kyllä minun ongelmani sinun ongelmasi voittaa!

"He tarvitsevat tietää, etteivät ole yksin tässä maailmassa. He tarvitsevat tietää, että muillakin on vaikeaa"

Olen törmännyt useampaan otteeseen asiaan, josta tänään haluan kirjoittaa. Nimittäin aina välillä kuulen, ettei henkilö voi kertoa pahasta olostaan tai huolistaan sellaiselle, jolla niitä on runsain mitoin enemmän ja pahemmin. Ettei omat kivut, huolet tai murheet ole mitään verrattuna siihen toiseen. 

Totuus on kuitenkin se, että juuri tällaiset ihmiset, joilla se paha olo on ollut tai on tässä ja nyt, he tarvitsevat sitä toisten kanssa puhumista ja olemista. He tarvitsevat tietää, etteivät ole yksin tässä maailmassa. He tarvitsevat tietää, että muillakin on vaikeaa. Ja he tarvitsevat myös saada ajatella muutakin, kuin vain omaa pahaa oloaan. Äläkä käsitä väärin. Kellekään ei soisi pahaa oloa. Tarkoitan vähän niinkuin vertaisena olemista. Yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä, että vaikeat asiat eivät ole maailmanloppu. 

Eiköhän jokainen, jolla on vaikeaa, haluaisi saada iloa ja valoa elämäänsä. Nauraa ja olla onnellinen. Uskon, että se halu on vähintäänkin siellä sielun sopukoissa.

"Kilpailu siitä, kenellä on vaikeinta"

Sitä paitsi kuka määrittelee, kenenkä ongelmat ovat pahimpia? 

Tai onko jokin ongelma pikkujuttu ja toinen taas isompi ongelma? 

Onko niissä jokin kriteeri, mikä saa tuntua pahalta ja mittari, joka kertoo, ettei tämä asia voi tuntua vähemmältä eikä enemmältä? 

Tai onko olemassa kilpailu diitä, kenellä on vaikeinta? 

"Juuri sillä hetkellä sinulla on vaikeaa ja paha olla"

Mielestäni yksikin lasku, jota et voi maksaa ajallaan, tuntuu taatusti pahalta. Yksikin loukkaus satuttaa. Yksikin minuutti kivuissa on kamalaa! Tai yksi menetetty työpaikka, avioero, yksinäinen ilta, flunssa, päivä ilman ruokaa tai mitä tahansa! 

Se mikä sinusta on paha asia, vaikea asia, ikävä asia tai ongelmallinen asia, se on todellista! Juuri sillä hetkellä sinulla on vaikeaa ja paha olla. Stressiä tai huolta ja murhetta. Ikävää tai kaipuuta. Mitä tahansa pahaa tai vaikeaa. Se ei todellakaan ole sellaista, jota pitäisi vähätellä tai mitätöidä siksi, että jollakulla toisella olisi vielä vaikeampaa. 

"Haluaisitko, että hän kääntäisi sinulle selän, koska hänellä on jo omatkin murheensa, sinulla omasi?"

Ja jokainen ongelma, mikä sinulla on, se ei ole lisää ongelmia muille vain siksi, että kerrot niistä! Päinvastoin, yhdessä voitte mahdollisesti tehdä enemmän ja jakaa kokemuksianne. Ehkäpä ystäväsi voi olla tukenasi.  Ja jo sekin auttaa oloa hieman, kun saa sanottua ääneen toiselle, mikä mieltä painaa. 

Seuraavan kerran, kun ajattelet, että sinulla on paha olla, muttet voi puhua jollekin, koska hänellä on huolta ja murhetta, niin kysyppä itseltäsi uudelleen, mitä sinä tekisit kaverisi asemassa? Haluaisitko sinä auttaa häntä? Haluaisitko, että hän kääntäisi sinulle selän, koska hänellä on jo omatkin murheensa, sinulla omasi? 

