Runoni, ATC-kortit Saksaan sekä lupaaminen vai lupaamatta jättö


Jo viime vuoden aikana aloin herätellä itseäni unesta ja patistaa itseni tekemään ja oppimaan uutta. Viime vuosi oli kuitenkin äärimmäisen rankka ja meni vuoteessa, joten yksi suunnitelma toisensa jälkeen jäi toteutumatta. 

Yksi iso stressin aihe oli se, etten saanut blogattua aikomassani aikataulussa niitä postauksia, joiden olisi suonut julkaistavan heti, eikä kohta. No, niitä tänä vuonna. Arvatenkin stressi alkoi tuntua rästihommien takia ja kun pohjalla on jo syy, eli vakava sairaus ja sen ryöpsähdys käsistä (tai siis alavartalossa), niin uupumus oli kova. 


Nyt katsoessani viime vuoden blogia, mietin, kuinka onnekas olen, että juuri SINÄ olet yhä lukemassa tätä. Osa lähti pois kyllästyttyään kai odottamaan tai siihen, etten julkaissut juurikaan mitään pohdintoja tai käsitöitä. (Käsityöt=askartelu, värityskuvat, tuunaus,jne). Kiitos, että odotit. 

Se, kun luvataan asioita, eikä lupausta pidetä, on minustakin äärettömän ärsyttävää ja ihmettelen, miksi ihmiset lupaavat, kun eivät pidä lupauksiaan. Tämä mun oma lupausten pettäminen, olkoonkin kuinka "vain" bloggaus kyseessä, nostatti tunteeni pintaan. Olenko yksi ko. turhista lupaajista? Miksi en vaan voi yrittää enemmän? 


Minulle bloggaus ei ole "vain" harrastus, vaan se tärkein ja arvokkain harrastus. Voisin jollain tavalla verrata työhön, vaikka osaltani kaukana oikeasta työstä bloggaamiseni onkin.  "Töistä" pois jäänti on iso pettymys ja tunnollisuus, halu tehdä parhaani, kehittyä, oppia, kasvaa, hyvät työkaverit, asiakassuhteet, kontaktit, ... Ne merkkaa paljon. Ja jos joku mollaa työtäni tai työpanostani tai harrastaa työpaikkakiusaamista, kateutta tms, kyllä se loukkaa "ammatillisesti". Ja sitten minä nöyrryn polvilleni suuremman edessä ja tiedostan luvanneeni ja tiedostan, etten voi pitää lupauksiani... 
Eikä siinä vielä kaikki. Koska muistini on heikentynyt lääkkeiden takia, minun tulisi kirjoittaa heti asia muistiin, jos meinaan muistaa sen minuutin kuluttua (pahimmillaan). Sitten pitäisi löytää se lappu, mihin kirjoitin. Ei siis sekään ole itsestäänselvyys, että ilmoitan, ettei asia menekään näin. Onko nämä turhat lupailijat siis välinpitämättömiä, itsekkäitä ja laiskoja vai onko sittenkin jokaisella siellä piilossaan jokin elämääkin suurempi selitys?? Enää en syyttele suoriltaan toisia. 


Jos jotain opin, opin juurikin tuon, että taustalla voi toisillakin olla todellinen syy. Lisäksi opin olemaan lupaamatta edes niin, että lupaisin "lähitulevaisuudessa" julkaista tai tehdä. Toivon todella, että muistan tämän lupaukseni kauan! 

Yksi tällainen luvattu postaus oli minun atc-korttini saksalaisten atc-harrastajien kanssa suoritettuun vaihtoon. Muistin virkistämiseksi heiltä minulle tulleet kortit löytyvät linkin takaa: "Atc-swap Saksa-Suomi".  Kortteja tehtiin kukin 5 vaihtoon ja lisäksi 1-2 korttia vaihto-emoille. Korttien aihe oli vapaa, mutta jotain leimattua tuli löytyä. Tässä minun korttini:


Lähdin liikkeelle kissa-earlybirds aiheella. Kaikkiin kortteihin käytin gelli art-taustoja ja leimasin, piirsin ja liimailin taustoihin kissoja ja lintuja.


Halusin jokaiseen korttiin myös jonkin ajatuksen/mietteen. Joissakin se on lyhyt lause, joissakin vähän pitempi. Kuvien asettelu on tarkoituksella vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun Pepin sanoja lainaten.


