kyllä minun ongelmani sinun ongelmasi voittaa!


"He tarvitsevat tietää, etteivät ole yksin tässä maailmassa. He tarvitsevat tietää, että muillakin on vaikeaa"

Olen törmännyt useampaan otteeseen asiaan, josta tänään haluan kirjoittaa. Nimittäin aina välillä kuulen, ettei henkilö voi kertoa pahasta olostaan tai huolistaan sellaiselle, jolla niitä on runsain mitoin enemmän ja pahemmin. Ettei omat kivut, huolet tai murheet ole mitään verrattuna siihen toiseen. 
Totuus on kuitenkin se, että juuri tällaiset ihmiset, joilla se paha olo on ollut tai on tässä ja nyt, he tarvitsevat sitä toisten kanssa puhumista ja olemista. He tarvitsevat tietää, etteivät ole yksin tässä maailmassa. He tarvitsevat tietää, että muillakin on vaikeaa. Ja he tarvitsevat myös saada ajatella muutakin, kuin vain omaa pahaa oloaan. Äläkä käsitä väärin. Kellekään ei soisi pahaa oloa. Tarkoitan vähän niinkuin vertaisena olemista. Yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sitä, että vaikeat asiat eivät ole maailmanloppu. 


Eiköhän jokainen, jolla on vaikeaa, haluaisi saada iloa ja valoa elämäänsä. Nauraa ja olla onnellinen. Uskon, että se halu on vähintäänkin siellä sielun sopukoissa.


"Kilpailu siitä, kenellä on vaikeinta"

Sitä paitsi kuka määrittelee, kenenkä ongelmat ovat pahimpia? 

Tai onko jokin ongelma pikkujuttu ja toinen taas isompi ongelma? 

Onko niissä jokin kriteeri, mikä saa tuntua pahalta ja mittari, joka kertoo, ettei tämä asia voi tuntua vähemmältä eikä enemmältä? 

Tai onko olemassa kilpailu diitä, kenellä on vaikeinta? 


"Juuri sillä hetkellä sinulla on vaikeaa ja paha olla"

Mielestäni yksikin lasku, jota et voi maksaa ajallaan, tuntuu taatusti pahalta. Yksikin loukkaus satuttaa. Yksikin minuutti kivuissa on kamalaa! Tai yksi menetetty työpaikka, avioero, yksinäinen ilta, flunssa, päivä ilman ruokaa tai mitä tahansa! 

Se mikä sinusta on paha asia, vaikea asia, ikävä asia tai ongelmallinen asia, se on todellista! Juuri sillä hetkellä sinulla on vaikeaa ja paha olla. Stressiä tai huolta ja murhetta. Ikävää tai kaipuuta. Mitä tahansa pahaa tai vaikeaa. Se ei todellakaan ole sellaista, jota pitäisi vähätellä tai mitätöidä siksi, että jollakulla toisella olisi vielä vaikeampaa. 


"Haluaisitko, että hän kääntäisi sinulle selän, koska hänellä on jo omatkin murheensa, sinulla omasi?"

Ja jokainen ongelma, mikä sinulla on, se ei ole lisää ongelmia muille vain siksi, että kerrot niistä! Päinvastoin, yhdessä voitte mahdollisesti tehdä enemmän ja jakaa kokemuksianne. Ehkäpä ystäväsi voi olla tukenasi.  Ja jo sekin auttaa oloa hieman, kun saa sanottua ääneen toiselle, mikä mieltä painaa. 

Seuraavan kerran, kun ajattelet, että sinulla on paha olla, muttet voi puhua jollekin, koska hänellä on huolta ja murhetta, niin kysyppä itseltäsi uudelleen, mitä sinä tekisit kaverisi asemassa? Haluaisitko sinä auttaa häntä? Haluaisitko, että hän kääntäisi sinulle selän, koska hänellä on jo omatkin murheensa, sinulla omasi? 
Vai voisikohan se sittenkin olla niin, että yksin ei kenenkään pitäisi joutua asioita käsittelemään?


