Siirry pääsisältöön

kyllä minun ogelmani sinun ongelmasi voittaa!




Olen törmännyt useampaan otteeseen asiaan, josta tänään haluan kirjoittaa. Nimittäin kerta toisensa jälkeen kuulen, 
ettei mulle voi kertoa pahasta olostaan tai huolistaan, ongelmistaan tai mikä nyt ikinä onkaan mielen päällä, koska minun tilanteessani ne huolet ja murheet ovat kuulemma paljon paljon vakavempia. :O

Sanon joka kerta saman asian, jonka sanon nyt teille kaikille:

Moni luulottelee, ettei voisi kertoa omista murheistaan sellaiselle, jolla on itsellään takana vaikeita asioita tai joka läpi käy parhaillaan jotain vaikeaa asiaa. Totuus on kuitenkin se, että juuri tällaiset ihmiset, joilla se paha olo on ollut tai on tässä ja nyt, he tarvitsevat sitä toisten kanssa puhumista ja olemista. He tarvitsevat tietää, etteivät ole yksin tässä maailmassa. He tarvitsevat tietää, että muillakin on vaikeaa. Ja he tarvitsevat myös saada ajatella muutakin, kuin vain omaa pahaa oloaan.

Minun tilanteessani sanoisin, että olen todella onnekas, koska olen vuosien saatossa oppinut olemaan hieman enemmän stressaamatta ja hyväksymään faktat. Toki se menee joillakin helposti luovuttamiseksi tai siihen, ettei yritetä enempää, mutta sekin minulla on ONNEKSI pysynyt hallinnassa. Siispä en elä vellovassa pahassa olossa ja itke ja manaa elämääni. Tokihan elän rajallista ja rajoittunutta elämää, mutta minun  on ollut pakko hyväksyä tämä tilanne ja kokeilen aina välillä kepillä jäätä, josko vaikka voisin kävellä vähän pitemmälle tai kiivetä ihan hitusen vaikeammasta kohtaa kalliolle polun sijaan. Yleensä se tarkoittaa lisää kipuja ja pitempää toipumista, mutta tiedostan rajani ja rajallisuuteni ja yritän kuitenkin pitää yllä edes jotain kuntoa ja jos mahdollista, niin parantaa lihasmassaa. Siksi yritän ja yritän. Tähän tilanteeseen ja sinuksi itsensä kanssa pääsemisee on toki joutunut käymään rankan koulun. Se ei kuitenkaan vähennä yhtään halua olla osa muiden elämää ja saada olla ystävä, läheinen tai jotain muuta.

Ihmissuhteet ovat tippuneet yksi toisensa jälkeen juuri sen takia, etten pysty liikkumaan ja olemaan samalla tavoin, kuin terveet. Ei ole varaa juosta baareissa eikä edes halua tai mahdollisuutta. Ei ole varaa lähteä leffaan, shoppailemaan tms. Tai edes kylään kauemmas. Siksikin ihmiset vähenevät ympäriltäni. En ole ainoa, vaan tätä on kaikilla pitkäaikais sairailla. 

Pitkäaikaistyöttömyys tai -sairaus vaikuttaa niin moneen asiaan ja juuri talous on yksi suurimmista ongelmista. Sitä on vaikea monilla tajuta. Olen törmännyt siihenkin usein, että ajatellaan rahapulan olevan jokin tekosyy tai keino olla lähtemättä. Monihan sanoo, ettei ole varaa, vaikka olisikin rahaa ja hieman ylimääräistäkin, mutta ei ihan niin paljoa, kuin haluaisi. Minun tilanteessani rahapula kuitenkin on todellinen eli sitä rahaa ei ole. Ei edes välttämättömiin menoihin. Ja sitten kun joku kuukausi tilanne on hieman parempi, on joko laitettava seuraavalle kuulle säästöön laskuihin ja ruokaan tai sitten ostan jotain tarpeellista tai mikä ilahduttaa todella. Oikeus se on minullakin saada kerran vuodessa uudet housut tai hemmotella uudella askartelutarvikkeella! Silti törmään siihenkin, että valitetaan siitä, että "ostitpa housut, muttet lähtenyt kanssani leffaan"-tyyliin. Kumpi sinulle on tärkeämpää: Ehjät vaatteet vai leffa?! Siis toinen vaan! Olenhan esim. kulkenut viime kesän kengissä, jotka aukaisivat molemmat jalkani verille ja yhä kasvattelen mustia varpaankynsiäni pois kenkien takia! Itseasiassa toinen ukkovarpaan kynsi on irtoamassa. Ja miksi? Koska sain liian myöhään (syyskuussa) ostettua tarjouskorista alennuksesta kengät! Sitä joutuu melkolailla epätoivoiseen tilanteeseen välillä! Ja kuinka äärettömän turhauttavaa ja surullista onkaan kuulla sitten se, että "minä en halua lähteä" tai että "laitan rahani mihin haluan, kun toiset laittavat konserttiin!". OIKEASTI! Sellainen sapettaa!