Jokaisessa kortissa on myös kimalteet mukana timanttinauhan muodossa.


Tämä vaihto oli vähällä jäädä minulta väliin, mutta Suomen päässä emo kyseli, josko kuitenkin lähtisin mukaan. Vastasin lopulta  kyllä haastaakseni itseni tekemään rakasta harrastustani ihan jo pään hyvinvoinnin takia. Rankka prokkis tämä oli, koska mikään päivä deadlineen mennessä ei ollut suotuisa istumiselle. Joku päivä tuskailin, miksi menin lupaamaan, mutta kuitenkin saatuani kortit valmiiksi, minut valtasi ylpeys siitä, että sain homnan hoidettua ja tunsin helpotusta siitä, että vihdoin olin voinut askarrella, olkoonkin että se vaati sisua ja päättäväisyyttä, tuskanhikeä ja kyyneliä. Olin onnisunut ja pääni oli saanut 7x taideterapiaa. Kannatti!


Jos tämä tekeminen kannatti ja sai voimavaroja henkisesti nostettua, vaihtokorttien saapuminen minulle nosti sitä lisää. Tuolla aiemmin olleen linkin takana on ne kortit, jotka sain. Viimeistään silloin, kun selasin saamaani postia, olin onnellinen. Hyvä minä!


Saatko sinä pidettyä lupauksesi ? 

Mitäs mieltä olet näistä Atc-korteista?

Kerro missä sinä tunsit voittaneesi itsesi

tai kenties vinkki siihen, kuinka voin jatkossa toimia parempana bloggaajana? 

Onko jokin aihe minulta unohtunut, jota sinä odotat yhä? 

Kommentit

Minullakin oli viime vuosi vähän sellaista suvantovaihetta bloggaamisessa. Oli niin paljon suunnitelmia, joista kertoa blogissa mutta ehkä juuri niiden suurten juttujen takia blogi jäi vähemmälle huomiolle.

Ei hätää, täällä ollaan. :)
Se on ihan hirveä tunne, kun tietää, että pitäisi, muttei voi.
Ihanaa, kun olet yhä täällä. Kiitos.
Manumiina sanoi…
Ihanaa väri-ilottelua korteissasi!
Kiitos. Rakastan värejä ja se näkyy korteissa
LauraKatarooma sanoi…
Oon sitä mieltä, että lupaukset pitää pitää. Kuitenkin on todella ymmärrettävää, jos joskus niitä ei voi pitää inhimillisistä syistä. Niin on käyny ittelleki, ettei voinnin takia oo voinu tehä lupaamaansa. Kyllähän se kyrpii ittiäki, mutta aina ei asioille voi vaan mitään.
Toi on niin totta. Se todella kyrpii kun joutuu odottamaan, koskakohan se "myöhemmin" on, kun voin vaikka postata lupaamani. Mun mielestä tapauksessani "myöhemmin" on kuitenkin lähitulevaisuudessa, tai sit olis pitänyt kirjoittaa, "en tiedä milloin, joskus tulevaisuudessa". Tai sitten mä lupasin itselleni, eikä kukaan muu edes ajattele mun luvanneen heti jotain... hmmm...tässä voi olla myös perää. Itsekäs lupailu ja lupauksen pettäminen saavat yhä niskavillat pystyyn. En hyväksy. Mutta nyt mietin kuitenkin ensin kahdesti, miksi se toinen ei voimutkaan pitää lupaustaan.
EstherH. sanoi…
Olen myös sitä mieltä että lupaukset pitää pitää! Mutta blogi on vain blogi,tämä on harrasstus ja sitä tehdään niillä eväillä kun sillä hetkellä on. Jos joku ei sitä ymmärrä että on oikeakin elämä saakin mennä pois! Minulla ei ole koskaan mitään odotuksia, että haloo miksei se nyt kirjoita tms, kun teksti tulee, sanon kas kivaa uutta lukemista jälleen, kiva kuulla tuostakin bloggaajasta jne... Siis älä ota paineita jos et voi blogilupaksiasi pitää, jokaisen pitää ymmärtää että tämä on vain blogi maailma ja oma elämä sanelee miten tänne kerkiää tai miten jaksaa jne.Joten omaan tahtiin! :) Mä bloggaan kun kerkiän tai voin. Joskus muuten on parempi ettei lupaakaan mitään ;)