Viltsu ja Inspiration

Moikka,
Olen Viltsumari, lifestyle-bloggaaja ja aktiivisomettaja Kuopiosta. Vaatekoko on pari numeroa alle jätesäkki ja ikää on vasta himpun yli 40 vuotta, joten elämän tarjoamat mahdollisuudet ovat vielä pitkän aikaa edessäpäin. Useampi ovi on vielä avaamatta, kiinni laittamatta ja myös osa on ovia, jotka eivät ole minulle edes tarkotettuja. Tästä syystä jokainen aamu on mahdollisuus ja jokainen ilta hiljennyn miettimään, mistä olen kiitollinen tänään.

Minulle tärkeää vaimoni (Murunen) ja aikuisen poikani lisäksi ovat myös 2 kissaamme -Luis ja Carlos, sielukkuus ja henkisyys, meditoinnin eri muodot, runot, luonto, luovuus ja räiskyvät värit. Olen myös jäsen Amnestyssa ja Suomen erityisherkät ry:ssä. En hyväksy eläinkokeita, valehtelua, nettikiusaamista, rivienvälistä lukemista jne. Turhat syytökset ja se, ettei osata myöntää olleensa väärässä tai se, ettei kiitos-sanaa käytetä, ovat jotain, mitkä aina vaan hämmästyttävät.

Seison sanojeni takana niin live-maailmassa kuin nettimaailmassakin. Teen minkä lupaan ja jos este ilmenee, kierrän esteen, kapuan sen yli vaikka sitten kompuroiden, tai kerron suoraan, etten pysty tätä ohittamaan. Myönnän tarvittaessa erehtyneeni ja tehneeni väärin. Odotan sitä myös muilta.

Vaikka blogini onkin kasvoton ja käytän nimimerkkiä Viltsumari tai lyhennettynä Viltsu,  monet blogiystävät ja yhteistöiden kautta löytyneet ihanat ihmiset ovat jo löytäneet luokseni mm. Facebookissa. En siis ole täysin random. Lisäksi esim. Joissakin meikkipostauksissa tms voin aivan hyvin valokuvata silmän, huulet, ihon, hiukset...
Minuun saa siis samaistua, pitää vertaistukena tai ihan vaan Viltsuna.

Etenevän, monimuotoisen fyysisen sairauden vuoksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä, joten sairauteni ja siitä johtuvan vähävaraisuutemme vuoksi elämämme on rajallista, mutta silti täynnä onnen hippusia ja uusia mahdollisuuksia. Pyrin kehittämään itseäni mm. verkkokurssien avulla, luen, pelailen, runoilen, valokuvaan ja teen digitaidetta, askartelu on intohimoni bloggaamisen ohella, kun vaan kykenisin istumaan ja tekemään käsilläni jotain. Esim. Kortteja ja koruja. Pyrin myös pitämään kiinni siitä, ettei sairaus ole este elämälle ja onnellisuudelle, vaan käännekohta ja ovi johonkin uuteen minulle tarkoitettuun mahdollisuuteen. Sopeutuminen ja itselleen armollisuus sekä avun pyytäminen ovat päällimmäisenä tavoitteenani jatkuvasti. Kuitenkin niin, ettei sairaus ole syy olla tekemättä mitään, vaan pikemminkin teen parhaani. Yritän. Se riittää - Minä riitän.

Kukaan ei ole täydellinen. En minäkään. Koko elinikäni tulen oppimaan uutta, enkä koskaan tule tietämään kaikkea. Mokaan välillä, joskus pahastikin. Olen aamuäreä ja kipujen kasvaessa äreä myös päivälläkin. Muisti pätkii kipulääkitykseni vuoksi, tavaroita lentelee käsistäni lihasnykäysten ansiosta ja nukahtelen milloin sattuu, kuin vanhus konsanaan, toisaalta välillä en saa nukuttua ollenkaan. Olen monessa asiassa puolisoni avun varassa, joten tunteet ovat toisinaan vahvastikin pinnassa; turhaudun, suutun sairaudelleni, itken surua ja yksinäisyyttä, pelkään enkä tiedä oikein mitä.. Mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen ja rakastan elämää. Elämällä on niin paljon annettavaa minulle ja minulle jollekulle toiselle. Sinulle? Ehkä, ehkä ei. Mutta jollekin kyllä. Olen onnistunut, kun joku kertoo pysähtyneenä miettimään kuinka terveys on lahja tai on saanut minusta vertaistukea sairautensa kanssa. Nämä ovat asioita jotka kantavat pitkälle.

