Kisunsieppari
Me äidit olemme ihan höpsö laji. Me vannotamme toimivamme Hyvä vanhemmuus-opaskirjojen mukaisesti ja uskottelemme itsellemme olevamme mallikelpoisia äitihahmoja, jotka saavat nobelin palkinnon äitiydestä. Tai emmehän me vaatimattomuudessamme ole palkintoja pyytämässä edes, mutta silti. Opaskirja sanoo kuinka toimitaan oikeaoppisesti ja niin aijomme toimia! Poikkeuksia EI voi olla!
Kun se pieni on sitten siinä kätten ulottuvilla ja nyyhkyttää hiljaa alahuultaan purren, katsoo alta kulmain meitä ihanan suurilla silmillä, ja ilmoittaa, ettei hänellä ole juuri sellaista autoa, mikä päiväkodin Kimmolla on, niin mitä me äidit teemme? OSTAMME SEN AUTON! Ostamme, vaikka kuinka vannotimme, ettei leluja ostella yhtään enempää, kuin kirjassa sanottiin. Ja nyt autoja sitten on sikin sokin pitkin ja poikin. Mutta kun se Valtteri nyt on niin innoissaan siitä samanlaisesta autosta, mikä Kimmollakin on...
Äiti-lajikkeesta voisin kertoa monen monta eri asiaa, mutta taidan jättää tuonnemmas.
Äiti-lajikkeesta voisin kertoa monen monta eri asiaa, mutta taidan jättää tuonnemmas.
Ja nyt te äiti-hahmot, älkää hyökätkö pillastuneen mehiläisparvin tavoin kimppuuni vaatimaan oikaisua juuri SINUN äitiydestäsi. Kyllä, on olemassa Hyvä vanhemmuus-opaskirjojen äitejäkin! ON ON! Juuri sinä olet se poikkeus, joka toimii niinkuin pitääkin. Se ei silti tarkoita sitä, että kaikki toimisivat niin.
Ja yksi tällainen hömpänpömppä olen minä.
Meidän kodissa on useampia sieppareita. Siis niitä roikkuvia esineitä, joista roikkuu sulkia ja kaikenlaisia killuttimia. Unisiepparia ja sen kaltaisia mobileita. Ja nekös kisulia kiinnostaisi. Kaksi siepparia roikkuu verstaan ikkunassa juuri sen verran kaukana tähystystornista, ettei pieni ylety sieppaamaan siepparia itselleen. Ei vaikka kiertäisi hyllyn päälle. Ja se tuska, kun hän tulee luokseni marmattamaan sieppari-turautumistaan. Minun sisimmässäni kuuluu kuiskaus ; "tee lapselle oma sieppari". Se ääni kalvaa sisältä käsin aivan kuin nakertaisi pala palalta minun opaskirjojen oppia ja se ääni kehottaa tämän kerran unohtamaan lupaukset, ettei sellaisia tule kissalle! Ja niin minun on aivan pakko kuunnella sitä sisimpäni kuiskuttelijaa ja tehdä killille sieppari!
Meidän kodissa on useampia sieppareita. Siis niitä roikkuvia esineitä, joista roikkuu sulkia ja kaikenlaisia killuttimia. Unisiepparia ja sen kaltaisia mobileita. Ja nekös kisulia kiinnostaisi. Kaksi siepparia roikkuu verstaan ikkunassa juuri sen verran kaukana tähystystornista, ettei pieni ylety sieppaamaan siepparia itselleen. Ei vaikka kiertäisi hyllyn päälle. Ja se tuska, kun hän tulee luokseni marmattamaan sieppari-turautumistaan. Minun sisimmässäni kuuluu kuiskaus ; "tee lapselle oma sieppari". Se ääni kalvaa sisältä käsin aivan kuin nakertaisi pala palalta minun opaskirjojen oppia ja se ääni kehottaa tämän kerran unohtamaan lupaukset, ettei sellaisia tule kissalle! Ja niin minun on aivan pakko kuunnella sitä sisimpäni kuiskuttelijaa ja tehdä killille sieppari!
Sieppari on nopeasti kasaan sutattu, eikä siinä ole mitään onnenvärejä ajateltu, sillä kissa ei näe värejä. Hän erottaa vain kontrastit mustan ja valkoisen väreissä. On siis aivan yks ja sama, onko sieppari musta vai punainen. Lisäksi tärkeää on turvalliset materiaalit, eli ei liimaa, ei irtoavia pieniä helmiä, ei mitään mihin kisu voi itsensä loukata tai saada suuhunsa ja tukehtua. Kuten "karvaiset" narut, joista irtoaa sitä höhtyvää ja tukkeuttaa killin suolen.
Siepparin sen pitää olla sen verran pieni, että sitä voi suussa kantaa, mutta sen verran suuri, että sitä voi tutkia tassuilla, suulla ja vaikka vähän potkia.
Sitten se kisunsieppari laitetaan roikkumaan sopivalle korkeudelle, josta pentu saa sen itse napattua. Voi sitä riemua, kun ikioma sieppari on hallussa! Ei ollenkaan ole ruma tai vaatimaton, vaan niin paras!
Sitten se kisunsieppari laitetaan roikkumaan sopivalle korkeudelle, josta pentu saa sen itse napattua. Voi sitä riemua, kun ikioma sieppari on hallussa! Ei ollenkaan ole ruma tai vaatimaton, vaan niin paras!
Tässä taannoin tuli tv:stä kissoista 3 osainen sarja. Kissojen elämää oli erilaisessa ympäristössä seurattu kameroin. Siinä kerrottiin mm. näistä väriasioista ja näytettiin kissan silmin nähtyä maisemaa. Samassa sarjassa kerrottiin yllättävääkin tulosta monikissaisen perheen arjesta. Selvisi, ettei onnellinen perhe niin onnellinen ollutkaan kissojen puolelta. Reviirikiistat, tuijotukset, joilla toinen alistetaan. Kerrottiin myös, että reviirikiistat ja kissojen tappelut keskenään aiheuttavat helposti kissalle traumoja, stressiä ja jopa saattaa paeta etsimään uuden paikan, jossa olla rauhassa. Ohjelmassa oli kissan kehon kielestä ja ääntelystä hauskoja oivalluksia. Kissa juttelee meille siksi, että se saa sillä huomion ja se on ihan meitä varten opeteltua. :D
Suosittelen, jos pääset katsomaan joskus tätä sarjaa. Kissojen salattu elämä
Tähän on hyvä lopettaa.
Tämä äiti toivottaa kaunista viikonloppua
Kommentit
Postitus- ja käsittelykulut yhteensä
Kirjelähetys
alle 100 grammaa 3€
alle 500 grammaa 5€
Smart-paketin hinta kotimaassa on
S-koko (12 x 36 x 60 cm) 8€
M-koko (20 x 36 x 60 cm) 9€
L-koko (38 x 36 x 60 cm) 11€
XL-koko (60 x 36 x 60 cm) 13€
Korvakorut tulevat kirjeenä ellei ole erikoispaksut korvakorut. (ei kuulu valikoimaani). Samoin kaikki muukin alle 3cm paksuiset tuotteet. Myös esim. rannekoru tai kaulakoru.
Pakettimaksut menevät vain yli 3 cm paksuista tuotteista, joita siis Posti ei anna kirjemaksulla lähettää.