Siirry pääsisältöön

Rakkaudella itseäsi kohtaan

Minulla ei ollut tälle päivää aihetta valmiiksi mietittynä vielä hetki sitten, mutta eräällä palstalla keskusteltiin ulkonäöstä ja siitä se ajatus sitten lähti. Elikkä olenko minä kaunis?! Oletko SINÄ kaunis?

Nyt en välttämättä tarkoita sitä, että alkaisin luetella kriteerejä, mikä tekee naisesta kauniin tai miehestä komean. En myöskään ala arvostella sinua, enkä ketään muutakaan millään tavoin, vaan pohdiskelen sitä, mitä näen minussa itsessäni ja kannanko ylpeänä oman vartaloni vai en.



Taustoja kerron sen verran, että olen vuosikaudet ollut vähävarainen tai jostain aikaa jopa varatonkin, sairauteni vietyä työkyvyn. En siis ole kymmeniin vuosiin voinut ostaa merkkivaatteita, tai yleensäkään vaatteita, jotka maksavat tyyliin 20 euroa tai yli sen. Onneksi olen saanut joitakin kalliimpiakin vaatteita, ja joskus hyvä tuuri käynyt, että paikallisella kirppiksellä ollut oikeaa kokoa. Pukeudun siis halpaan, jopa toisinaan kuluneeseenkin vaatteeseen ja koska olen SUURENmoinen nainen, vartalon epäkohdat peittyvät A-linjaisiin vaatteisiin lähinnä.



Vielä vuosi taaksepäin olin hyvin kalpea, jopa harmaa ja mustat silmänaluset ja suuret silmäpussit. Vasta löydettyäni Ruohonjuuren laadukkaat hoitotuotteet, ja saatuani neuvoja ja apuja ammattilaisilta Ruohonjuuren asiakaspalvelussa, alkoi kasvoilleni nousta terve väri. Nyt jopa punastelen! Silmänalusenikin ovat laskeneet ja kosmetiikalla saan ihmeitä aikaiseksi. Olen suuresti kiitollinen Ruohonjuurelle! Vaikkei ulkoinen kauneus olekaan se oleellisin asia, itsevarmuus kaunistaa meistä jokaista.

Ajattelin aiemmin omista arvista, kiloista ja rypyistäni, etteiät ne ole viehättäviä ja ne pitää peittää ja piilottaa. Häpesin itseäni siksi, että olin ylipainoinen ja minussa on arpia. Se ei kaunistanut minua yhtään, vaan päinvastoin lisäsi toisillakin sitä "onpas ne rumia asioita sinussa"-tunnetta. Miksi muka kukaan pitäisi kauniina vaikka nyt raskausarpiani, jos itse hokisin niiden olevan rumia!?



Tänä päivänä en missään nimessä häpeä itseäni. En enää. Kaikilla vartaloni jutuilla on tarinansa. Raskausarpeni kertovat kuinka olen luonut tähän maailmaan jotain suurenmoista, jota en lautavatsaan vaihtaisi. Jokainen leikkausarpi on kertomus elämän jatkumisesta, voimavaroista, tervehtymisestä. Kilot kertovat siitä, etten voi liikkua juurikaan. Se kertoo myös sen, että näen paljon enemmän, kuin stressaavat kiireellä eteenpäin kulkevat ihmispolot. Minä huomaan jokaisessa vuodenajassa ne pienetkin ihanat asiat, hiirenkorvat puiden oksilla ja leppäkertun maassa.

En käytä merkkivaatteita, kun ei ole varaa, mutta vaatteeni kertovat, että olen naisellinen ja olen varakkaampi, kuin naiset Etiopiassa vaikkapa. Tätähän voisi jatkaa.



Kyllä olen huomannut, että rakastaessani itseäni ja kantaessani kehoni ylpeänä pää pystyssä, saa sieluni silmäni loistamaan kirkkaammin ja huomaan ulkopuolisten katsovan minua "sillä silmällä" ja kehuvankin. Eikä tämä tarkoita nyt sitäkään, että pitäisi liioitellen paljastaa epäkohdat, mutta siellä vaatteiden allakin ne voi kantaa surutta mukana.