Inspiration eli "Inspis", on blogi tavalliselle aikuiselle, joka kaipaa voimavaroja arkeensa ja/tai on kiinnostunut kauneudesta tai askartelusta, syvällisemmästä pohdiskelusta myös ikävien asioiden osalta ja kenties pienistä(kin) ilon aiheista, joita et ole tullut huomanneeksi aiemmin. Kipupotilaan arjen kimuranteistakin hetkistä selviytymisestä ja arkea helpottavista tuotteista. Boheemin ja sielukkaan naisen elämästä vaakatasossa. Eli ihan tavallisesta erilaisesta arjesta tavalliselta naiselta sinulle.

Blogini nimi on siis Inspiration, ei osoitteessa oleva "somanyinspiration". Blogia aloittaessani kokeilin jos jonkinlaista yhdistelmää, mutta ne olivat varattuja. Lopulta päädyin laittamaan blogin nimen eteen "somany" eli "niinpaljon". Se oli vapaana! Niinpä osoitteeksi muovautui somanyinspiration.blogspot.fi/ . Vapaasti suomennettuna  "niin paljon inspiraatiota". Nyt en enää muista, kokeilinko somuch
-alkua vai en, mutta kun osoite oli luotu, se oli, on ja tulee olemaankin noin. Domainista en niinkään perusta.

Vastavuoroisuus kommentoimalla on minulle ilo ja kunnia. Kiitos, jos sinulla on hetki aikaa jättää vaikka moikkaus, niin tiedän sinun käyneen täällä. Huomaathan, ettei kommentit tule heti näkyviin, vaan ne tarkistetaan ensin. Aiheettomat viestit eivät pääse blogiin asti. Vastaan kommentteihin voinnin mukaan. Joskus nopeastikin joskus hitaammin. Jos en ole vastannut johonkin, on se unohtunut kaiken muun keskellä. Pahoitteluni. Voit aina lähettää uuden kommentin tai ottaa yhteyttä sähköpostilla tai yhteydenottolomakkeella. Sähköpostiosoitteeni on somanyinspiration@gmail.com

Käsittelen siis myös kipupotilaan arkea, eli elämääni vaakatasossa vaikeasti hallittavan, kovan kivun kanssa. Kerron avoimesti arjestani ja miten sairaus etenee. Useammalle tilanteeni on surullinen ja karu ja säälin tunteet nousevat pintaan. Se toki on inhimillistä. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. Kipu on AINA läsnä, se herättää ja se valvottaa, se laittaa itkemään ja oksentamaan, se eristää suurelta osin muulta maailmalta, paitsi netiltä. Jalkeilla olo on vähäistä ja ulkoilut lyhyitä, noin kerran kuussa. Joskus huudan, joskus kiroan. Tulee hetkiä, etten jaksaisi, mutta on pakko jaksaa. Kuitenkin luonne ja asenne saavat aina vaan nousemaan vastaan. Yrittämään, tekemään parhaani. Olen kiitollinen, että minä sain juuri kivun taakakseni, jos jotain oli pakko saada. Minähän en joudu sairauden kanssa erityishoitoihin enkä nukahda ikiuneen. Minulla on myös todennäköisemmin  huominen.

Kun kerron kuulumiseni, kerron ihan niinkuin kuka tahansa kertoo omansa. En tee sitä siis säälin toivossa tai voidakseni voivotella. Tämä ON minun arkeani, minun elämääni. Minun erilaista tavallista elämääni. Ei kyseessä ole kilpailu siitä, ketä koskee kovempaa tai kenen elämä on parempaa tai pahempaa. Ja jos katsotaan maailman kuvaa laajemmin, meillä suomalaisilla on etuoikeus kaikkeen tarvittavaan. Myös sairaan elämä on elämisen arvoista. Kaikella on tarkoituksensa. Minä arvostan sinun elämääsi, arvosta sinäkin minun.

