Väriterapiaa suurmarkkinoilta ja kotoa

Syksy saa, muttei otetta minusta. Niin ainakin toivon ja siksi aloitan jo hyvissä ajoin väriterapian ja valohoidon. Myös ystäväni toivovat minulle väriä elämään ja luovuudelle uusia ulottuvuuksia, sillä viikko sitten postipoika kantoi etukäteis synttärilahjani, eli gelli platen. Ystäväni laittoi mukaan myös mm. telan ja värejä, joten pääsin heti testaamaan, mitä tämä oikeastaan on oikeilla välineillä. Ja muutaman päivän päästä toinen ystäväni kyseli, josko olisi aika hommata gelli. :D Voi kuinka ihania, ajattelevaisia ja rakkaita ystäviä minulla onkaan! Olen siunattu! Gelli-töitä näytän pian. 

Kansainvälisillä suurmarkkinoilla ammensin väriterapiaa itseeni myöskin. Tänä vuonna vaan ostokset jäivät tekemättä. Tosin meinasin ostaa karamelliomenan, mutta yksi omena oli 4 euroa, joten jätin sen tiskiin jollekulle toiselle odottamaan. Myöskään perinteisiä italialaisia suklaita en nyt raaskinut ostaa. Fudgeja ei edes mieli tehnyt. Oikeastaan marmeladeja olisin voinutkin ostaa, mutta 100 grammaa yli 6 euroa, niin ei sittenkään. 

Silmäni ammensivat iloa kassikauppiaan tarjonnasta. Ihania värejä! Eivät ihan minun näköisiäni olleet kuitenkaan, joten jäi nekin. Myyjä tosin oli upea malli, sillä hän seisoi pitkän aikaa aina paikallaan, kuin mallinukke konsanaan, lierihatussa ja kassi olkapäällä. Hymy tuli häntä katsellessa. 

Markkinatunnelma on vuodesta toiseen samanlainen, joten mitään suurta ahaa-elämystä sieltä ei tullut. Onneksi kuitenkin istuimien määrä oli tiettävästi lisääntynyt, sillä lähes joka nurkalta löysin huilipaikan. Siinä olikin sitten kiva nauttia väriannoksia kaikessa rauhassa. Niin ja perinteistä vanilja-suklaa pehmistä! 

Jonkun aikaa piti ruokakojua katsella, kun upeaa värikkyyttä löytyi ihan suomalaisen kokkaajan pannuilta. Riistapullat olivat suuria lihapullia, joita harkitsimme, mutta menimme sitten kuitenkin thaimaalaisen ruuan äärelle. Se, mikä tosin pisti silmään, oli se, että suomalaiset myyjät katsoivat silmiin kertoessaan annoksista tai tuotteista. Thaimaalaiset myyjät sen sijaan käänsivät tervehdyksen jälkeen katseensa pois ja kertoivat tavallaan seinälle tai sille padalle. Tietääkö joku, onko tässä jokin kulttuuriero vai pelkästään vaan henkilökohtainen myyjien oma taitamattomuus tai ujous?

Murunenhan harrastaa taimien vaihtoa tai yleensäkin vaihtaa jotain johonkin. Kuinka ollakaan eräänä kertana hän tuli viherkasvin alku purkissa kotiin ja sanoi sen olevan upea ruusu. Aha! 

Nyt se ruusu sitten kukki ensi kertaa ja voi että olikin ISO ja KAUNIS kerrottu ruusu! Kiinanruusu siis kyseessä! Nuppuja on vielä monta. 

Värejä värejä. Vaikka äkkiseltään katsottuna kodissamme on vain vihreää, ruskeaa ja mustaa, niin tarkemman syynin jälkeen niitä väripilkkuja löytyy sieltä täältä. Esimerkiksi tämä puinen papukaija, jonka ostin Korkeasaaresta muutama vuosi sitten. 

Nukkatyräkin poikasia kasvaa useampia ja itse ukkotyräkki on jo yli 40 vuotias! Ajattele! On sen verran vinossa (ei kuvassa oleva), että pitää vuosihuollon yhteydessä katkaista ja toivoa, että kasvaa uutta lehteä ensi kesänä. Olemme nyt näillä poikatyräkeillä testailleet, kuinka se katkaisu vaikuttaa niihin. Hyvin. Ei ole ollut hämminkiä. Sen verran pitää vaan olla varovainen, kun maito näissä on hyvinkin myrkyllistä. Ei siis saa paljain käsin kosketella maitoa, ja maidon tulo pitää tyrehdyttää nopeasti märällä, kylmällä talouspaperisutturalla. 

Basilika on joka vuotinen MUST HAVE-juttumme. Tuoreet yrtit kuuluvat meillä ruuan laittoon. Tänään on pizzapäivä ja pizzaankin sujahtaa kourallinen basilikaa ja ehkä jotain muutakin makua antamaan. -Ja väriterapiaa!