Joulukalenteri, luukku 10, parempi aikaisin aamulla, kuin ei olleskana


Joulukalenterin luukku ilmestyy myöhässä ja pahoitteluni sen vuoksi. Uskon sinun kuitenkin ymmärtävän. Aina ei vaan jaksa tai kerkeä. Meillä on ollut puuhaa ihan riittämiin ja olen kävellyt (sauvojen kanssa tosin) kaupungilla enemmän, kuin kuukausiin! Minä tein sen!

Vietimme shoppailupäivän ja kävimme mm. ompelijalla ja kynttilä-kaupoilla. Lopulta menimme syömään romanttisen aterian ulos. Hihhii. Hampurilaisateria. Romantiikkaa kerrassaan, kun tarjosin omia ranskalaisia Murusen suuhun pöydän yli, kuten romanttisilla päivällisillä on tapana. ;) Naurua ja rentoutumista. Kissoja unohtamatta. (Ja pilkettä silmäkulmassa, joten älä ole niin vakava).

Tämä ilta oli sitten väsyä ja kipuilua, joten otin parin tunnin päikkärit Salkkareiden aikaan. Selän lihaksethan ovat siinä kunnossa, ettei niillä vielä zumbaa tanssita. Jos nyt mikään lihas vajaan vuoden vuodepotilaana olosta on timmissä kunnossa.  Silti olen innoissani ja edistyn koko ajan.

Hyvää teki tämä päivä. Tai siis kellonajallisesti eilinen... Nukkumaan tästä pitäisi... Henkisesti elämme vaikeaa aikaa, joten kaikkea iloa varjostaa myös suuri suru ja pelot. Ei kaikki aina ole pelkkää kimaltavaa ulkokuorta.


Tämän päivän luukun tarjosi Enkuli. Enkuli on yksi heistä, joiden kanssa vaihdamme joululahjat, Siis oikeat joululahjat, eikä joulukalenterivaihtoja, joten  kalenteriluukku on myös joululahja. Kortti paketin päällä on kaunis ja sujautan sen aarrearkkuuni. Onhan tuossa lisäksi meidän pojat ihan selvästi! 



Sisältöä oli himpun hankala kuvata, koska isompi ronttiainen päätti tutkia, mitä sain. "Onko tämä makuualusta?! Tyyny? Ai ei vai, no sitten joutaa sinulle takaisin..". No kiitti vain. :D


Coelhon kalenteri on aivan IHANA! Nuo kaikki värikkäät kuvat aukeamilla, ajatukset, joista saa  iloa ja elinvoimaa. Minulla on yhä vanha coelhon kalenteri tallessa entuudestaankin ja pari kirjaa. Näihin jää koukkuun eikä niitä vaan voi hävittää pois, vanhentuneenakaan


Pidätkö sinä Paulo Coelhon teoksista? 






Jollain tapaa kuvat liittyvät toisiinsa mielestäni. Elämä on sokkeloa ja oma mielemme voi olla sokkeloa. Yksinäisyyttä ja reitin etsintää ulos, tai sisälle johonkin hyvään. Kotiin.

Mitä sinä saat näistä kuvista irti? 



Laitanpa nyt vielä tähän Instagramin suosituimman kuvani Marraskuulta. Sairaalan pullakahvit. Veikkaampa, että tykkäykset tulivat enemmänkin siitä, että tuo oli viimeinen ateria ennen kotiutumista. :) 

Uusi luukku tulee toivonmukaan päivän aikana. Parempi tämäkin näin aikaisin aamulla, kuin ei olleskana. 

Kommentit

Maca sanoi…
Vaikuttaa hienolta kalenterilta.
Ehkäpä näen elämän näissä kuvissa. Pitäisi ottaa rennommin, useammin, että jaksaa pyöriä elämän labyrintissa.
Olipas syvällistä :)
Kivaa perjantaita Viltsu!
Mukavaa,että pääset jo liikkeelle ja kaupungille. Kuntoudut liikkumalla parhaiten ja onhan se ihanaa päästä ihmisten ilmoille. Kiva että tykkäät kalenterista. Toivottavasti saat väreistä iloa,aurinkoa ja voimaa.
KataMaria sanoi…
Ihana kuulla että eristystä terveyden kanssa tapahtuu! :)
Kivahan sitä on hamppariateriallakin romantisisoida, mikäs sen mukavempaa ja ilahduttavampaa on pikku leikittely! :D
Kata, itsestäänhän se kiinni on että saa hauskaa ja vaikka leikkiromantiikkaakin aikaan vähemmästäkin. Hih.tai että vähempi on enempi.
Outi. Jotain sellaista nuo varmasti ovatkin. Irti päästämällä menneisyydestä ja elämän kiemuroita.
Marjatta, saan kaikkea hyvää aivan varmasti jokaikinen päivä kun kirjan avaan! Ihana!!! Jännitys mitä sinä pidät lahjastasi. Hihii.
Nyt on helpompi liikkua ja tottakai silloin teen kaikkeni mitä van voin sallituissa rajoissa. Vuosi aikaa arviolta ennenkuin kuulun menevän taas alaspäin. Tässä hetkessä elän.