Siirry pääsisältöön

Vuosi omin sanoin ja kuvin

Keräsin yhteen koosteen vuoden 2015 bloggauksista. Tokihan joka kuulle mahtuisi vaikka ja mitä muutakin, mutta tässä otteita joka kuukauden yhdestä postauksesta. Muistatko vielä, vai tuleeko uutena?

Jokainen kuukausikooste on linkitetty, joten voit lukea postaukset uudestaan, jos kiinnostuit. Jokaisesta valitsemastani postauksesta näet yhden kuvan ja otteen tekstistä. ei siis uutta, vaan vanhaa. Tästä se alkaa! Vuosi omin sanoin ja kuvin!

Tammikuu 2015: 



Olemme paljon saaneet, paljon itsekin hankkineet ja yrittäneet kasata mieleistämme. Olemme halunneet sisustaa kodikkaasti ja silti yhtenevästi. Ei yhtä ja samaa valkoista, vaan lämpimiä sävyjä. Sellaiseksi, mistä me tykkäisimme. 
Silti, koska rahaa ei ole sisustaa, kotimme on yhä keskeneräinen. Mutta se on meidän koti! 
MEIDÄN KOTI! 

Me asumme täällä!


Helmikuu: 

Olen tässä. Nyt.

Juuri tänään yritän olla onnellinen. Niin onnellinen, kuin mahdollista on. Hyvin moni ihmisistä on niin onnellisia kuin he itse päättävät olla. toisin se on niissä maissa, joissa onnea ei sallita. Minulle, meille on annettu lähtökohdat valita.

Juuri tänään yritän mukautua siihen kohtalon suomaan tilaan, joka minulle on annettu. Löytää epäkohtien ja vääryyksien seasta ne hyvät ja onnea tuottavat asiat.  En vaadi, enkä edes tahdo koko minua ympäröivän maailman elävän minun ehdoillani. Minun tarpeitteni mukaan. Minun on itse elettävä omien asioideni kanssa. Se ei ole toisten vika. Suon heille onnensa ja vapautensa olla, liikkua, tehdä töitä, nauttia... Minulla ei ole ihan kaikkia heidän hyveitään, muttei onneksi paheitaankaan.


Maaliskuu:

Tarina kipupotilaan arjesta

Kuinka monta vuotta onkaan takana. 
Kuinka monta kyyneltä poskilleni kuivunut.
Kuinka monta hikistä yötä lakanoilla. 
Kuinka monta kertaa ihoni vereslihalle palanut. 

Ennen olin voittaja, joka sanoi, 
kuka määrää tahdin. 
Nyt olen tovin ollut se luuseri, 
häviäjä,  joka menettänyt otteensa itseensä. 
Temppeliinsä, jonka sisälle jäi vangiksi. 

Ritarit ratsuineen yrittäneet avata holvikaarien ovet. 
Ruhtinattaret tiirikoida salvat ja ruostuneet lukot. 
Hetken toivoa, 
uskallusta hymyillä helpotuksesta 
ja taas, kuin kohtalon ivaamana
korppikotkien lauma pyrähtänyt eteen 
ja ajanut kaikki pois oveltani.
Paskoneet vielä päälleni 
ja rääkyneet voitonriemuista käheää nauruaan. 

Gargoilit kivipaaseina. 
Yksisilmäiset jättisuuret monsterit vallihautojen reunoilla. 
Alligaattorit ja lohikäärmeet vartioineet uniani, 
etten nukkuisi tai näkisin painajaisia. 
Noita-akkoja hulmuhelmoja. 

Ja Tuhkimo nukkuu satavuotista untansa
 ollen aina ja ikuisesti Ruma ankanpoikanen linnan vankina...




Huhtikuu: 

Tulevaisuuteni on tässä päivässä


Usko pois vaan, kaipaan suunnattomasti paperin pölyä sormissani, musteen tuoksua ja liiman tahmeutta. Putoilevia helmiä lattialle sekä kaikkea muuta ihanaa askarteluhärpäkettä. Mutta kun viikkojen vuodepotilaana olo on verottanut paljon. Nyt kuitenkin tutkimustyö loppumaisillaan ja perjantaina vielä yksi isompi tutkimus, sitten olisi kaikki tehty. Syyt ja seuraukset selvillä ja tulevaisuudenkuva sitä luokkaa, jotta tästä lähtien elän vain tässä hetkessä, enkä yhtään kauempana. En haaveile etelänmatkoista sitten joskus tai kuntoutumisestakaan sen kummemmin.
Kaikki haaveet ovat nyt tässä ja kesässä. Ei sen kauempana.
Ja ei, en silti ole kuolemassa.. En vielä ainakaan ajatellut tehdä sitä.







Inspis on kuin minä, joka olen kasvanut aikuisuuteen ja keski-ikään huomaamattomasti. 
Inspikseen on löytynyt suunta, jota kulkea ja mitä Inspiksestä halutaan. Minälainen sen tulisikin olla. Minunlaiseni, keski-ikäisen XL-naisen oma tarina. Tämä tarina on todellinen ja se pitää sisällään rakkauden ja hyvänolon lisäksi turhautumista ja normaalia arkea. 
Inspis on blogi, jossa ei asioita kaunistella. Riitaa ei tarvitse haastaa, muttei myöskään alistua. 


Kesäkuu: 

Senkus hyökkäät kii ja puret ne nirvanaan!

