Sieluni on vapautunut

Sieluni huutaa toisinaan kivusta,

toisinaan taas pakahtumistaan ilosta.
Sieluni vaikeroi silloinkin,
kun tarvitsin sinua, ystäväin.

Kun kuljin tietämättä määränpäätäni,
kun ohitin kaiken muun, jopa itseni.
Silloin, kun luulin oikeaksi väärää.
Kun halusin mennä, mutta jokin sai minut jäämään.

Sinä, parahin ystäväni,
Sinä näit minut romahtaneena,
näit minut maassa makaavana.
Nyt katso, kun sieluni lähtee lentoon.

Lentoon! Ystäväni, lentoon!
Hukkunut herää henkiin,
kaatunut pyyhkii pölyt vaatteistaan,
Nyt minä pidän kiinni omista aatteista!

Ja ystäväni, olet sen ansainnut.
Juhlan, koska kanssani olet taistellut.
ehkä silloin en sinua kuunnellut,
mutta kuuntele minua nyt:
Katso, kuinka sieluni on vapautunut!

-Viltsu-