Joulukalenteri, luukku 10, parempi aikaisin aamulla, kuin ei olleskana

Joulukalenterin luukku ilmestyy myöhässä ja pahoitteluni sen vuoksi. Uskon sinun kuitenkin ymmärtävän. Aina ei vaan jaksa tai kerkeä. Meillä on ollut puuhaa ihan riittämiin ja olen kävellyt (sauvojen kanssa tosin) kaupungilla enemmän, kuin kuukausiin! Minä tein sen!

Vietimme shoppailupäivän ja kävimme mm. ompelijalla ja kynttilä-kaupoilla. Lopulta menimme syömään romanttisen aterian ulos. Hihhii. Hampurilaisateria. Romantiikkaa kerrassaan, kun tarjosin omia ranskalaisia Murusen suuhun pöydän yli, kuten romanttisilla päivällisillä on tapana. ;) Naurua ja rentoutumista. Kissoja unohtamatta. (Ja pilkettä silmäkulmassa, joten älä ole niin vakava).

Tämä ilta oli sitten väsyä ja kipuilua, joten otin parin tunnin päikkärit Salkkareiden aikaan. Selän lihaksethan ovat siinä kunnossa, ettei niillä vielä zumbaa tanssita. Jos nyt mikään lihas vajaan vuoden vuodepotilaana olosta on timmissä kunnossa.  Silti olen innoissani ja edistyn koko ajan.

Hyvää teki tämä päivä. Tai siis kellonajallisesti eilinen... Nukkumaan tästä pitäisi... Henkisesti elämme vaikeaa aikaa, joten kaikkea iloa varjostaa myös suuri suru ja pelot. Ei kaikki aina ole pelkkää kimaltavaa ulkokuorta.

Tämän päivän luukun tarjosi Enkuli. Enkuli on yksi heistä, joiden kanssa vaihdamme joululahjat, Siis oikeat joululahjat, eikä joulukalenterivaihtoja, joten  kalenteriluukku on myös joululahja. Kortti paketin päällä on kaunis ja sujautan sen aarrearkkuuni. Onhan tuossa lisäksi meidän pojat ihan selvästi! 

Sisältöä oli himpun hankala kuvata, koska isompi ronttiainen päätti tutkia, mitä sain. "Onko tämä makuualusta?! Tyyny? Ai ei vai, no sitten joutaa sinulle takaisin..". No kiitti vain. :D

Coelhon kalenteri on aivan IHANA! Nuo kaikki värikkäät kuvat aukeamilla, ajatukset, joista saa  iloa ja elinvoimaa. Minulla on yhä vanha coelhon kalenteri tallessa entuudestaankin ja pari kirjaa. Näihin jää koukkuun eikä niitä vaan voi hävittää pois, vanhentuneenakaan! 

Pidätkö sinä Paulo Coelhon teoksista? 

Jollain tapaa kuvat liittyvät toisiinsa mielestäni. Elämä on sokkeloa ja oma mielemme voi olla sokkeloa. Yksinäisyyttä ja reitin etsintää ulos, tai sisälle johonkin hyvään. Kotiin.

Mitä sinä saat näistä kuvista irti? 

Laitanpa nyt vielä tähän Instagramin suosituimman kuvani Marraskuulta. Sairaalan pullakahvit. Veikkaampa, että tykkäykset tulivat enemmänkin siitä, että tuo oli viimeinen ateria ennen kotiutumista. :) 

Uusi luukku tulee toivonmukaan päivän aikana. Parempi tämäkin näin aikaisin aamulla, kuin ei olleskana.