Mutta se siitä. Piti sanomani, että vaikka tilanne on täällä tämä, niin silti ja juuri siksi haluaisin puhua muustakin ja ajatella muutakin, kuin vain tätä omaa tilannettani! Haluaisin saada iloa ja valoa elämääni. Nauraa ja olla onnellinen. Ja samoin ajattelee varmasti ihan jokainen, joka elää tai on elänyt vaikeita aikoja. 

Sitä paitsi kuka määrittelee, kenenkä ongelmat ovat pahimpia? Tai onko jokin ongelma pikkujuttu ja toinen taas isompi ongelma? Onko niissä jokin kriteeri, mikä saa tuntua pahalta? Tai kilpailu siitä, kenellä on vaikeampaa? 

Mielestäni yksikin lasku, jota et voi maksaa ajallaan, on ihan hirveää. Yksikin loukkaus satuttaa. Yksikin minuutti kivuissa on kamalaa! Tai yksi menetetty työpaikka, avioero, yksinäinen ilta, flunssa, päivä ilman ruokaa tai mitä tahansa! Se mikä sinusta on paha asia, vaikea asia, ikävä asia tai ongelmallinen asia se on todellista! Juuri sillä hetkellä sinulla on vaikeaa ja paha olla. Stressiä tai huolta ja murhetta. Ikävää tai kaipuuta. Mitä tahansa pahaa tai vaikeaa. Se ei todellakaan ole sellaista, jota pitäisi vähätellä tai mitätöidä siksi, että jollakulla toisella olisi vielä vaikeampaa. 

Ja jokainen ongelma, mikä sinulla on, se ei ole lisää minulle! Pitää olla myös tarpeeksi itsekäs siihen, ettei toisten huolia ja murheita ota omakseen, vaikka kuinka rakas se toinen olisi ja vaikka kuinka vaikea asia siellä olisikin. Sen kuuntelijan on osattava olla tarpeeksi vahva, jotta voi kuunnella ja auttaa, hankkia tarvittaessa tietoa ja tukea toiselle tai jotain keinoa siihen, että selvittäisiin yhdessä siitä pahasta olosta, mutta ilman, että se olisi auttajalle liian raskasta. 

Seuraavan kerran, kun ajattelet, että sinulla on paha olla, muttet voi puhua jollekin, koska hänellä on huolta ja murhetta, niin kysyppä itseltäsi uudelleen, mitä sinä tekisit kaverisi asemassa? Haluaisitko sinä auttaa häntä? Haluaisitko, että hän kääntäisi sinulle selän, koska hänellä on jo omatkin murheensa, sinulla omasi? Vai voisikohan se sittenkin olla niin, että yksin ei kenenkään pitäisi joutua asioita käsittelemään? 

Toki kannattaa sekin miettiä, kenelle kertoo mitäkin. Juu ei juorukelloille ja pahimmille vihamiehille. ;D

Valoisaa viikkoa teille kaikille!



Muista, että tämä päivä tulee olemaan vain kerran eikä koskaan palaa. Kuvittelemme, että se tulee huomenna jälleen, mutta se on toinen päivä, joka myöskin tulee ainoastaan kerran.