"Ajoitus voi olla väärä jollekulle"

Toki kannattaa sekin miettiä, kenelle kertoo mitäkin. Kaikkia ei kiinnosta lapsiperheen asiat, toisille voi olla kiusallista kuulla vaikkapa kuukautiskivuista tai ongelmista seksin suhteen. Tai ajoitus voi olla väärä jollekulle. Tästä kerron esimerkin, mikä tapahtui minulle itselleni. 


"Mieti, kuka voi auttaa juuri nyt, kuka voi olla kuuntelija. Jollekin voi ajoitus olla väärä"

Olin nuori, muistaakseni 25vuotias, kun sain  kyseisen keskenmenon (niitä kun oli useampia) ja olin nukutuksessa. Herättyäni itkin ja surin vuolaasti menetystäni. Olisin tehnyt mitä tahansa saadakseni vauvani takaisin. Kysyin ajatuksissani joltakin, MIKSI?! MIKSI!? 

Kun olin vielä osastolla, eräs henkilö, kaveri, soitti minulle, että hän tekee abortin. Hämmästelin, sillä hän oli yrittänyt saada lasta ja tämä vauva oli siis "tekemällä tehty", jos nyt yleensäkään niin voi sanoa. Lapsethan ovat lahjoja, eikä niitä "vain tehdä". Hän ei vaan jaksaisikaan hoitaa lasta, joten tekee abortin... 

Lopputulos oli nyt se, että tämä henkilö tarvitsi kuuntelijaa, tukea ja ystävää. Hän soitti minulle lukuisia kertoja ja autoin minkä vaan voin. Samaan aikaan itse surin, kärsin ja tunsin vaikka ja mitä tätä toista kohtaan. Eikä hän sanallakaan kysynyt, kuinka minä voin tai tarvitsenko minä apua. 

Tuo tilanne oli niin hämmentävää, etten vieläkään ymmärrä, miksi hän soitti minulle, eikä jollekulle toiselle. Vaikka autoinkin hänet jaloilleen takaisin, olisin mieluummin juuri sillä hetkellä kuunnellut mitä tahansa muuta,  kuin toivotun lapsen abortoimista. Kaiken lisäksi minun keskenmeno oli viikolla 12-13 ja hän teki abortin viikolla 11. 


"Se, mitä sinä tunnet, on sinun tuntemus ja sinulla on oikeus siihen"

Se, mitä siis yritän kertoa, on se, ettei sinun murheesi ole yhtään sen mitättömämpiä, kuin kenenkään toisenkaan. Se, mitä sinä tunnet, on sinun tuntemus ja sinulla on oikeus siihen. Kukaan toinen ei ole oikeutettu vähättelemään esim. kipujasi siksi, että itsellä koskee kovempaa tai pidemmän aikaa. Kenenkään toisen tuska ei poista sinun tuskaasi. 

Sensijaan kertominen voi auttaa ja yhdessä olette viisaampia ja vahvempia. Mutta ystäväsi akuutin surun kohdalla kannattaa olla varovaisempi. Mieti, voitko kertoa toiselle henkilölle hänen sijaan, etenkin ko. esimerkkitapauksen  kaltaisessa tilanteessa, tai kenties auttaa häntä ja hetkeksi unohtaa oman pahan olosi? 


Mansikoita.. kiitos rakkaan veljeni, joka perheensä kanssa mietti, että pikkusiskon pesueen on mansikoita saatava. On ne vaan hurjan hyviä nyt, ja talvella. 

Valoisaa viikkoa teille kaikille.
Muista, että tämä päivä tulee olemaan vain kerran eikä koskaan palaa. Kuvittelemme, että se tulee huomenna jälleen, mutta se on toinen päivä, joka myöskin tulee ainoastaan kerran.

Viltsu

Postaus on uudelleen muokattu vuoden 2012 postausta parannellen ja päivittäen. 

