hymyillä helpotuksesta 
ja taas, kuin kohtalon ivaamana

korppikotkien lauma pyrähtänyt eteen 
ja ajanut kaikki pois oveltani.
Paskoneet vielä päälleni 
ja rääkyneet voitonriemuista käheää nauruaan. 

Gargoilit kivipaaseina. 
Yksisilmäiset jättisuuret monsterit vallihautojen reunoilla. 
Alligaattorit ja lohikäärmeet vartioineet uniani, 
etten nukkuisi tai näkisin painajaisia. 
Noita-akkoja hulmuhelmoja. 

Ja Tuhkimo nukkuu satavuotista untansa
 ollen aina ja ikuisesti Ruma ankanpoikanen linnan vankina...

Huhtikuu: 

Tulevaisuuteni on tässä päivässä

Usko pois vaan, kaipaan suunnattomasti paperin pölyä sormissani, musteen tuoksua ja liiman tahmeutta. Putoilevia helmiä lattialle sekä kaikkea muuta ihanaa askarteluhärpäkettä. Mutta kun viikkojen vuodepotilaana olo on verottanut paljon. Nyt kuitenkin tutkimustyö loppumaisillaan ja perjantaina vielä yksi isompi tutkimus, sitten olisi kaikki tehty. Syyt ja seuraukset selvillä ja tulevaisuudenkuva sitä luokkaa, jotta tästä lähtien elän vain tässä hetkessä, enkä yhtään kauempana. En haaveile etelänmatkoista sitten joskus tai kuntoutumisestakaan sen kummemmin.
Kaikki haaveet ovat nyt tässä ja kesässä. Ei sen kauempana.
Ja ei, en silti ole kuolemassa.. En vielä ainakaan ajatellut tehdä sitä.

Toukokuu: 

Minunlaiseni, keski-ikäisen XL-naisen oma tarina

Inspis on kuin minä, joka olen kasvanut aikuisuuteen ja keski-ikään huomaamattomasti. 

Inspikseen on löytynyt suunta, jota kulkea ja mitä Inspiksestä halutaan. Minälainen sen tulisikin olla. Minunlaiseni, keski-ikäisen XL-naisen oma tarina. Tämä tarina on todellinen ja se pitää sisällään rakkauden ja hyvänolon lisäksi turhautumista ja normaalia arkea. 

Inspis on blogi, jossa ei asioita kaunistella. Riitaa ei tarvitse haastaa, muttei myöskään alistua. 

Kesäkuu: 

Senkus hyökkäät kii ja puret ne nirvanaan!

Kamut hei, jotai ihan kamalaa tapahtui eilen! Pakko kertoa, sillä toivon, ettei teille tapahdu mitään näin järkkyä!
Mä ihan nätisti istuin omalla ikkuna-ovi-laudalla keittiössä ja kauniisti pyysin äitiä päästämään mut ulos. Siis se ikkunaovi oli auki partsile, mutta ulos ulos, eli partsin ikkuna raolleen.
Äiti vikisi ja volisi jotai aamukahvista ja että just kaato kuppiin ja so what!? Suorastaan huusi mulle että MUN pitäs olla hiljaa, vaikka mä vaan nätisti PYYSIN! Siis sillai hipihiljaa ja yhtään en korottanut ääntäni enkä vaatimalla vaatinut, pois se minusta!

Heinäkuu: 

Olen hurjan helpottunut /Elämäni suurin lahja enkeleiltä

Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea Inspis, paljon onnea vaan! 

Rakas Inspiration on nyt 3 vuotias! Kolme vuotta sitten ajattelin perustaa blogin, jossa olisi kiva olla jokaisen, ihan kourallinen ehkä lukijoita kanssani. Blogini olisi paikka, jossa tuoda julki korttejani ja runojani sekä purkaa sieluni mustaa möykkyä pois. En todellakaan tiennyt, mitä aiheita tulisin käsittelemään tulevaisuudessa blogissani, miten se kehittyisi tai jatkuisiko se edes. Saatikka, löytäisikö tänne toista kourallista ihmisiä lukemaan MINUN juttujani?! 

Elokuu: 

Terveystuotteita ja atc-väriterapiaa

Yks kaks muistin, että olin keväällä päättänyt, että tänä kesänä syön hattaran. Jossain vaiheessa tivolikausi oli loppu ja tajusin, ettei hattaraa enää saanut. Sen ajan, kun tivolit olivat meidän kaupungissamme, olin sängyn pohjalla. Se tunne, kun olet pettynyt itseesi vaikkei syy olekaan minun. Se tunne, kun tiedostat olevasi hattarakojun vieressä, nainen pyörittää hattaraa ja valo syttyy kirkkaana otsalohkossani ; "MINÄ SAAN HATTARAN!".

Syyskuu: 

Fiksu vaihtoi lihansyöjää

Ja Vaikka leijonapoikamme ei lihaisia purkki-ja annospussiruokia syökään, päätimme tehdä totaalisen fiksun vaihdon ja vaihtaa lihansyöjää! Syököön leijonamme Prima Catin muroja, märkäruokaa meillä on syömässä uusi tulokas! Pieni ja suloinen pantterin poikanen! Ikää 12 viikkoa.

Lokakuu: 

Nuotiolla ja selfie yleisön pyynnöstä

Mikään ei voita rauhallista nuotioiltaa, pois kaupungin hälystä aivan rauhassa. Kun kovin meteli on nuotion räiske tai kaukana taivaalla kaartelevat suihkarit. Olla hiljaisuudessa ja nauttia, olla pimeän illan sylissä ja käpertyä rakkaansa lähelle. Nauttia vedestä ja tulesta samalla katseella. Kuksassa höyryävä tee ja tieto siitä, että ensimmäiset tähdet syttyvät ihan kohta taivaalle.

Marraskuu: 

Ennusteet ja kuvia sairaala-ajalta

Toipilasaika hyvää vauhtia eteenpäin menossa. Olen harjoitellut niin istumista, kuin kävelyäkin kotona sisätiloissa. Tosin eilen poistettiin niitit, 21 kpl, selästä ja piti siis olosuhteiden pakosta käydä himpun verran pitemmällä kävelylenkillä. 

Joulukuu: 

Rakkaudella syntynyt

Minulle valo on enemmän, kuin apuväline kirjoittaa tai lukea. Se on enemmän, kuin löytää pimeässä tavaroita. Enemmän, kuin nähdä eteensä kävelytietä pitkin kulkiessa tai autolla ajaessa. Minulle valo on osa sisustusta, osa kotia, mielen harmoniaa ja sielun soljuvaa uiskentelua siinä huoneistossa tai tilassa, jossa valo on tarjolla. Olipa sitten luonnonvalo, sähkövalo tai vaikkapa liekkinä loimuava roihu.