Jos vaikka joku hakisi pois, ettei tarvitse roskiin laittaa

Onni on siivota kaappeja ja lahjoittaa kaikki itselle turha eteenpäin. Tänään törmäsin siihen asiaan, kuinka vaikeaa on sanoin kuvailla toiselle, onko vaatteet siistit vai ei. Se, mitä ajattelen hyväkuntoisena ja siistinä ei toisen mielestä kenties olekaan hyväkuntoista. Tai sitten se mikä on mielestäni pihavaatetta, onkin toisen mielestä täydellistä jokapäiväiseen käyttöön mihin vain.

Tyhjensin kaapista paljon vaatetta ja laitoin ison kassillisen lahjoitettavaksi. Yritin kuvailla vaikka ja kuinka ettei ole tahroja, ei ole nyppääntyneitä eikä rikkinäisiä ja vinoon kiertyneitä, mutta silti kirppisvaatetta. Eihän pidetyt vaatteet enää ole uuden veroisia. Eräs rouva jo hetken mietti, ettei otakaan niitä eikä tule katsomaankaan, kun hän etsii kunnollista vaatetta. Lopulta sitten tuli ja haki kaikki pois. Olikin kuulemman niin positiivinen yllätys saada lahjoitettuna sellaista pitovaatetta.

Kyllä minä sen epävarmuuden ymmärrän, sillä vasta eilen selasin annetaan-palstaa ja löysin vanhoja ilmoituksia, joista parhaat olivat "8 tuolia, joista 3 on ehjiä" tai "tuoli, ollut ulkona, linnut kakanneet siihen, mutta saahan ne pestyä". HUH HUH! Puhumattakaan rikkoutuneista lasiovista tai ihan urakalla repeytyneistä, pinttyneistä ja kuluneista sohvista. "jos vaikka joku hakisi pois, ettei tarvitse roskiin laittaa"... Tai "kyllähän joku tästä voi jotakin askarrella". Muistan, kun aiemmin ilmoitin paitoja, niin siihen kuvatekstiini kommentoi joku, että kyllähän niistä voi askarrella jotain, vaikka tyynyliinoja. Voi apua! Ne haettiin pitovaatteiksi myöskin!

Tämmösissä mietteissä tällä kertaa.
Kivan hikistä uutta viikkoa!