Siirry pääsisältöön

Vuosi omin sanoin ja kuvin

Keräsin yhteen koosteen vuoden 2015 bloggauksista. Tokihan joka kuulle mahtuisi vaikka ja mitä muutakin, mutta tässä otteita joka kuukauden yhdestä postauksesta. Muistatko vielä, vai tuleeko uutena?

Jokainen kuukausikooste on linkitetty, joten voit lukea postaukset uudestaan, jos kiinnostuit. Jokaisesta valitsemastani postauksesta näet yhden kuvan ja otteen tekstistä. ei siis uutta, vaan vanhaa. Tästä se alkaa! Vuosi omin sanoin ja kuvin!

Tammikuu 2015: 



Olemme paljon saaneet, paljon itsekin hankkineet ja yrittäneet kasata mieleistämme. Olemme halunneet sisustaa kodikkaasti ja silti yhtenevästi. Ei yhtä ja samaa valkoista, vaan lämpimiä sävyjä. Sellaiseksi, mistä me tykkäisimme. 
Silti, koska rahaa ei ole sisustaa, kotimme on yhä keskeneräinen. Mutta se on meidän koti! 
MEIDÄN KOTI! 

Me asumme täällä!


Helmikuu: 

Olen tässä. Nyt.

Juuri tänään yritän olla onnellinen. Niin onnellinen, kuin mahdollista on. Hyvin moni ihmisistä on niin onnellisia kuin he itse päättävät olla. toisin se on niissä maissa, joissa onnea ei sallita. Minulle, meille on annettu lähtökohdat valita.

Juuri tänään yritän mukautua siihen kohtalon suomaan tilaan, joka minulle on annettu. Löytää epäkohtien ja vääryyksien seasta ne hyvät ja onnea tuottavat asiat.  En vaadi, enkä edes tahdo koko minua ympäröivän maailman elävän minun ehdoillani. Minun tarpeitteni mukaan. Minun on itse elettävä omien asioideni kanssa. Se ei ole toisten vika. Suon heille onnensa ja vapautensa olla, liikkua, tehdä töitä, nauttia... Minulla ei ole ihan kaikkia heidän hyveitään, muttei onneksi paheitaankaan.


Maaliskuu:

Tarina kipupotilaan arjesta

Kuinka monta vuotta onkaan takana. 
Kuinka monta kyyneltä poskilleni kuivunut.
Kuinka monta hikistä yötä lakanoilla. 
Kuinka monta kertaa ihoni vereslihalle palanut. 

Ennen olin voittaja, joka sanoi, 
kuka määrää tahdin. 
Nyt olen tovin ollut se luuseri, 
häviäjä,  joka menettänyt otteensa itseensä. 
Temppeliinsä, jonka sisälle jäi vangiksi. 

Ritarit ratsuineen yrittäneet avata holvikaarien ovet. 
Ruhtinattaret tiirikoida salvat ja ruostuneet lukot. 
Hetken toivoa, 
uskallusta hymyillä helpotuksesta 
ja taas, kuin kohtalon ivaamana
korppikotkien lauma pyrähtänyt eteen 
ja ajanut kaikki pois oveltani.
Paskoneet vielä päälleni 
ja rääkyneet voitonriemuista käheää nauruaan. 

Gargoilit kivipaaseina. 
Yksisilmäiset jättisuuret monsterit vallihautojen reunoilla. 
Alligaattorit ja lohikäärmeet vartioineet uniani, 
etten nukkuisi tai näkisin painajaisia. 
Noita-akkoja hulmuhelmoja. 

Ja Tuhkimo nukkuu satavuotista untansa
 ollen aina ja ikuisesti Ruma ankanpoikanen linnan vankina...




Huhtikuu: 

Tulevaisuuteni on tässä päivässä


Usko pois vaan, kaipaan suunnattomasti paperin pölyä sormissani, musteen tuoksua ja liiman tahmeutta. Putoilevia helmiä lattialle sekä kaikkea muuta ihanaa askarteluhärpäkettä. Mutta kun viikkojen vuodepotilaana olo on verottanut paljon. Nyt kuitenkin tutkimustyö loppumaisillaan ja perjantaina vielä yksi isompi tutkimus, sitten olisi kaikki tehty. Syyt ja seuraukset selvillä ja tulevaisuudenkuva sitä luokkaa, jotta tästä lähtien elän vain tässä hetkessä, enkä yhtään kauempana. En haaveile etelänmatkoista sitten joskus tai kuntoutumisestakaan sen kummemmin.
Kaikki haaveet ovat nyt tässä ja kesässä. Ei sen kauempana.
Ja ei, en silti ole kuolemassa.. En vielä ainakaan ajatellut tehdä sitä.







