joulukalenteri, luukku 6


Perinteinen blogijoulukalenteri on jo edennyt itsenäisyyspäivään. Hyvää Itsenäisyyspäivää ystäväni ja tuttavani, lukijani ja ohikulkumatkalainen. Sinäpä juuri! 

Tämä pakettijoulukalenteri-idea lähti nelisen vuotta sitten siitä, kun itse näin pakettikalentereita ilmestyvät sinne tänne blogeissa. Innostuin, sillä onhan kiva yllättää ja yllättyä positiivisesti. Itse en kuitenkaan siihen aikaan vielä ollut nähnyt arvonta-pakettikalentereita, vaan ainoastaan että bloggaajalle annettiin lahjoja. Olin siis ensimmäinen minun tiedossa olevista, joka päätti myös arpoa saamansa lisäksi, tai antaa jokaiselle osallistujalle jotakin.

Sotiemme veteraanit antoivat kuitenkin meille lahjoista suurimman, pyyteettömästi. Ilman blogeja, ilman joulukalentereita. Suomen maamme. 

Välttääkseni kuitenkin väärinkäytökset en kertonut etukäteen palkitsevani jokaista, vaan lupasin palkinnon yhdelle. En myöskään luvannut vastavierailuita, vaan halusin tämän olevan täysin vilpitöntä osallistujilta. Sama periaate on ollut joka vuosi. Näin sain pidettyä joulukalenterini puhtaasti  haluna antaa lahja juuri minulle epäitsekkäistä syistä. Jos ei sitä halunnut tehdä, jätti osallistumatta! Niin yksinkertaista se on ollut. Ja voi sitä iloa, kun on selvinnyt, että posti toikin vastineeksi paketteja antaneillekin! Tänäkin vuonna palkintoina lähti kyntteliköstä alkaen aina pikku makeisiin asti. 

Mutta kysyttiinkö miehiltä, tahdotko mennä sotaan, tahdotko antaa henkesi tulevaisuutemmekin puolesta?! Kysyttiinkö, oletko valmis tänään? Tai mitä tahdot vastineeksi? EI! 


Arvonnoista tuli hitti ja sen jälkeen arvonnat ovat yleistyneet monissa blogipakettikalentereissa. Osallistun yhä itsekin toisten kalentereihin ja yleensä juurikin samalla määrällä, kuin saan itsekin. Toisien kanssa ns. joululahjat ovat siirtyneet kalenteriluukuiksi. Toisilla on useampia kalentereita blogissaan, joten jos olen saanut vaikkapa kolme lahjaa itse, olen osallistunut kolmeen kalenteriin. Ennätys taitaa olla 5. Siitä olen kuitenkin pitänyt tiukasti kiinni, ettei joulukalenteriluukkuun sujahda pyynnöistä huolimatta kultakoruja eikä muutakaan niin kovin arvokasta. Mielestäni joulukalenterin luukku on ostettavissa kolikoilla tai itsetehtyä. 

Arvokas on kuitenkin se lahja, jonka me jokainen suomalainen olemme saaneet! Sitä ei rahassa lasketa. Oma maamme, oma äidinkielemme. Kunpa muistaisimme kiittää siitä. Arvostaa sitä. Kaikilla ei ole tänä päivänäkään omaa maata enää, jossa elää ja olla. Me olemme etuoikeutetussa asemassa!

Yleisestiottaen joka vuosi kalenteriasiat ovat menneet puolin ja toisin hyvin. Kenenkäänhän ei tarvitse osallistua, vaan tämä on vapaaehtoista. Kenenkään EI ole pakko antaa minullekaan vastalahjaa, ellei halua. Lupauksistakaan huolimatta.  Toki joidenkin mieltä pahoittaa se, että blogeissa pidetään hauskaa, mutta kyllä tällainen pieni lapsenmielisyys pitää sallia joulun alla(kin). Jollei itse halua osallistua, on annettava toisten iloita rauhassa. 

Puhdas ilo ja puhdas rakkaus, Puhdas halu ilahduttaa ja ilahtua.
Puhdas, kuin luontomme, Suomemme, Ihana kotimaamme ongelmistaankin huolimatta. Tänä iltana juhlitaan ja ihaillaan pukujuhlia. Tai istutaan tulen loimusta nauttien vaikkapa nuotiolla. Tai kuinka kukin meistä haluaakaan juhlia isänmaatamme. 



Miten sinä juhlit tänään?
Entä kuuluuko sinun juhlintaasi alkoholi? 


Kommentit

  1. Mukavaa itsenäisyyspäivää teille ihanille.

    VastaaPoista
  2. Itsenäisyyspäivää juhlitaan sytyttämällä kynttilät ja juomalla kahvit. Alkoholi ei kuulu meidän perheen juhliin.

    VastaaPoista
  3. Aika perinteisesti juhlittiin! Mutta nyt oli siskojen partylitekutsut ja sotavetaarien haudoille kynttilät vietiin, josta tulee jatkossa meille tapa. Ja tuttuun tapaan linnanjuhlat katsottiin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari