Runoni

Perjantain tarina on kertomatta, sillä ensin minulla oli sairaalareissu, sitten puolisoni sai sairaskohtauksen ja joutui sairaalahoitoon. Kaiken kukkuraksi sain 2 yövierasta samaan aikaan. Nyt olemme kotona kumpikin ja kaikki hyvin. Jatkan tarinaa ensi perjantaina. Nyt kuitenkin lohdutukseksi itse kirjoittamani runo. Runo ei kerro kenestäkään oikeasta henkilöstä.


Kuinka kohdata tuska,
Kuinka rohjeta maahan polvistua anomaan apua luojalta? 
Onko luojaa edes olemassa,
koska sallii tämän kaiken? 

Isot pojat eivät itkeä saa, sanotaan.
Miksi sitten luoja loi Kyyneleet , 
jotka virtaavat vuolaanaan?

Haluaisin huutaa ääneen,
Kirota, lyödä nyrkillä tiiliskiviseinään..
Runnoa rystyset verille jotten tuntisi mitään muuta.
Haluaisin huutaa tuskan pois
Mikä rintaa puristaa.

Mutta kuinka saada ääni kuulumaan, kun vain pihisen?
Kuinka turruttaa tunteet,
Kun häntä rakastan edelleen.. 
Kiellettyä ,
yhden virheen jälkeen mennyttä. 

-Viltsumari-