Hae tästä blogista

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat houkuttelevat minua luokseen ja etenkin tällaiset ajan patinoimat harmaaksi muuttuneet sillat. Ne kuiskuttelevat tarinoita vuosikymmenten takaa ja yhä jaksavat kannatella meitä uteliaita pieniä ihmislapsia. Ja eläimiä kanssa.


Tuolta sillalta katsoessa toiseen suuntaan avautui peilityyni pinta. siitepölyt olivat jo laskeutuneet pinnalle, mutta muuten vesi oli kirkasta. Pienenä purona vesi virtasi eteenpäin toiseen järveen.. kolmanteen oikeastaan. 


Ja sillan toisella puolen avautui tämä näkymä. Tuolla suunnalla asustelevat monet lintuperheet ja majavat. Kävimmekin soutelemassa ja katsomassa, miltä siellä näytti, ja olihan se kaunista! 



Majavien pesillä oli tällä kertaa hiljaista, sillä veitikat taisivat olla patoamassa jossakin muualla meidän lipuessa hiljaa pesien ohi. 


Jätimme tulijaisiksi ruokaa uusille ystävillemme. Ehkäpä saamme toisella kertaa tavata heidät kasvotusten. 


Aurinko paistoi lähes koko retkemme ajan. Meille suotuisat kelit mahdollistivat ruokailunkin ulkona. 


Samaan aikaan, kun minä kuvailin ötököitä... 




...laavua ja...


...satumetsää..


..Murunen teki nuotiolla kahvia, ruokaa ja lämmitteli pesuvesiä. Tokihan välillä kävin lepäilemässä tuvassa ja Murunenkin seisoi rannalla ongella. 


Koska vesistö oli aivan vierellä, kosteuskin nousi leiripaikalle illan hämyssä. Niinpä Yölintu lauloi kutsuvia säveliään silloin tällöin, joihin vastasimme pienillä gulggulg-äänillä. ;) 



On selvää, että kameran asetuksilla, valaistuksella jne on merkitystä. Tässä sininen jäätävä hetki Murusen tallentamana...


..Ja omani samasta kohti seuraavana päivänä päivänvalossa. Oksat ovat majavien kasaamia. 


Meillä oli ihana reissu. Mitään muuta ääntä ei kuulunut, kuin luonnon äänet ja oma puheemme. Välillä ystävä kävi kahviseuranamme ja opasti samalla "talon tavoille", sillä hän tiesi mistä mitäkin löytyy ja otti samalla tuomisia vastaan mökille. 


Testasin leivän muruilla, onko rantavesillä kaloja. Pientä elämää siinä sillä hetkellä oli, mutta myöhemmin molskahti jokin suuri.. Hauki? Saukko? 


Perhosia oli vaikka ja kuinka erilaisia. Aivan eri maailma, mitä monessa muussa retkipaikassamme on ollut. Sielu lepäsi ja silmät ymmyrkäisinä ihmettelin. Ratamoverkkoperhonen oli minulle vieras lajike sekin. 


Kuvia on niin paljon, etten enempää tähän postaukseen viitsi laittaa. Luvassa saattaa olla siis vielä yksi, ellei kaksikin kuvapostausta. Haittaakse? Sanotaan nyt heipähei vähäksi aikaa tämän samettisen Metsänokiperhosen myötä. 

Nauttikaa luonnosta! 



Kuvat Keiteleeltä

19 kommenttia:

  1. Todella kauniita kuvia olet ottanut. Ihanassa paikassa olette päässeet aikaa viettämään. Kyllä kauniissa luonnossa sielu todella lepää.

    VastaaPoista
  2. Outi, kiitos. Tuolla Keiteleellä oli todella ihana olla ja niin eriä kuin kaupungissa. Kelloa ei tarvittu. Vain aurinko ja kuu.

    VastaaPoista
  3. Hyviä kuvia ja kauniita maisemia! Varmaan on ollut hyvä reissu, kyllä sielu lepää noissa maisemissa :)

    VastaaPoista
  4. Sirpa, eka kerta tuolla muttei vika. Todella nautimme olostamme.

    VastaaPoista
  5. Kiva reissu ja hienoja kuvia olet ottanut!

    VastaaPoista
  6. Kiitos vierailijoillle ja tervetuloa uudestaan..vielä on kesää jäljellä ja aurinkoisia päiviä sekä revontulisia öitä.

    VastaaPoista
  7. Voi miten ihanaa teillä on ollut. Kyllä tuolla sielu lepää, luonnon rauhaa ei voita mikään:)

    VastaaPoista
  8. Onpa ollutkin ihana reissu. Kauniit maisemat ja upeita kuvia olet ottanut.

    VastaaPoista
  9. Niin kauniita kuvia <3 Onnea uudelle kameralle Viltsu, olisi ihanaa omistaa järkkärikamera, tulisikohan kuvaamiseen vielä kovempi himo, kuin siihen on nyt. :)

    Mukavaa lokakuun alkua <3

    VastaaPoista
  10. Aivan ihania kuvia! Niistä voi oikein aistia hiljaisuuden...tuli yhtäkkiä kaipuu tuollaiseen paikkaan kaksin miehen kanssa:)

    VastaaPoista
  11. Kauniita kuvia! Ihana kun olet kuvannut niin monipuolisesti kaikkea mitä tuli vastaan, ei vain sitä perinteisen kaunista ja kuvauksellista ;) Tuntuu kuin itsekin olisi reissussa!

    Luonto on kyllä siitä ihmeellinen paikka että siellä aina kummasti rauhoittuu ja mieli lepää!

    VastaaPoista
  12. Satu V, kiitos. Kyllä me tytöt nautittiinkin. :)

    VastaaPoista
  13. tuija liunala, ne revontulet minua kiinnostavat kovasti. Tulemme kyllä, kunhan mahdollisuus on taas. <3

    VastaaPoista
  14. Silkku, voit uskoa sen!

    VastaaPoista
  15. Enkuli, kamera oli joka paikassa mukana, ja kyllä minä räpsinkin menemään. :)

    VastaaPoista
  16. Tiia K. kiitos kiitos. On tuo kamera jo vuoden ellei pitempäänkin ollut, että ei ihan uusi, mutta todella kovasti rakastettu sen jälkeen, kun diggarin kaveriksi järkkärin sain.

    VastaaPoista
  17. Nanna, Olisitpa täällä. Taidat kuitenkin rakkaasi kanssa päästä vähän niinkuin yhtälailla ihanaan maisemaan toisinaan. Eiks juu?!

    VastaaPoista
  18. Jenni, elämä on niin paljon muutakin, kuin pinkkejä ruusuja ja glitteripölyä, joten haluan kuvata muistoihin myös havunneulasia, toukan munia, maata ja multaa... arkea ja juhlaa. :) Kiitos sinulle ihana siskoni. :)

    VastaaPoista
  19. Kylläpä oli tunnelmallinen postaus. Oikein tunsin, miten luonto hiipi kuviesi kautta tänne kaupunkiinkin. :)

    VastaaPoista

Koskettaako aihe sinua?
Onko sinulle tuttua tai heräsikö mielenkiinto?
Kiitos, kun kommentoit!
Sinä olet syy siihen, että Inspiration on olemassa.
Jatkossakin..

Ystävyydellä Viltsumari

Blogitekstisuositus

Luonnollinen joulukalenteri luukku 11; Veronpalautukset

Anna itsellesi aikaa päiväunelmointiin – juuri nyt! Mieti, miltä unelmaelämäsi näyttäisi. Mihin aikaan mahtaisit herätä aamuisin? Ket...