Kamut hei, jotai ihan kamalaa tapahtui eilen! Pakko kertoa, sillä toivon, ettei teille tapahdu mitään näin järkkyä!
Mä ihan nätisti istuin omalla ikkuna-ovi-laudalla keittiössä ja kauniisti pyysin äitiä päästämään mut ulos. Siis se ikkunaovi oli auki partsile, mutta ulos ulos, eli partsin ikkuna raolleen.
Äiti vikisi ja volisi jotai aamukahvista ja että just kaato kuppiin ja so what!? Suorastaan huusi mulle että MUN pitäs olla hiljaa, vaikka mä vaan nätisti PYYSIN! Siis sillai hipihiljaa ja yhtään en korottanut ääntäni enkä vaatimalla vaatinut, pois se minusta!


Heinäkuu: 


Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea Inspis, paljon onnea vaan! 
Rakas Inspiration on nyt 3 vuotias! Kolme vuotta sitten ajattelin perustaa blogin, jossa olisi kiva olla jokaisen, ihan kourallinen ehkä lukijoita kanssani. Blogini olisi paikka, jossa tuoda julki korttejani ja runojani sekä purkaa sieluni mustaa möykkyä pois. En todellakaan tiennyt, mitä aiheita tulisin käsittelemään tulevaisuudessa blogissani, miten se kehittyisi tai jatkuisiko se edes. Saatikka, löytäisikö tänne toista kourallista ihmisiä lukemaan MINUN juttujani?! 


Elokuu: 


Yks kaks muistin, että olin keväällä päättänyt, että tänä kesänä syön hattaran. Jossain vaiheessa tivolikausi oli loppu ja tajusin, ettei hattaraa enää saanut. Sen ajan, kun tivolit olivat meidän kaupungissamme, olin sängyn pohjalla. Se tunne, kun olet pettynyt itseesi vaikkei syy olekaan minun. Se tunne, kun tiedostat olevasi hattarakojun vieressä, nainen pyörittää hattaraa ja valo syttyy kirkkaana otsalohkossani ; "MINÄ SAAN HATTARAN!".


Syyskuu: 


Ja Vaikka leijonapoikamme ei lihaisia purkki-ja annospussiruokia syökään, päätimme tehdä totaalisen fiksun vaihdon ja vaihtaa lihansyöjää! Syököön leijonamme Prima Catin muroja, märkäruokaa meillä on syömässä uusi tulokas! Pieni ja suloinen pantterin poikanen! Ikää 12 viikkoa.



Lokakuu: 


Mikään ei voita rauhallista nuotioiltaa, pois kaupungin hälystä aivan rauhassa. Kun kovin meteli on nuotion räiske tai kaukana taivaalla kaartelevat suihkarit. Olla hiljaisuudessa ja nauttia, olla pimeän illan sylissä ja käpertyä rakkaansa lähelle. Nauttia vedestä ja tulesta samalla katseella. Kuksassa höyryävä tee ja tieto siitä, että ensimmäiset tähdet syttyvät ihan kohta taivaalle.


Marraskuu: 

Toipilasaika hyvää vauhtia eteenpäin menossa. Olen harjoitellut niin istumista, kuin kävelyäkin kotona sisätiloissa. Tosin eilen poistettiin niitit, 21 kpl, selästä ja piti siis olosuhteiden pakosta käydä himpun verran pitemmällä kävelylenkillä. 


Joulukuu: 


Minulle valo on enemmän, kuin apuväline kirjoittaa tai lukea. Se on enemmän, kuin löytää pimeässä tavaroita. Enemmän, kuin nähdä eteensä kävelytietä pitkin kulkiessa tai autolla ajaessa. Minulle valo on osa sisustusta, osa kotia, mielen harmoniaa ja sielun soljuvaa uiskentelua siinä huoneistossa tai tilassa, jossa valo on tarjolla. Olipa sitten luonnonvalo, sähkövalo tai vaikkapa liekkinä loimuava roihu. 


Kommentit

Onpa vuoteen mahtunut paljon kaikenlaista. Minun tämä vuosi on harppausvuosi jota en muistele, koska niin paljon on mennyt pieleen asioita. Nyt odotan, että pääsen uudelle puhtaalle sivulle leikkauksen jälkeistä elämää viettämään. (Minut oli laitettu tietenkin väärään leikkausjonoon ja leikkaus meinasi venyä maaliskuun loppuun. Piti aivan suorittaa "kirkastuminen" leikkausjononhoitajalle ja leikkaus on 21.1.2016)
Tiia K sanoi…
Hirmuisesti on vuoteesi mahtunut, mutta rakkauttakin on tullut poikien myötä lisää ja toiset kyllä ovat niin suloiset. <3 Kiitos niin paljon sydäntä lämmittävästä kommentista blogiini, merkitsi paljon <3
Muistinpas kaikki, olen tainut aika aktiivisena seurata blogiasi :D
Hyvää vuoden viimeistä viikkoa ja tulevaa uutta vuotta 2016!
Viltsu sanoi…
Enkuli, jos pahaa, myös hyvää. yritän sen ikävän keskeltä löytää ilojakin arkeen, jotta jaksaa ne vaikeat hetket.

Tsemppiä leikkaukseen!
Viltsu sanoi…
Tiia, ole hyvä. Valitettavan tottahan se on, mitä kirjoitin. Kiva, jos se auttoi sinua jaksamaan.
Viltsu sanoi…
Taidat olla aktiivisin. Ihana Outi.
Esther Helmiä sanoi…
" Aika, se joka meille annataan, on sinä, sinun oma murheistakin täytetty, iloista pehmustettu, rakkaudella väritetty, se aika on sinun. Aika joka on kuten itsekin olet, eteenpäin menevä." (eh)

Kaikkea kaunista uudelle vuodelle 2016!
Täti Punainen sanoi…
Monenmoista mahtuu vuoteen. Onnea uudelle vuodelle ja rapsut pojille!:)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailmanennätys tahdissa Hula hula

Juhannus näissä merkeissä. 

Varmuudella ainakin Suomen ennätys..


Ihana Robin ja Hula Hula!


Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.