Inspis on kuin minä, joka olen kasvanut aikuisuuteen ja keski-ikään huomaamattomasti. 
Inspikseen on löytynyt suunta, jota kulkea ja mitä Inspiksestä halutaan. Minälainen sen tulisikin olla. Minunlaiseni, keski-ikäisen XL-naisen oma tarina. Tämä tarina on todellinen ja se pitää sisällään rakkauden ja hyvänolon lisäksi turhautumista ja normaalia arkea. 
Inspis on blogi, jossa ei asioita kaunistella. Riitaa ei tarvitse haastaa, muttei myöskään alistua. 


Kesäkuu: 

Senkus hyökkäät kii ja puret ne nirvanaan!

Kamut hei, jotai ihan kamalaa tapahtui eilen! Pakko kertoa, sillä toivon, ettei teille tapahdu mitään näin järkkyä!
Mä ihan nätisti istuin omalla ikkuna-ovi-laudalla keittiössä ja kauniisti pyysin äitiä päästämään mut ulos. Siis se ikkunaovi oli auki partsile, mutta ulos ulos, eli partsin ikkuna raolleen.
Äiti vikisi ja volisi jotai aamukahvista ja että just kaato kuppiin ja so what!? Suorastaan huusi mulle että MUN pitäs olla hiljaa, vaikka mä vaan nätisti PYYSIN! Siis sillai hipihiljaa ja yhtään en korottanut ääntäni enkä vaatimalla vaatinut, pois se minusta!


Heinäkuu: 


Paljon onnea vaan! Paljon onnea vaan! Paljon onnea Inspis, paljon onnea vaan! 
Rakas Inspiration on nyt 3 vuotias! Kolme vuotta sitten ajattelin perustaa blogin, jossa olisi kiva olla jokaisen, ihan kourallinen ehkä lukijoita kanssani. Blogini olisi paikka, jossa tuoda julki korttejani ja runojani sekä purkaa sieluni mustaa möykkyä pois. En todellakaan tiennyt, mitä aiheita tulisin käsittelemään tulevaisuudessa blogissani, miten se kehittyisi tai jatkuisiko se edes. Saatikka, löytäisikö tänne toista kourallista ihmisiä lukemaan MINUN juttujani?! 


Elokuu: 


Yks kaks muistin, että olin keväällä päättänyt, että tänä kesänä syön hattaran. Jossain vaiheessa tivolikausi oli loppu ja tajusin, ettei hattaraa enää saanut. Sen ajan, kun tivolit olivat meidän kaupungissamme, olin sängyn pohjalla. Se tunne, kun olet pettynyt itseesi vaikkei syy olekaan minun. Se tunne, kun tiedostat olevasi hattarakojun vieressä, nainen pyörittää hattaraa ja valo syttyy kirkkaana otsalohkossani ; "MINÄ SAAN HATTARAN!".


Syyskuu: 


Ja Vaikka leijonapoikamme ei lihaisia purkki-ja annospussiruokia syökään, päätimme tehdä totaalisen fiksun vaihdon ja vaihtaa lihansyöjää! Syököön leijonamme Prima Catin muroja, märkäruokaa meillä on syömässä uusi tulokas! Pieni ja suloinen pantterin poikanen! Ikää 12 viikkoa.



Lokakuu: 


Mikään ei voita rauhallista nuotioiltaa, pois kaupungin hälystä aivan rauhassa. Kun kovin meteli on nuotion räiske tai kaukana taivaalla kaartelevat suihkarit. Olla hiljaisuudessa ja nauttia, olla pimeän illan sylissä ja käpertyä rakkaansa lähelle. Nauttia vedestä ja tulesta samalla katseella. Kuksassa höyryävä tee ja tieto siitä, että ensimmäiset tähdet syttyvät ihan kohta taivaalle.


Marraskuu: 

Toipilasaika hyvää vauhtia eteenpäin menossa. Olen harjoitellut niin istumista, kuin kävelyäkin kotona sisätiloissa. Tosin eilen poistettiin niitit, 21 kpl, selästä ja piti siis olosuhteiden pakosta käydä himpun verran pitemmällä kävelylenkillä. 


Joulukuu: 


Minulle valo on enemmän, kuin apuväline kirjoittaa tai lukea. Se on enemmän, kuin löytää pimeässä tavaroita. Enemmän, kuin nähdä eteensä kävelytietä pitkin kulkiessa tai autolla ajaessa. Minulle valo on osa sisustusta, osa kotia, mielen harmoniaa ja sielun soljuvaa uiskentelua siinä huoneistossa tai tilassa, jossa valo on tarjolla. Olipa sitten luonnonvalo, sähkövalo tai vaikkapa liekkinä loimuava roihu. 


