Joulukalenteri, Luukku 22

Suvaitsevaisuutemme testataan,
kun olemme enemmistönä. 
Rohkeutemme testataan,
kun olemme vähemmistönä

Olen mietinyt ihmisten suhtautumista toisiin ihmisiin. Kaitpa se korostuu näin joulun alla, mutta on ajankohtaista ihan aina. Kaikki hyvä, minkä olet saanut, on peräisin muilta ihmisiltä. silti tuntuu, ettei sitä kaikki ymmärrä, arvosta tai välitä. Käytöstapoja, toisten kohtelua, huomioimista ja sen sellaista. Vaikka kuinka on asioita, jotka lähtevät meistä itsestämme, emme olisi mitään ilman toisia.
Tässä kymmenen kysymystä, joita mieleeni tulvahteli pitkin vuotta katsoessani uutisia, kohdatessani ihmisiä, nähdessäni keskustelupalstoja tms.

Miksi on niin vaikeaa sanoa KIITOS, kun saa lahjan? 
Miksi käännetään selkä kysymättä ensin suoraan? 
Miksi ei pyydetä anteeksi?
Miksi nuoremmat ja terveet eivät nouse penkiltä vaikkapa bussissa, kun näkevät vanhemman ja sairaamman astuvan kyytiin? Tai edes sitä vieruspenkillä lojuvaa reppua pois?! 
Miksi joku toinen ilmoittaa "kiitos, sain postisi perille", kun taas toinen ei sano mitään? Edes ylläripostista. 

Miksi joidenkin on niin kamalan vaikea hyväksyä eri väristä ihmistä, olipa sitten syntysuomalainen tai ei vastassa? 

Miksi ei vastata kun kysytään, vaikkei puhutakaan henk.kohtaisuuksista? 

Miksi joissakin arvonnoissa voittajaa ei onnitella, vaan kommentoidaan tyyliin "Kiitti v-tusti, kun en taaskaan voittanut mitään!"?
Miksi ei avata ovea kyynärsauvoilla kulkevalle?
Miksi ei välitetä toisista, vaan tehdään ohareita, vähät välitetään vaikka oltais myöhässä parikin tuntia tms? 

En osoita ketään sormella, enkä tarkoita ketään tiettyä. Ihan yhtälailla pitää omaa käytöstä miettiä ja pohtia, missä itselläni on yhä parantamisen varaa.

Jos murjotat ja olet katkera, 

et koskaan voi saada selville 

kuka ihastuisikaan hymyysi.

Lasten suusta kuultua:

Katselin itseäni peilistä huokaillen kaksoisleukaani. Tättäreni kuuli ja lohdutti: ”Äiti, ei se ole kuin ihoa, johon ei vaan vielä ole kasvanut lihasta.” Päiväni pelastui. 

-Judelma

Perheen miesväki pohti millaisia autot ovat 50 vuoden päästä. Isä tuumaili josko hän on silloin enää elossakaan. Tähän Petteri: "Sinnittelet vaan ja pidät silmät auki!" 

-Tepa