-Arthur Schopenhauer

Viltsu

Kommentit

Maca sanoi…
Meitä on niin moneen junaan lähtijää, ja vielä jää asemallekin. Olen sen oppinut, ettei kannata toiselle sanoa, kyllä minä tiedän, miltä sinusta tuntuu, kun ei voi tietää! Vaikka olisi tismalleen samanlainen juttu, niin kumpikin kokee sen omalla laillaan.
Minusta on hienoa, että sinulla on huumori tallella. Sen huomaa hyvin esim. Irmelistä ja kissajutusta.
Minä itse olen sellainen vaikertaja , kun on kipeä käsi, niin muistan siitä mainita. Sinä olet toisenlainen ja hyvä niin. On hienoa, kun olen saanut tutustua sinuun Viltsu! Pidetään lippu korkealla, tavalla tai toiselle.
Kotilaiska sanoi…
Anteeks, mä oon ollu taas ihan mäntti typerys, noinhan se just meneeki, voi sjutton aderton nitton ku mun pääs viiraa välil tai olisko mul ollu joku positiivisuus paasto, sellanen oikeen huppu päähän ja sängyn alle piiloon etkä sitten kurki kui hirveen kamalan kurja olo mul on, anna vaan mun kierii omas p....ssani, tää ei kuullu kellekkään mä haluun nyt vaan mököttää, hus kaikki kivat ihmiset, häipykää mul on nyt lokakuu ja sen pääl viel marraskuu ja saas nähdä vietänks mä viel joulu ja tammikuunkin tääl mökömökö maassa, siit sit saatte kaikki kiltit ja kivat ihmiset tuntee luissanne milt tuntuu ku mä mökötän.Mähän nyt kuiteski oon ihan ainut ihminen jol on näin kurjaa. Kiitti viltsu ku ravistelit mut hereille, oot tosi ystävä ja tosissaan anteeks ku oon kohdellu sua huonommin ku tiskirättii se sentään tietää joutuneensa roskiin ku sua mä pidän epätietosuudes et mis täs myt oikeen mennään. Äsken mun mies luki kirjaa ja sai siit idean et ku nykysin on kaikenlaisii tietokonejuttui sun muuta tekniikkaa ni eiks vois kehitellä joku laite jol sais ihan oikeen tähtitaivaan vaik makkarin kattoon ja sit se kysy et mahtasko kukaan muu ku hän haluta semmosen ni sillon muistin kuka jo syyskuussa haaveili sellasest ku oltiin siel luonnontieteellises museos, se oli musta niin hieno hetki, ja tulit vissiin sillon just ajatuksen verran liian lähelle ja säikytit mut taivaankannen tuolle puolen ja mä pistin naps itteni sulta piiloon, pelotti olla jotakuta niin lähellä ja hukkasin sen hetken eikä se tuu enää ikinä sellasenaan takas ja siitä alko varmaan tää mun mökömökö maassa asumiseni ja sit se aiheutti viel lumipalloefektin ja viimeviiko tais olla ihan huippu synkkä ja mitä synkempää sisimmässä sitä enemmän yritän pinnalta säteillä silleen tosi kylmästi niin että herkkä ihminen kuten sä näkee jo kauas et toi kyl nyt feikkaa vaa ja niinhän se oli. Huomaaks viel iltapäiväl olin ihan oudoissa fiiliksissä ja hukassa mut kyl aika lujaa sait tönii et virkosin, pari iltaa jo täs olen kyynelet silmis sul naputellu itsesäälis kieriskellen. Fyi faan mun kans mut kai sitä välil täytyy käydä kattomas mitä sinne pohjal oikee on päässy kertymään, eipä ollu hääppöstä kaipaski jo tuuletust niiku kyynelkanavatki oikee kunnon putsaust.Saanhan anteeks, enhän sössiny tätä meijän ystävyyttä lopullisesti vai? En edes sitä muistanu että oot mun virtalähde oikee akkulaturien aurinkovoimala, Yritin uskotella et en mä mitään ulkopuolist virtaa tarvi et kyl täs pärjätään ihan omillaan mut ei se oo niin. Maailma ilman sua ois pitkä lokakuu.....
Riina Itkonen sanoi…
Minä olin kerran menossa lääkäriin vatsakipujeni, ruokahaluttomuuden ja huonon voinnin takia, jota oli jatkunut jo pitkään. Olin silloin ex-työpaikassani, Pomo tuli minu pihalla vastaan, työnjohtaja oli hänelle jo ehtinyt kertoa, että olen menossa kesken työpäivän lääkäriin. Pomo sanoi minulle pihalla, että "minä tiedän mitä vatsakipu on, jos sinulla todella koskisi vatsaan, sinä olisit jo ensiavussa". Lähdin lääkäriin, palasin töihin ja töistä lähtiessä soitti työterveyslääkäri, että menetkö heti Kys:aan kun voit, jotain häikkää veriarvoissa ja tutkivat siellä paremmin. Illalla soitin Kys:sta pomolle, että olen nyt sairaalassa ja soitan vain siksi, etten ole varma pääsenkö huomenna töihin ja ilmoittelen. Pomo mutisi jotain "siitä mitä päivällä sinulle sanoin...". Hän kuulosti katuvalta, muttei anteeksi pyytänyt. Hän tiesi mitä on minun kipuni. Se oli todella hyvä tietää. Meitä on siis todella moneen lähtöön.