Kommentit

Onpa vuoteen mahtunut paljon kaikenlaista. Minun tämä vuosi on harppausvuosi jota en muistele, koska niin paljon on mennyt pieleen asioita. Nyt odotan, että pääsen uudelle puhtaalle sivulle leikkauksen jälkeistä elämää viettämään. (Minut oli laitettu tietenkin väärään leikkausjonoon ja leikkaus meinasi venyä maaliskuun loppuun. Piti aivan suorittaa "kirkastuminen" leikkausjononhoitajalle ja leikkaus on 21.1.2016)
Tiia K sanoi…
Hirmuisesti on vuoteesi mahtunut, mutta rakkauttakin on tullut poikien myötä lisää ja toiset kyllä ovat niin suloiset. <3 Kiitos niin paljon sydäntä lämmittävästä kommentista blogiini, merkitsi paljon <3
Muistinpas kaikki, olen tainut aika aktiivisena seurata blogiasi :D
Hyvää vuoden viimeistä viikkoa ja tulevaa uutta vuotta 2016!
Viltsu sanoi…
Enkuli, jos pahaa, myös hyvää. yritän sen ikävän keskeltä löytää ilojakin arkeen, jotta jaksaa ne vaikeat hetket.

Tsemppiä leikkaukseen!
Viltsu sanoi…
Tiia, ole hyvä. Valitettavan tottahan se on, mitä kirjoitin. Kiva, jos se auttoi sinua jaksamaan.
Viltsu sanoi…
Taidat olla aktiivisin. Ihana Outi.
Esther Helmiä sanoi…
" Aika, se joka meille annataan, on sinä, sinun oma murheistakin täytetty, iloista pehmustettu, rakkaudella väritetty, se aika on sinun. Aika joka on kuten itsekin olet, eteenpäin menevä." (eh)

Kaikkea kaunista uudelle vuodelle 2016!
Täti Punainen sanoi…
Monenmoista mahtuu vuoteen. Onnea uudelle vuodelle ja rapsut pojille!:)
Viltsu Mari sanoi…
Esther, kauniisti sanottu. <3
Viltsu Mari sanoi…
Täti Punainen, Elämä on. Hyvä niin, toisaalta. Rapsut rapsuteltu

KUUKAUDEN TOP 3

VUODEN 2016 PARAS LUONNONKOSMETIIKKA TUOTE ja ELÄINKOKEET

Paljon puhututtanut eläinkokeiden käyttäminen kosmetiikkateollisuudessa on ollut minulla mielen päällä taas jonkun aikaa. EU:ssa astui voimaan kosmetiikan ja hygieniatuotteiden koe-eläinkielto 3 vuotta sitten. Sitä ennen voimaan astunut direktiivi kielsi kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden testaamisen eläimillä vuodesta 2009 alkaen. Kielto koski myös raaka-aineita ja esti EU:n ulkopuolella (esim. Kiina) eläinkokein testattujen kosmetiikkatuotteiden maahantuonnin EU:n alueelle.

Hyppäävällä pupulla merkitty tuote ei saa olla myynnissä Kiinassa, missä eläinkokeet ovat pakollisia kosmetiikalle (uudistuneen lakipykälän mukaan heinäkuusta 2014 alkaen shampoita ja hajuvesiä ei enää testata eläimillä.). Kosmetiikkateollisuuden tekemät eläinkokeet eivät ole ainoastaan eettisesti tuomittavia, vaan myös tarpeettomia ja kyseenalaisia. Eläintestit voidaankin korvata eläinkokeettomilla menetelmillä, jotka ovat usein eläinkokeita luotettavampia ja edullisempia.

Jos kiinnostuit aiheesta, löydät Animal…

Aurinko ja HeyDay Sunbeam

Aurinko on tähti, jota Maa kiertää. Aurinko syntyi vajaa 5 miljardia vuotta sitten. Auringonvalo on Suomessa kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde ja lisäksi auringonvalo vaikuttaa pimeähormoni melatoniinin eritykseen, joka on suurimmillaan öisin ja talvisin. Melatoniinilla on unettava vaikutus, joten auringonvalon puute päiväsaikaan voi aiheuttaa väsymystä ja häiritä uni-valverytmiä. Luonnollisen valon puute voi myös aiheuttaa kaamosmasennusta. Noin vajaan 5 miljardin vuoden kuluttua auringon energia ehtyy ja aurinko katoaa kokonaan pois. Mutta mitä tehdä, jos meidän oma energia meinaa ehtyä pimeänä kautena eikä auringon energiasta ole tietoakaan?! 

Joku vastannee lähtevänsä etelään aurinkoon, jollekin energiaa tulee kirkasvalolla ja joku ottaa D-vitskut purkista. Kaikki ihan oikein! On myös huolehdittava siitä, että nautimme terveellisiä aterioita ja hellimme ja huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Hemmottelua, nautintoa, iloa, hymy päivässä ja mitä ikinä keksitkään piristääksesi…

Joulukortti kääreestä kierrättäen

Kun kierrätys on sydämen asia, löytää mitä merkillisimmätkin asiat tiensä askarteluun mukaan. Tällä kertaa pysytään kuitenkin ihan perus kierrätyksessä ja sujautetaan suklaalevyn kääreestä pala korttiin. Lisäksi leimattua, leikattua, teipattua ja yhteen liimattua.Tämä kortti on tilaustyönä tehty.