Kaverikeinu atc


Osallistuin keväällä Estherin järjestämään  askartelutarvikevaihtoon, jossa tehtiin vaihtoparille myös atc-kortti ystävyys-teemalla. Halusin kokeilla jotain erilaista ja se idea poiki lopulta kaverikeinun.

Kaverikeinussa voit keinua yksin ja ajatella, että kaveri on keinunut siinä myös tai voit keinua yhdessä kaverin kanssa. Kaverikeinu on kaikille yhteinen ja  siinä tulee hyvä mieli jokaiselle.


Vaihtoparini oli minulle uusi tuttavuus ja välimatkaa meillä on. Siitä sain idean kuumailmapalloon, jolla pääsisin hänen luo. Tai perhosen siivet kasvattamalla, tai liikkuen kuin istuen, eli kaverikeinussa haaveillen mielikuvamatkalle.


Tyttö keinussa pitää muutes keinun naruista kiinni, vaikka hiukset peittävätkin sen kuvissa. Tottakai! Ja hiukset ovat hulmuavat.


Pienissä vauhdeissa kaverikeinu-kyltti paljastuu.


Keinu on laitettu kaikista korkeimman puun korkeimpaan oksaan kiinni, jotta halutessaan voi ottaa niin kovat vauhdit, että lentää tähtiin saakka ja takaisin. Lapsenakin halusin keinua taivaalle asti. Kuuhun asti, avaruuteen asti...


Onko sinulla keinumuistoja?
Olisi kiva kuulla.

Minulla oli ihana mekko, jonka sain isäni puolen Kanadan sukulaisiltani. Se oli musta, siinä oli olkaimet ja röyhelöhelma. Lisäksi mekossa oli suuria, värikkäitä kukkia. Kerran keinuin se mekko päällä. Aloin tekemään temppua. Keinuisin takaperin voltilla ympäri, eli niin, että olisin välillä pää alaspäin. En edes muista tarkasti koko temppua enää, mutta se temppu epäonnistui täysin. Ihanan prinsessamekkoni helma jäi kiinni johonkin oksaan. Koska mekko jäi kiinni, myös vauhti heikkeni ja keinu alkoi  heilua sivuttainkin. Harmi, että olin jo kerennyt kääntää itseni nurin. Siinä sitä liu'uin mahalleni hiekkaan keinun alle. Jo se teki kipeää. Mekko oli osittain yhä kiinni, joten nousin ja.. se keinu pamahti päähäni. Maistoin uudestaan hiekkaa. Itku tuli jo kivusta, seuraavaksi itkin, sillä sain hameeni irti kokonaan ja tajusin oksien raapineen paljaat jalkani verinaarmuille. Katsoin mekkoa ja tajusin sen olevan pilalla. Oksa oli lävistänyt mekkoni ja vahdissa repinyt  helman vyötärölle asti. Ja minä itkin kahta kaiheammin.

Mitä äiti sanoo? Saanko enää koskaan yhtä ihanaa mekkoa? Saanko enää koskaan keinua, kun sillä tavoin temppuilin ja vieläpä hulmuava mekko ylläni? Vanhemmillani ei ollut varaa ostella uusia vaatteita tai muutakaan ihan noin vain. Olihan äiti vasta 17 vuotias kun meni naimisiin isäni kanssa (presidentin luvalla) ja veljeni syntyi heti kohta.

Kyllähän se mekko harmitti äitiäkin, mutta sain keinua  myöhemminkin. Hih. Äiti taisi tehdä siitä helmasta nukelleni hameen, jos en väärin muista.

Atc-kortin tyttö voi keinua huoleti, sillä kortin tarinassa ei ole oksia, jotka tarttuisivat kiinni.  Niinpä tyttö keinuu jopa kortin ulkopuolellekin. Ja kun päästän irti tytöstä, keinuu itse pienen hetken. Tyttö liikkuu myös keinun ketjussa ylöspäinkin, joten temputkin onnistuvat tältä pikkuneidiltä.


Tämä Artist Trading Card (ATC) on jo vaihdettu.
Kortti on itse piirretty. Valmiiden koristeiden määrä minimoitu. Kierrätystä mm. Hiukset ja keinun ketjut.

Kommentit

Minulla on kaksi muistoa keinumisesta. Otin todella hurjat vauhdit keinussa ja näin äitini, joka työnsi siskoa vaunuissa. Äiti huusi, että lähdenkö mukaan lähikauppaan ja minä siihen, että joo lähden. Hyppäsin keinusta ja ponkaisin juoksuun, mutta vauhtia oli liikaa ja polvilleni lensin asfaltille ja polvet kunnolla auki, huh huh.
Toinen keinumuisto on mökiltä. Isi oli kiinnittänyt mökin takana olevan koivun oksaan meille lautakeinun. Keinuin keinussa seisoen ja kun käänsin pääni vasemmalle, niin supikoira tuijotti keinumistani. En tiedä kumpi meistä säikähti ensin, mutta kummatkin säikähdettiin. Supikoira oli kyllä söpö siinä minua tuijottaessa.
Hui,sattui varmasti pikku-Outiin, eikä äitikään säikähtämättä ole katsonut lentoasi.
Supikoirat ovat tosi ihania.