Siirry pääsisältöön

MEGAPOSTAUS: Liikettä niveliin

(Kaikki valokuvat ovat ihan omiani!)

Syksy saa ja niin saan minäkin. 
Puiden latvat punertavat. Metsä huokailee hiljaa usvaisia henkäyksiään. Pikkulintu kiipeää puuta pitkin latvaoksille saakka ja etsii ötököitä lounaakseen. 
Laineiden liplatus taustalla paljastaa, että olemme vetten äärellä. 
Sielu rauhoittuu ja harteilta katoaa vuosien taakat hetkessä.


Me harrastamme ulkoilua monesta eri syystä ja meidät voi bongata mitä ihmeellisimmistä paikoista, aivan kuten metsänkeijukaisetkin, mörrimöykyt tai karhun poikaset. Metsäretkemme sielun maisemiin ja kropan liikehtimiseen ajaa meidät hurjiinkin seikkailuihin. Meille tämä on oikea liikuntamuoto, millä saamme liikettä niveliin, raitista ilmaa keuhkorakkuloihin ja mielelle sitä jotakin. 

Tokihan liikuntaa on muutakin, kuin vain samoilla metsissä. Kenelle sopii mikäkin. Toinen juoksee pururataa ympäri, toinen heittää keihästä ja toinen jumppaa pelikonsolin tahtiin... 

Eikä mikään niistä vaihtoehdoista, tai mainitsemattomistakaan ole ollenkaan haitaksi! Päinvastoin, liikkuminen on ihmiskropalle lääkettä! Ja jokainen tekee sen oman vointinsa ja mieltymyksensä mukaan. Sairauden kanssa eläessä joutuu hieman miettimään tarkemmin sen, että mikä sopii ja milloin. Minulle esimerkiksi ei tulisi kuuloonkaan jokin ohjattu aeroobinen ryhmä, jossa hypitään, kierretään vartaloa ja on aina se tietty aika, jolloin on oltava siellä. Minun vointini kertoo, onko tänään zumbaa vai kävelyä. 

Tai kenties käsivarsille töitä ja annan selän levätä! Sekin on ihan faktaa, etten voi liikkua kuin hitain askelin ja kyynärsauvan kanssa muutamina päivinä viikossa. Silloin en halua sänkyyn kuitenkaan jäädä vaan ammun vaikka kanoja, jos en muuta keksi. ;)

Parempina päivinä tosiaan meidät voi löytää metsästä tai jostakin katuojasta. Ei, en tarkoita paremmalla päivällä aurinkoista päivää, vaan hieman kivuttomampaa. Ja katuojallekin on selityksensä. 

Selitys voi olla vaikkapa kaivautua viemäriin! Koskaan ei etukäteen tiedä, mistä itsensä löytää, kun lähtee kätköjen perään!

Tasapainolle on hyväksi kiipeillä kivilohkareiden päällä. Minun tasapainoni onkin huono, joten tämä treeni tekee todella hyvää!

Samalla voi katsella maisemia ja erilaisia nähtävyyksiä, omaa kaupunkiaankin uusin silmin tai vaikka tutustua ihan uuteen kaupunkiin.

"Varo räpsyä!"
Varonhan minä! Oksien väistely, metsässä tasapainoilu, epätasainen maasto, kiipeily kalliolle, vaikka polkuakin pitkin... Maastossa saa usealle eri lihasryhmälle liikettä. Parastahan tässä on se, että ihan huomaamatta! ei tarvitse liikesarjoja miettiä, kun liikkuu vaan eteenpäin.

Välillä me huilataan ja istahdetaan mättäälle, kannolle, kivelle tai kaatuneen puun rungolle. Pitemmillä retkillä on eväät repussa mukana, mutta lyhyemmillä retkillä riittää hetki taukoa. Sitten jaksaa taas kävellä. 

Toisinaan evästä löytyy ihan luonnostakin. Eikä todellakaan tarvitse mennä kenenkään pihoihin tai yksityisalueille omppuvarkaisiin. :D

Ja kaikki hauskat jutut! Minä olen ihan varma, että noilla seikkailuillamme pienenemme ihan minimittaisiksi keijukaispölyn takia ja matkaamme jonnekin satumetsiin. Sen verran eriskummallisia asioita tapaamme! Kuten vaikkapa tämä kääpien parkkihalli! Siinä ne kerros kerrokselta ovat parkissa. Leppäkertutko ne ovat noilla sukkuloilla ajaneet töihin?

Etanoillakin on omat kerrostalonsa. Olemme nähneet senkin.

Metsästä asfalttiviidakkoon. Kiipeilyä, kumartelua, kipittämistä, mahalaskuja... Mitähän kaikkea olemmekaan Murusen kanssa kokeneet?! Ja yhdessä toinen toistamme tukeneet! Minä en kaikkeen pysty, jolloin opastan maasta käsin Murusta. Hän antaa minun tehdä ne, mihin pystyn ja näin saamme vuoronperään tuta löytämisen riemua!

Yhteisen retkemme ja liikuntaharrastuksemme jälkeen seisahdumme vaikkapa rantaveden äärelle. Katsomme hiljaa kaukaisuuteen. Kääriydymme sylikkäin, ettei tule kylmä. Villahansikkaat kädessä. Aurinko alkaa jo laskea. 
Suukko jokaisesta löydetystä kätköstä. Joskus se on yksi, joskus parikinkymmentä. 
Kotona sauna on lämmin, ajastettuna, joten näkemiin rantavesi. Näkemiin metsän väki. Palaamme pian uudestaan antamaan liikettä niveliin.

Viltsu


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…