Kommentit

Maca sanoi…
Meitä on niin moneen junaan lähtijää, ja vielä jää asemallekin. Olen sen oppinut, ettei kannata toiselle sanoa, kyllä minä tiedän, miltä sinusta tuntuu, kun ei voi tietää! Vaikka olisi tismalleen samanlainen juttu, niin kumpikin kokee sen omalla laillaan.
Minusta on hienoa, että sinulla on huumori tallella. Sen huomaa hyvin esim. Irmelistä ja kissajutusta.
Minä itse olen sellainen vaikertaja , kun on kipeä käsi, niin muistan siitä mainita. Sinä olet toisenlainen ja hyvä niin. On hienoa, kun olen saanut tutustua sinuun Viltsu! Pidetään lippu korkealla, tavalla tai toiselle.
Kotilaiska sanoi…
Anteeks, mä oon ollu taas ihan mäntti typerys, noinhan se just meneeki, voi sjutton aderton nitton ku mun pääs viiraa välil tai olisko mul ollu joku positiivisuus paasto, sellanen oikeen huppu päähän ja sängyn alle piiloon etkä sitten kurki kui hirveen kamalan kurja olo mul on, anna vaan mun kierii omas p....ssani, tää ei kuullu kellekkään mä haluun nyt vaan mököttää, hus kaikki kivat ihmiset, häipykää mul on nyt lokakuu ja sen pääl viel marraskuu ja saas nähdä vietänks mä viel joulu ja tammikuunkin tääl mökömökö maassa, siit sit saatte kaikki kiltit ja kivat ihmiset tuntee luissanne milt tuntuu ku mä mökötän.Mähän nyt kuiteski oon ihan ainut ihminen jol on näin kurjaa. Kiitti viltsu ku ravistelit mut hereille, oot tosi ystävä ja tosissaan anteeks ku oon kohdellu sua huonommin ku tiskirättii se sentään tietää joutuneensa roskiin ku sua mä pidän epätietosuudes et mis täs myt oikeen mennään. Äsken mun mies luki kirjaa ja sai siit idean et ku nykysin on kaikenlaisii tietokonejuttui sun muuta tekniikkaa ni eiks vois kehitellä joku laite jol sais ihan oikeen tähtitaivaan vaik makkarin kattoon ja sit se kysy et mahtasko kukaan muu ku hän haluta semmosen ni sillon muistin kuka jo syyskuussa haaveili sellasest ku oltiin siel luonnontieteellises museos, se oli musta niin hieno hetki, ja tulit vissiin sillon just ajatuksen verran liian lähelle ja säikytit mut taivaankannen tuolle puolen ja mä pistin naps itteni sulta piiloon, pelotti olla jotakuta niin lähellä ja hukkasin sen hetken eikä se tuu enää ikinä sellasenaan takas ja siitä alko varmaan tää mun mökömökö maassa asumiseni ja sit se aiheutti viel lumipalloefektin ja viimeviiko tais olla ihan huippu synkkä ja mitä synkempää sisimmässä sitä enemmän yritän pinnalta säteillä silleen tosi kylmästi niin että herkkä ihminen kuten sä näkee jo kauas et toi kyl nyt feikkaa vaa ja niinhän se oli. Huomaaks viel iltapäiväl olin ihan oudoissa fiiliksissä ja hukassa mut kyl aika lujaa sait tönii et virkosin, pari iltaa jo täs olen kyynelet silmis sul naputellu itsesäälis kieriskellen. Fyi faan mun kans mut kai sitä välil täytyy käydä kattomas mitä sinne pohjal oikee on päässy kertymään, eipä ollu hääppöstä kaipaski jo tuuletust niiku kyynelkanavatki oikee kunnon putsaust.Saanhan anteeks, enhän sössiny tätä meijän ystävyyttä lopullisesti vai? En edes sitä muistanu että oot mun virtalähde oikee akkulaturien aurinkovoimala, Yritin uskotella et en mä mitään ulkopuolist virtaa tarvi et kyl täs pärjätään ihan omillaan mut ei se oo niin. Maailma ilman sua ois pitkä lokakuu.....
Unknown sanoi…
Minä olin kerran menossa lääkäriin vatsakipujeni, ruokahaluttomuuden ja huonon voinnin takia, jota oli jatkunut jo pitkään. Olin silloin ex-työpaikassani, Pomo tuli minu pihalla vastaan, työnjohtaja oli hänelle jo ehtinyt kertoa, että olen menossa kesken työpäivän lääkäriin. Pomo sanoi minulle pihalla, että "minä tiedän mitä vatsakipu on, jos sinulla todella koskisi vatsaan, sinä olisit jo ensiavussa". Lähdin lääkäriin, palasin töihin ja töistä lähtiessä soitti työterveyslääkäri, että menetkö heti Kys:aan kun voit, jotain häikkää veriarvoissa ja tutkivat siellä paremmin. Illalla soitin Kys:sta pomolle, että olen nyt sairaalassa ja soitan vain siksi, etten ole varma pääsenkö huomenna töihin ja ilmoittelen. Pomo mutisi jotain "siitä mitä päivällä sinulle sanoin...". Hän kuulosti katuvalta, muttei anteeksi pyytänyt. Hän tiesi mitä on minun kipuni. Se oli todella hyvä tietää. Meitä on siis todella moneen lähtöön.