Bloggaaminen antaa minulle suunnattomasti iloa ja vuorovaikutusta, opin lähes joka päivä jotain uutta teiltä toisilta bloggaajilta siinä missä lukijoiltakin, joiden kanssa käyn keskusteluja blogissa tai blogin ulkopuolella. Yhteistyöt ja pr-näytteet ovat upeita ja olen kaikesta kiitollinen sydämestäni. Ilman blogia olisi moni asia jäänyt kokematta ja moni elämääni ilahduttava tuote saamatta. En olisi tavannut sielunsiskojani enkä ehkä oppinut askartelun kaikkia jo oppimiani saloja. Joskus on sanottava EI yhteistyölle,vaikkei unelma sitten toteudukaan, jos en koe itse olevani kohderyhmää tai jos tuote tai palvelu on arvojeni vastainen. Esimerkkinä mahdollisesti elämäni ainoaksi jäävä 4 numeroisen summan arvoinen yhteistyöehdotus, josta kieltäydyin, koska saavuttaakseni unelmani, minun olisi pitänyt myös esitellä asia, joka olisi ollut täysin arvojani vastaan. Arvostan kyllä tarjousta suuresti, vaikken lähtenytkään mukaan siihen seikkailuun. En vain halua valehdella ja kehua jotain, mistä en oikeasti tuntisi mitään sellaista. Kyseiseen tehtävään on joku toinen minua sopivampi ihan varmasti. Bloggaajana olen löytänyt elämääni monta minulle uutta tuotetta, joista en halua luopua, olen saanut energiaa ja hiukseni ovat kiiltävät ja vahvat...

Minulle tuotteiden hinnan ja statuksen sijaan tärkeämpää on arvot ja ympäröivän maailman kunnioittaminen. Mieluummin ostan kirppikseltä nimettömän tuotteen, jota tarvitsen, kuin uuden tuotteen, jonka tiedän vaikkapa tekevän eläinkokeita, rahoittavan sotia, edesauttavan ihmisten peliriippuvuutta, tms. Ja hei, todellakaan kaikki tuote-esittelyni eivät ole yhteistyössä saatuja. Iso osa on joko pr-näytteitä, näytepakkauksia, itse ostettuja, boxeissa tilattuja, lahjoja, vaihtoja, tutkimusnäytteitä... Olen monessa mukana, mikä taas kertoo päättäväisyydestä ja ahkeruudesta. Intohimoa unohtamatta. Ja kyllä, vaakatasossa!

Koska bloggaaminen on antanut minulle paljon, haluan kiittää kaikkia tästä mahdollisuudesta. Inspis ei olisi Inspis ilman teitä kaikkia. Blogissa on arvonta vähintään kerran kuussa. Poikkeuksista ilmoitan. Yleensä hankin palkinnot itse. Vähävaraisena se tarkoittaa edullisuutta ja kierrätystäkin toisinaan, joista toki ilmoitan erikseen. Se tarkoittaa myös pientä muistamista, ylläreiden kasaamista kokonaisuudeksi, mutta ennenkaikkea sydämestä antaen ja ajatuksella; "tämän huolisin itsekin". 

Mottojani ovat muunmuassa ;

• Jos ei olisi varjoja, ei olisi aurinkoakaan
• Vapaus on sitä kun uskaltaa olla oma itsensä välittämättä muiden ajatuksista
• Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää
• You are enough -Sinä olet tarpeeksi
• Elämä on täynnä houkutuksia, mutta kaikkea ei tarvita, kaikkea ei tarvitse kokeilla. Sillä kaikelle ei ole tilaa eikä tarvetta ja kaiken kokeminen aiheuttaisi vain harmaita hiuksia, sydänsuruja ja fyysistä sekä psyykkistä kipua.  -Viltsumari, @Inspirationblogi-
• Sinä olet yksin se, joka elämääsi elää. Mitä enemmän elät kompuroiden, sitä enemmän elät oppien. Valinnat ovat yksin sinun, samoin seuraukset, samoin saavutukset. Seiso siis sanojesi takana ja muista, hyvyys palkitaan kyllä. VIltsumari, @inspirationblogi-

Tästä kaikesta ja vähän muustakin on Inspis tehty. Tervetuloa Inspirationiin.

-Viltsu-