Mistä löytää voimaa jaksaa?


Mistä löytää voimaa jaksaa, kun voimat ovat lopuillaan?
Kun ei millään jaksaisi ja on jaksettava?
Kun sattuu niin kovaa, kauan, ettei pää enää kestäisi sitä?
Kun on jostakin syystä paha olla, eikä se vaan ota loppuakseen. Ihan sama, oliko perhetilanne, sairaus, paineet.. Mikä tahansa, missä jaksamista kysytään.

Mistä sinä saat voimaa jaksaa silloin, kun on vaan pakko jaksaa? Hetkellisesti yötöissä tai pysyvästi vaikka sitten rahattomana laskujen kanssa tms?

Minulle tulee hetkiä, jolloin mietin, kuinka oikeasti voisin jaksaa enää hetkeäkään, kun koskee koko ajan ja kovaa. Ei vaan jaksa! Ei jaksa! Ja silti on pakko jaksaa. En voi painaa off-nappulaa, en huilata välillä kivuttomana ja kerätä voimia. Ei ole määräaikaa, että silloin ja silloin saisin hetken huilia. Esim. kun jaksaisin viikon, se olisi ohi. Ei ole sellaista aikarajaa! On vaan jaksettava määrätön aika. Ikuisuus.

Noina hetkinä saatan joko alkaa raivoamaan itselleni ja päästää ulos sen pahan olon, mitä jatkuva kipu tekee. Sen turhautumisen, kun en voikkaan juosta, hyppiä, kumartua nostamaan roskia tms. mikä on normaalia muille. Saatan suuttua ihan todella ja kiukutella itsekseni. Silloin kuulee suustani kysymykset: Miksi mä en saa rauhaa?! Miksi mä en voi olla edes hetkeä ilman tätä taakkaa? Miksi minun elämä on tällainen?
Tai sitten turhaudun siitä, etten voi harrastaa, tehdä töitä, pitää yhtä siivouspäivää, reissuta ilman taukoja... Ja kun turhautuminen on tarpeeksi vahva, tulen surulliseksi ja alan itkeä. Itken vaan pahan olon pois ja haluan olla ihan rauhassa. En mä itsesääliin kuitenkaan vajoa, vaikka kysynkin kaikkea itseltäni. Ja kun aikani olen raivonnut tai itkenyt, kasaan itseni ja elämä jatkuu taas.
Täytyy siis saada nollata välillä itsensä. Ei kerätä vaan sisälle pahaa oloa. Ei, se ahdistaisi lopulta.

Joka aamu herätessäni mietin, mitä kivaa tänään tapahtuu tai teen. Illalla ajattelen kaikkea ihanaa myöskin. Kiitän tästä päivästä ja siit, ettei elämäni ole tätä kurjempaa. Jollakin on aina asiat pahemmin! Lisäksi pitkin päivää etsin kauniita asioita. Teen mukavia, rentouttavia juttuja. Lepään ja rentoudun. Palkitsen itseni vaikeimpina päivinä siitä hyvästä, että jaksan. Esim. eilen herkuttelin kahvileivällä, koska oli raskas päivä. Tänäänkin oli todella raskasta ja nytkin kivut niin kiusalliset, että pakko nyt olla hetki, kasata itseni ja sitten vasta nukkumaan. Tänään palkitsin itseni lasillisella Cola cherryä. Se on hyvää! Mielestäni se on oikeutettua minulle!

Jos on jokin sellainen asia, mitä tarvitsee puhua pois ja kelata sitä edes takaisin ja uudestaan ja uudestaan, niin sitten se pitää puhua pois! Jos niitä vaan pitää sisällään ja patoaa, ei se todellakaan auta. Ei auta jaksamaan eikä pysymään kunnossa.

Lepo on hyvin tärkeä asia kaikessa! Olipa väsymys fyysistä tai henkistä, niin kaikki on paremmin, jos lepää, nukkuu ja rentoutuu tarpeeksi! Väsyneenä mikään ei ole hyvin. Etkä voi olla edes skarppina. Jollei nukkua voi, voi edes huilata. Ja unettomuuteen kannattaa nopeasti hakea apua. Omalla kohdallani olen huomannut, että ongelmia tulee jo 3 valvotun yön jälkeen. Ja vaikka se "valvottu" tarkoittaisi vaikka 2-4 tuntisia unia. Onneksi en kärsi unettomuudesta! Tokihan kivut ja huoletkin välillä aiheuttavat toisinaan unettomuutta, muttei pysyvästi tai pitkiä kausia. Enemmänkin uneliaisuus vaivaa minua.

Meditointi on minulle tärkeä keino jaksamisessa ja samoin muut harrastukset. Ne antavat iloa ja raitista ilmaa, seikkailua, vaihtelua ja voimavaroja. Sinulla se voi olla jotain toisenlaista harrastusta, mutta tärkeintä se, että nautit ja saat tehdä sitä, mistä pidät. Olkoon se neulomista, ajamista, askartelua tai muotikuvastojen selaamista... Kaikki eivät miellä harrastuksiksi niitä asioita, joista tykkää ja joita tekee, mutta samaa se tarkoittaa tavallaan. Kunhan se antaa voimaa!

Ystävät, puoliso, lapset, joku läheinen..

Keinoja jaksaa on monia! Se voi olla sekin, että tietää, ettei jokin asia kestä loputtomiin tai se tieto, että vaikka jatkuisikin, tämä hetki on vain poikkeuksellisen vaikea. Asenne, positiivisuus, usko, luottamus... Niitä peruspilareitamme jaksamisessa.

mikä sinua uuvuttaa ja miten jaksat ja mistä saat voimaa? Vai jaksatko? Saatko jostakin tukea, kun horjut? Uskallatko hakea apua? Aina ei tarvitse jaksaa yksin! Me saadaan olla heikkoja! Me olemme ihmisiä! Se on tärkeä asia!

Vahvuutta, voimaa ja jaksamista!

Viltsu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Koskettaako aihe sinua?
Onko sinulle tuttua tai heräsikö mielenkiinto?
Kiitos, kun kommentoit!
Sinä olet syy siihen, että Inspiration on olemassa.
Jatkossakin..

Ystävyydellä Viltsumari

Blogitekstisuositus

After the divorce - Eron jälkeen osa 10 : Katumustako ?

Karmea karjaisu ja sen perään huuto suoraan persiistä katkaisi tämän naisen unelmoinnin ja ihanimmat hitaat ikinä. Katsoimme Pasin kanssa hä...