Joulukalenteri. luukku 18, varjopuolella JA joululahja-arvontamuistutus!

Siis kuka lohduttaisi Nyytiä ja sanoisi: 

ei kukaan sinua huomaa, 

ellet mene itse mukaan!

-Tove Jansson 

Lohtu, turva, olkapää johon painaa kyynelehtivät silmänsä. Sellaista tarvitsee meistä jokainen välillä. Myös he, jotka väittävät, etteivät koskaan itke, etteivät koskaan ole heikkoja. He, jotka suureen ääneen halveksivat ja vähättelevät toisia, jotka uskaltavat sanoa olevansa surun murtamia, masentuneita tai muuten voivansa pahoin.

 He juurikin peittävät heikkoutensa, vaikka ovat sisimmässään hajalla. Kertovatko he, etteivät voi pysähtyä paikoilleen, olla yksin ja rauhoittua? Todennäköisesti painavat menemään ja jos mainitsenkaan hänelle, että hetki ihan hiljaa tekisi hyvää, syttyy riita. Kuinka edes kehtaan mitään niin "naurettavaa ja heikkoutta osoittavaa" esittää!? Mutta ketään et voi auttaa, ellei ota apua vastaan. Ellei myönnä tarvitsevansa apua.

Näin joulun alla ajatellaan, että kaiken täytyy olla rauhallista, iloista, punaista ja hopeaa, rakkautta ja piparkakkutaloja... Ja onhan se sitä kaikkea ja paljon enemmänkin hyvin monille.

Mutta entäpä, jos läheisesi samaan aikaan on pahimmin pohjalla kuin koskaan?! 

Kuinka voisin sanoa, että kaikki on hyvin, ja laitella joulua kotiin, leipoa kakkuja ja nauraa vedet silmissä vitseille, pitää yllä iloista ilmettä ja pirskotella niitä onnellisuuden pisaroita kaikkialle,  kun samaan aikaan mielen päällä kysymykset;

Missä hän on?! 
Missä kunnossa hän on?
Milloin löydämme hänet? 

Ja ilon ja hersyvän rakkauden juhlan varjopuolella aivan liian moni ihminen on yksin, miettii synkkyyttä ja voi pahoin. Kaikille joulu ei ole Jippigayjeitä! 

Joulukalenterini tarkoitus ei ole masentaa ketään eikä syyllistää joulusta iloitsevia ja nauttivia perheitä. Ei todellakaan!

Joulukalenterissani pohditaan asioita, tuon eri näkökulmia ja katsontatapoja. Ihan niinkuin blogini kuvaan kuuluukin. Ja positiivisuushan se onkin mitä erityisesti haluan jakaa. Ei masentaa.

 Jokainen elämä on arvokas, jokainen ihminen on arvokas. Myös he, jotka eivät tykkää joulusta. Myös he, jotka joulun sijaan keskittyvät lähimmäisensä pelastamiseen ja hoitoon saattamiseen. Nostamaan ylös pimeästä ja antamaan valoa. Ja sitä kautta saamaan parhaan mahdollisen joulumielen. Sen erilaisen joulurauhan. 

Luukku 18, sanakon sana ; LUETTAVA. Oma vastineeni oli siis tuo ylläoleva pohdinta. 

Tämän päivän paketista vastaa Maca ja luettavaa kätkeytyy myös kultakääreiden taa.. 

Niin kaunis kääre. Tuota paperia jää tuijottamaan ja etsimään, mitä sieltä kaikkea löytyy. Joulukuusenpallo, lintu, enkeli... 

Maltettuani avata paketin, löytyi luettavaksi Macan tekemä kirja! Kuinka kaunis se onkaan!
Lempivärejäni, kimalletta ja runsas rusetti. Todella kaunis! Olen täytynyt olla todella kiltti, jotta tällaisen paketin sain!

Maca on decoillut tämän kovakantisen ja -sivuisen kirjan sekä jokaisella sivulla on runo. eka runo on hyvin ajankohtainen, eilispäivän postaukseeni liittyen.

Olla kokoisensa:
sopivasti vähetä
tai kasvaa.
Pienenä oleminen
on helpompaa

kuin kasvaminen.
Suostuminen aikuiseksi
tai edes itsensä näköiseksi
vaatii rohkeutta. 

Lisää ajankohtaista, sillä nyt vihdoin, kun pääsin jaloilleni, olen täynnä virtaa ja unelmien toteuttamista. Tahdon kokea asioita, joista olen vuoden aikana vain haaveillut sängyn pohjalla. Tehdä toteen ne.

Unelmani villit
ja huikeat,
teille annan vauhtia
en pyydystä häkkiin
vaan vapaaksi päästän
mukaanne lähden
ja teen asioita
jotka ilahduttavat
sydäntäni
ja tekevät teistä totta. 

Uskalla olla avoin
silloin kun on aika,
silloin kun ylläsi hehkuu
kirkkaus auringon.

Uskalla lähteä matkaan
itsesi antaen,
jokaista lehteä, kukkaa, 

ylväästi kantaen.

Uskalla ottaa vastaan
kipeys rakkauden,
vaikka et tänään voi tietää
mikä on hintansa sen.

Uskalla olla avoin.
Vaella luottaen.
Pulppuaa jokaiseen päivään
lähteesi salainen. 

 Voi Maca, myös tämä runo on niin tätä hetkeä! On muutosten aika, eteenpäin pyrkimystä ja vanhan taakse jättämistä. Ei helpolla, mutta innolla.

Kauan sinä kasvoit
murheen varjossa
Hämärässä hiljaa
etsit valoa.

Tuoksun joku tunsi, 

vaan ei tiennytkään
kuinka paljon jouduit
yksin kestämään.

Kestävyyttä jaksoit
kauan kerätä.
Nyt on aika nousta,
valoon herätä.

Kukaan ei voi enää
tietä tukkia.
Ystävä, on tullut
aika kukkia. 

Tämä runo sai tulvan purkautumaan sisimmästäni. Kun toinen näkee kuulematta, kuulee näkemättä ja on läsnä, ei vain paikalla.

 Sydän tuntee enkelin.
Sydän rakastaa.
Sydän uskoo enkeliin.
Sydän uskaltaa.

Vaikeinakin päivinä
kovinakin aikoina
kipeinäkin hetkinä
sydän löytää enkelin.

Sydän lohdun saa.

Vaikka sanoisin mitä sanoja, ei mikään riitä kuvaamaan tämän hetkistä tunnetilaani tarpeeksi.

KIITOS MACA! Jälleen kerran tulit ja kosketit!


Lopuksi vielä Muistutus huikeasta jouluarvonnasta, jossa 5 onnekasta voittaa talviriemua! LUE TÄÄLTÄ LISÄÄ!