Kun kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuu

Kun sairastumme flunssaan, ihmiset ympärillämme toivottavat pikaista paranemista. Kun loukkaamme jalkamme tai joudumme leikkaukseen, käydään sairaalassa katsomassa potilasta. Mutta kuinka sitten, kun mieli järkkyy ja vieläpä pysyvästi? Vähenevätkö ystävät? Käykö sairaalassa katsomassa kukaan? Vai muuttuuko asenne siihen, että kuiskitaan selän takana, "kuinka hullu tuo onkaan"???

Olipa tilanne mikä tahansa, ei ihminen ole sen huonompi tai arvottomampi, kuin kukaan muukaan. Ihan jokainen tarvitsee olkapäätä ja ystävää, tukiverkostoa ja harrastuksia. Niin normaalia elämää, kuin se hänelle on mahdollista! Ja sairastavahan tarvitsee ystävää vieläkin enemmän jaksaakseen kaiken mitä pitää käydä läpi. 

Mielenterveyden häiriöitä on monia, enkä millään voi kaikkeen paneutua, en ainakaan yhdellä postauksella. Suomen mielenterveysseuran verkkosivut käsittelevät laajemminkin mielenterveyden häiriöitä.  Oma postaukseni käsittelee kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli bibolaarihäiriötä. Ehkä jopa voin lieventää osaltani epätiedon tuomaa ennakkoluuloa. En itse sairasta,  mutta tiedän erityispiirteenä tämän olevan muutamilla upeilla ihmisillä.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä kutsuttiin ennen maanis-depressiivisyydeksi. Se on pitkäaikainen  ja vahvasti perinnöllinen mielenterveyden häiriö. Sairaudesta käytetään myös bipolaarihäiriö-nimitystä.

Vain harvat hakeutuvat hoitoon sairauden alkuvaiheessa, ja hekin yleisesti ottaen depressiovaiheessa, eli vakavassa ja pitkäkestoisessa masennuksessa. Manian aikana hoitoon hakeudutaan yleensä toisten aloitteesta ja usein myös omasta tahdostaan riippumatta. Tänä päivänä hoitoon saaminen onkin sitten oma haasteensa. Yleisestiottaen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastutaan nuorena, Plus miinus 22 vuotiaana. Tottakai vain keskiarvo, ei suinkaan ihmeellistä lapsena tai vanhempana sairastua! 

Maaninen vaihe alkaa usein äkillisesti (muutamasta päivästä viikkoihin) ja kestää parista viikosta noin 5 kuukauteen. Masennusvaiheet sen sijaan kestävät keskimäärin puolisen vuotta, alle vuoden. Vanhukset ovat poikkeus. Heillä masennusjaksot voivat olla pitempiaikaisia. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa esiintyy vaihtelevasti masennus-, hypomania-, mania- tai sekamuotoisia sairausjaksoja ja vähäoireisia tai oireettomia välivaiheita.

Kun kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuu, liittyy siihen myös itsetuhoisuutta ja itsemurhariski. Tutkimusten perusteella potilailla esiintyy oireita noin puolet ajasta ja jaksojen välinen oireilu on yleistä. Pääosa oireilusta on masennusvoittoista. Hoidolla pyritään estämään jaksojen uusiutuminen mahdollisimman pitkään. Hoitona käytetään mielialaa tasaavia lääkkeitä sekä tarvittaessa terapiaa ja osastojaksoja auttaakseen henkilöä vaikeimman yli.  Sairaus on aina koko perhettä koskeva asia.

Sopivan lääkityksen löytäminen  saattaa viedä aikaa aivan kuten missä tahansa pitkäaikaisessa sairaudessa. Tarvitaan tutkimuksia ja lääkekokeiluja. Paras lääkitys voikin olla useamman lääkkeen yhdistelmä. Lääkkeiden ohjeenmukainen käyttö on välttämätöntä, jotta hoito onnistuu.