Itse käytän usein lausetta, " en raaski ostaa". Käyn töissä, pystyn ostamaan asioita. Mutta jotakin en raaski ostaa. Ehkä osaan tehdä sen itse. Ehkä päätän laittaa rahani johonkin muuhun. Moni saattaa käyttääkin lausetta, "minulla ei ole varaa ostaa", kun tarkoittaa " en raaski ostaa". Minäkin olen saattanut niin joskus tehdä. Mutta työttömyysajat, ne olen minäkin kokenut. Ja Ukkeli oli 4 vuotta työttömänä, minä kävin töissä. Oikeastaan työttömyys on ollut aina opettava asia, oppii elämään vähällä. Ja nytkin olen ajatellut kiristää menojani. Ei tarvitse kuluttaa niin paljon. Onneksi ruokahalukin on vähentynyt, säästää ruokalaskuissa :D. Mutta tämmösiä tuumii Riinuli :).
Vilimarika sanoi…
Maca: Ei todellakaan kukaan voi koskaan TIETÄÄ miltä toisesta tuntuu. Koemme kaikki eritavalla samojakin asioita. Ja etenkin, jos ei itse ole koskaan kokenut samaa, silloin ei osaa edes tuntea samoja tuntemuksia lähimainkaan. Mutta voimme arvella, mitä se toinen on mahtanut tuntea ja kokea. huumori on tullut takaisin minulle. Se oli joskus piilosilla. :)

Kotilaiska: Tollasessa samaisessa Mökömökö-maassa käy varmasti jokainen joskus, mutta jäädäänkö me sinne asumaan vai tullaan pois äkkiä, niin siinä on se kysymyksemme. Kirjoitukseni aihe tuli ajankohtaisena mieleeni, mutta voit uskoa, että näitä mökömökö-maan asukkaita on tullut vastaani useita! Et todellakaan ole ainoa. Siksipä aloinkin miettimään ääneen sanomista tai tässä tapauksessa kirjoittamista. Liian moni hautautuu yksin sinne peiton alle ja liian moni murehtii yksin sen takia, ettei toiselle vaan voi puhua, koska hänellä on omatkin murheensa. :O Pakkohan mun on ravistella! En mä voi vaan vierestä katsoa ja esittää ystävää, jos samalla annan toisten vajota syvyyksiin! Luulla ties mitä! Enkä mä ole sellainen joka hykertelee onnellisena, että eipäs tartte toisten taakkaa kuunnella!
Juu, se tähtitaivas makkarin katossa olisi unelma! Juuri se museon taivas ja rauhallinen musiikki taustalle.
Ja hei, eihän me nähtäisi aurinkoa ja valoa, jollei välillä olisi pimeääkin ja varjoja.
Etkä sä mitään sössiny ole! Höpö!