Vai voisikohan se sittenkin olla niin, että yksin ei kenenkään pitäisi joutua asioita käsittelemään?

"Ajoitus voi olla väärä jollekulle"

Toki kannattaa sekin miettiä, kenelle kertoo mitäkin. Kaikkia ei kiinnosta lapsiperheen asiat, toisille voi olla kiusallista kuulla vaikkapa kuukautiskivuista tai ongelmista seksin suhteen. Tai ajoitus voi olla väärä jollekulle. Tästä kerron esimerkin, mikä tapahtui minulle itselleni. 

"Mieti, kuka voi auttaa juuri nyt, kuka voi olla kuuntelija. Jollekin voi ajoitus olla väärä"

Olin nuori, muistaakseni 25vuotias, kun sain  kyseisen keskenmenon (niitä kun oli useampia) ja olin nukutuksessa. Herättyäni itkin ja surin vuolaasti menetystäni. Olisin tehnyt mitä tahansa saadakseni vauvani takaisin. Kysyin ajatuksissani joltakin, MIKSI?! MIKSI!? 

Kun olin vielä osastolla, eräs henkilö, kaveri, soitti minulle, että hän tekee abortin. Hämmästelin, sillä hän oli yrittänyt saada lasta ja tämä vauva oli siis "tekemällä tehty", jos nyt yleensäkään niin voi sanoa. Lapsethan ovat lahjoja, eikä niitä "vain tehdä". Hän ei vaan jaksaisikaan hoitaa lasta, joten tekee abortin... 

Lopputulos oli nyt se, että tämä henkilö tarvitsi kuuntelijaa, tukea ja ystävää. Hän soitti minulle lukuisia kertoja ja autoin minkä vaan voin. Samaan aikaan itse surin, kärsin ja tunsin vaikka ja mitä tätä toista kohtaan. Eikä hän sanallakaan kysynyt, kuinka minä voin tai tarvitsenko minä apua. 

Tuo tilanne oli niin hämmentävää, etten vieläkään ymmärrä, miksi hän soitti minulle, eikä jollekulle toiselle. Vaikka autoinkin hänet jaloilleen takaisin, olisin mieluummin juuri sillä hetkellä kuunnellut mitä tahansa muuta,  kuin toivotun lapsen abortoimista. Kaiken lisäksi minun keskenmeno oli viikolla 12-13 ja hän teki abortin viikolla 11. 

"Se, mitä sinä tunnet, on sinun tuntemus ja sinulla on oikeus siihen"

Se, mitä siis yritän kertoa, on se, ettei sinun murheesi ole yhtään sen mitättömämpiä, kuin kenenkään toisenkaan. Se, mitä sinä tunnet, on sinun tuntemus ja sinulla on oikeus siihen. Kukaan toinen ei ole oikeutettu vähättelemään esim. kipujasi siksi, että itsellä koskee kovempaa tai pidemmän aikaa. Kenenkään toisen tuska ei poista sinun tuskaasi. 

Sensijaan kertominen voi auttaa ja yhdessä olette viisaampia ja vahvempia. Mutta ystäväsi akuutin surun kohdalla kannattaa olla varovaisempi. Mieti, voitko kertoa toiselle henkilölle hänen sijaan, etenkin ko. esimerkkitapauksen  kaltaisessa tilanteessa, tai kenties auttaa häntä ja hetkeksi unohtaa oman pahan olosi? 

Mansikoita.. kiitos rakkaan veljeni, joka perheensä kanssa mietti, että pikkusiskon pesueen on mansikoita saatava. On ne vaan hurjan hyviä nyt, ja talvella. 

Valoisaa viikkoa teille kaikille.
Muista, että tämä päivä tulee olemaan vain kerran eikä koskaan palaa. Kuvittelemme, että se tulee huomenna jälleen, mutta se on toinen päivä, joka myöskin tulee ainoastaan kerran.

Viltsu

Postaus on uudelleen muokattu vuoden 2012 postausta parannellen ja päivittäen.