Toivon todella että ylpeyteni toisi rohkaisua jollekin, edes yhdelle nuorelle naiselle tai miehelle olla sinut kaikkine yksityiskohtineen. Ei virheine, vaan tarinoineen. Rakkaudella itseäsi kohtaan.

Kommentit

Minna Vinni sanoi…
Hieno kirjoitus ja hienoja ajatuksia!
Itsekin painin välillä samojen asioiden kanssa. Kysymällä itseltäni, että olenko kaunis? Kelpaanko tällaisena? Olenko rakastettava? Ja voisiko joku joskus pitää minusta sellaisena kuin olen?
Viltsu Mari sanoi…
Minna, vaikeita asioita ja niin mahdottoman monen kohdalla todellista totta.
Minulla nämä itsetunto asiat ovat vähän kausiluontoisia. Nyt kun vaatteet vähenee (kesä) niin itsetunto jotenkin on laskusuhdanteessa. Onneksi edes yhden ihmisen silmissä olen kaunis, tuon oman rakkaan puolisoni.

Pitäisikin laittaa nuo asiat tärkeysjärjestykseen, oikeasti!
Ihanaa viikkoa!
Viltsu Mari sanoi…
Outi, ihan totta! Kaikkia ei voi miellyttää tässäkään asiassa eikä kaikki katso ketään, missikään, samoin silmin. Toisesta laiha on kaunis ja toinen tykkää muodoista. Tärkeintä on että itse on sinut itsensä kanssa ja jos se rakkain vielä tukisi siinä sinua niin täydellistä.
Niin viisaita sanoja! Noin kun osaisi ajatella itsekin... ehkä se on minulla vielä hakusessa.
Viltsu Mari sanoi…
Johanna, usko pois ei ole mullekaan helppoa ollut. Ja yhä toisinaan, kun seurassa on upeita friiduja, saattaa piru kuiskia olkapäällä hetken aikaa. Mutta olen päättänyt rakastaa itseäni ja muistaa, mitä tarinoita vartaloni kertoo, ja nostaa pään pystympään. Nöyrä olen elämää kohtaan ja liikaa en silti tahdo ylpistyä. Veikkaanpa että se pienI epävarmuus on hyväksi välillä juuri siksi. Emmehän me täydellisiä kukaan ole.
Sinä olet upea nainen ja varmasti sinut kadulla huomataan. Toivon että huomaat itsekin.
Onneksi naisille tulee vain naururyppyjä naamaan. Nykyajan laihuuden ihannointi on sairasta. Kaupasta löytyy vain vaatteita, jotka ovat kokoa 36 tai xs. Uskomatonta, semmoinen ruippako tässä pitäisi olla liki 60-vuotiaana. No säästyypä rahat kun katselee kaapista lakanoita ympärilleen :D Nainen on kaunis silloin, kun hyväksyy tämän katoavan kuorensa. Nuoruus on katoavaista, mutta sielu elää ikuisesti.
Viltsu Mari sanoi…
Enkuli tuo on totta. Olemme kierrelleet nyt kauppoja kun vaatekaappi huutaa tyhjyyttä. Edullista vaatetta on vaikea löytää koon 42-44 tai L jälkeen. Ja noissakin mallit hyvin kaposia. Kyllähän sitten kalliita saa, mutta tuntuu kohtuuttomalta maksaa sata euroa yhdestä t-paita/shortsiasusta, jonka koossa S saa 20€:lla. Ja kyllä, vaikka saakin lukea, että halpakauppojen vaatteet nolottaa, on se satanen meille ainakin liikaa.

Hih, naururyppyineen olemme kauniita. Sielu suorastaan kirmaa kesälaitumella, vaikka kroppa lahoaakin käsiin.
Olet ihana!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…