Riina: tuo syyllistäminen on per***stä! toisilla vaan ei ole kipukynnys sama. Toisilla ei ole keinoja näyttää pahaaoloa! Ja esim. mulla oli tilanne se aiemmin, etten edes saanut sanoa, että olen kipeä! Oli pakko kasvattaa itseni kärsimään hiljaa! Syitä on monia! Mutta kuka juoksee lääkäreissä ja hoidoissa huvikseen?! Kellään ei ole oikeutta sanoa, ett sun kipu olis vähemmän kuin mun kipu tai ettet sä voi olla kipeä ollenkaan, koska et näytä siltä! Sä sen tiedät, oletko vai et ja lääkärien tehtävä on selvittää syy ja auttaa! Ei pomon tai kenenkään muun. Liian usein kuitenkin syyllistetään ja vähätellään toista. Mutta miettikääpä sitä, että ottaisitko itselles sen toisen kivun ja pahan olon ja eläisitkö hymyssä suin asian kanssa?!
Riina, tuo sun "raaski" on niin paljon fiksumpi sana, kuin ei ole varaa. Joskus tapasin ihmisen jolla oli tonneja tilillä ihan "ylimääräsitä", mutta lompakossa "vain" jotai 70 euroa. Hän tuumasi, ettei ole rahaa just mitään! Ja ei voi ostaa mitään! Selvisi, että hälläpitää olla 200 euroa aina lompakossa jos tekee mieli jotain! Se 70 euroakin ylimääräistä olis ollu mulle hitsin iso raha! enhän mä voinu ostaa edes 40 euron housuja, vaik entiset oli hajalla! Piti etsiä halvempia! Hitto, kulkee sit risoissa vaatteissa! Peitellä niitä reikiä ja vaik sit kengissä, mitkä hajotti varpaani ja kantapääni. ARGH!
Toki jokaisella saa olla vaik miljoona euroa ylimäärästä, eikä se mua haittaa, mut se tapa tuoda julki ja etenkin, kun tietää, mikä mun tilanne on, niin sit mulle alkaa valittaa rahapulaa lompakossa! Tai toinen ääripää ne, jotka leuhkivat rahalla ja ihmettelevät suureen ääneen, miksi mä en tee samoja asioita kuin he, vaikka tietävät!


KUUKAUDEN TOP 3

Aurinko ja HeyDay Sunbeam

Aurinko on tähti, jota Maa kiertää. Aurinko syntyi vajaa 5 miljardia vuotta sitten. Auringonvalo on Suomessa kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde ja lisäksi auringonvalo vaikuttaa pimeähormoni melatoniinin eritykseen, joka on suurimmillaan öisin ja talvisin. Melatoniinilla on unettava vaikutus, joten auringonvalon puute päiväsaikaan voi aiheuttaa väsymystä ja häiritä uni-valverytmiä. Luonnollisen valon puute voi myös aiheuttaa kaamosmasennusta. Noin vajaan 5 miljardin vuoden kuluttua auringon energia ehtyy ja aurinko katoaa kokonaan pois. Mutta mitä tehdä, jos meidän oma energia meinaa ehtyä pimeänä kautena eikä auringon energiasta ole tietoakaan?! 

Joku vastannee lähtevänsä etelään aurinkoon, jollekin energiaa tulee kirkasvalolla ja joku ottaa D-vitskut purkista. Kaikki ihan oikein! On myös huolehdittava siitä, että nautimme terveellisiä aterioita ja hellimme ja huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Hemmottelua, nautintoa, iloa, hymy päivässä ja mitä ikinä keksitkään piristääksesi…

Joulukortti kääreestä kierrättäen

Kun kierrätys on sydämen asia, löytää mitä merkillisimmätkin asiat tiensä askarteluun mukaan. Tällä kertaa pysytään kuitenkin ihan perus kierrätyksessä ja sujautetaan suklaalevyn kääreestä pala korttiin. Lisäksi leimattua, leikattua, teipattua ja yhteen liimattua.Tämä kortti on tilaustyönä tehty. 

Joulukalenteri luukku 15: joulutorttukortti tutorial

Olen yksi blogisisarista ja meidän joulukalenterimme on tänä vuonna joulutorttukalenteri. Se löytyy instagramista hastagein ; "joulutorttukalenteri17"  ja "blogisisaret". Minun luukkuni vuoro on tänään.

Kyseessä ei ole ihan perustorttuset, vaan meidän blogisisarten tortut ovat höystetty uudenlaisilla mausteilla. Mausteita ovat mm. Huumori, erilaisuus, mielikuvitus jne.
Ja aiheeseen sopivia torttuja löytyisi minultakin jo pellillinen..


Kuten epäonnistuneet torttuwienerit...

Enkelitorttu tai..

..Torttu kuin torttu.. hehheh.
Minun virallinen luukku on kuitenkin joulutorttukortti. Blogeissa ei näy kaikkien sisarten tortut, mutta minun torttuni tulee nyt tänne blogiini tutoriaalina. Toki myös siellä Instagramissa edellämainituilla hastageillä ja minun profiilissa on kuva torttukortistani. Löydät minut Instagramista nimellä Inspirationblogi TAI Viltsumari. Kyseessä yksi ja sama profiili. Ethän sekoita profiiliani muihin samankaltaisiin bloginimiin, joita on jälkeeni tull…