Huomattava osa ei kuitenkaan käytä lääkkeitä kuten pitäisi, vaan keskeyttävät hoidon ennen aikojaan ja yleensä "seinään". Syynä saattavat olla esimerkiksi sairaudentunnon puuttuminen maniavaiheessa, haluttomuus hyväksyä häiriötä todeksi, lääkkeen aiheuttamat sivuvaikutukset tai tiedon puute lääkehoidon mahdollisuuksista häiriön lievittämisessä ja oireiden estämisessä. Valitettavasti kesken lopetettu lääkityskin voi aiheuttaa myös vieroitusoireita ja jopa tilan hetkellisen pahenemisen.

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on taipumusta kärsiä alkoholi- tai muusta päihdeongelmasta poikkeuksellisen usein. Runsas juominen voi voimistaa sekä mania- että masennusjaksoja. Maniajaksojen aikana mieliala kohoaa liiallisesti tai muuttuu kiihtyneeksi.

Koska sairastuneen käyttäytyminen on niin silmiinpistävän aktiivista, maniajaksot ovat masennusjaksoja helpompia tunnistaa. Maaninen henkilö voi tuntea erittäin voimakasta ja epärealistista hyvää oloa useita viikkoja ja jopa kuukausia.

Maniajaksoissa hyvin yleistä on harkintakyvyn puute. Henkilö saattaa ajautua tilanteisiin, jotka tuottavat hänelle itselleen ja hänen läheisilleen runsaasti vaikeuksia. Hän voi esimerkiksi sotkea raha-asiansa täysin tai käyttäytyä seksuaalisesti riskialttiisti. Seurauksena voi olla ongelmia perheen, työn ja poliisin kanssa. Maniassa olotila voi hyvinkin olla agressiivista kiihtymystä ilottelun sijaan. Siltikään maanista jaksoa elävät eivät useinkaan koe, että mikään olisi vialla, eivätkä he tiedosta avun tarvetta. Päinvastoin kieltäytyvät, koska "eihän mikään ole vialla". Masennusjaksojen aikana taas sairastunut kokee usein syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita, jota lisää vielä se,  jos ovat "sössineet" vastikää asiansa. 

Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot ovat maanisia jaksoja yleisempiä. Masennusjaksot ovat hyvin samantapaisia kuin vakavasta masennuksesta kärsivän ihmisen masennustilat. Masennusjakson aikana kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä kokee syvää väsymystä ja keskittymiskyvyn puutetta, myös unihäiriöt ovat tavallisia. Monesti normaalit arjen toimet eivät onnistu ja asioiden hoito on lähes mahdotonta, kunnes olotila normalisoituu.

Sekamuotoiset jaksot sisältävät sekä masennusta että maniaa

Sairausjaksot voivat olla myös sekamuotoisia, jolloin niissä esiintyy yhtä aikaa sekä masennusta että maniaa. Tuskaahan se tottakai on henkilölle, sillä sairastuneen ajatustoiminta on hyvin kiihtynyttä, mutta ajatukset masentuneita. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä voi olla aistiharhoja tai harhaluuloja, jotka eivät kuitenkaan ole laadultaan ja selkeydeltään samanlaisia kuin skitsofreniaa sairastavalla.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa voi elää ihan hyvää elämää. Sairausjaksojen ehkäisemiseksi on tärkeää välttää liiallista stressiä sekä unenpuutetta sekä OTTAA LÄÄKKEET, jotka määrätty. Postaukseni käsittelee ainoastaan sitä, kuinka kaksisuuntainen mielialahäiriö esiintyy ihmisessä. Kaikki se, mitä tavallisuudesta poikkeamatonta on, se on todellakin tämän lisänä. Ja hei, jokainen on yksilö! Joku kokee kaikkea mahdollista, jostain toisesta ei edes tiedä että hänellä on tätä erityispiirrettä. Postauksen alussakin mainitsin:  tiedän erityispiirteenä tämän olevan muutamilla upeilla ihmisillä.