Itse käytän usein lausetta, " en raaski ostaa". Käyn töissä, pystyn ostamaan asioita. Mutta jotakin en raaski ostaa. Ehkä osaan tehdä sen itse. Ehkä päätän laittaa rahani johonkin muuhun. Moni saattaa käyttääkin lausetta, "minulla ei ole varaa ostaa", kun tarkoittaa " en raaski ostaa". Minäkin olen saattanut niin joskus tehdä. Mutta työttömyysajat, ne olen minäkin kokenut. Ja Ukkeli oli 4 vuotta työttömänä, minä kävin töissä. Oikeastaan työttömyys on ollut aina opettava asia, oppii elämään vähällä. Ja nytkin olen ajatellut kiristää menojani. Ei tarvitse kuluttaa niin paljon. Onneksi ruokahalukin on vähentynyt, säästää ruokalaskuissa :D. Mutta tämmösiä tuumii Riinuli :).
Vilimarika sanoi…
Maca: Ei todellakaan kukaan voi koskaan TIETÄÄ miltä toisesta tuntuu. Koemme kaikki eritavalla samojakin asioita. Ja etenkin, jos ei itse ole koskaan kokenut samaa, silloin ei osaa edes tuntea samoja tuntemuksia lähimainkaan. Mutta voimme arvella, mitä se toinen on mahtanut tuntea ja kokea. huumori on tullut takaisin minulle. Se oli joskus piilosilla. :)

Kotilaiska: Tollasessa samaisessa Mökömökö-maassa käy varmasti jokainen joskus, mutta jäädäänkö me sinne asumaan vai tullaan pois äkkiä, niin siinä on se kysymyksemme. Kirjoitukseni aihe tuli ajankohtaisena mieleeni, mutta voit uskoa, että näitä mökömökö-maan asukkaita on tullut vastaani useita! Et todellakaan ole ainoa. Siksipä aloinkin miettimään ääneen sanomista tai tässä tapauksessa kirjoittamista. Liian moni hautautuu yksin sinne peiton alle ja liian moni murehtii yksin sen takia, ettei toiselle vaan voi puhua, koska hänellä on omatkin murheensa. :O Pakkohan mun on ravistella! En mä voi vaan vierestä katsoa ja esittää ystävää, jos samalla annan toisten vajota syvyyksiin! Luulla ties mitä! Enkä mä ole sellainen joka hykertelee onnellisena, että eipäs tartte toisten taakkaa kuunnella!
Juu, se tähtitaivas makkarin katossa olisi unelma! Juuri se museon taivas ja rauhallinen musiikki taustalle.
Ja hei, eihän me nähtäisi aurinkoa ja valoa, jollei välillä olisi pimeääkin ja varjoja.
Etkä sä mitään sössiny ole! Höpö!

Riina: tuo syyllistäminen on per***stä! toisilla vaan ei ole kipukynnys sama. Toisilla ei ole keinoja näyttää pahaaoloa! Ja esim. mulla oli tilanne se aiemmin, etten edes saanut sanoa, että olen kipeä! Oli pakko kasvattaa itseni kärsimään hiljaa! Syitä on monia! Mutta kuka juoksee lääkäreissä ja hoidoissa huvikseen?! Kellään ei ole oikeutta sanoa, ett sun kipu olis vähemmän kuin mun kipu tai ettet sä voi olla kipeä ollenkaan, koska et näytä siltä! Sä sen tiedät, oletko vai et ja lääkärien tehtävä on selvittää syy ja auttaa! Ei pomon tai kenenkään muun. Liian usein kuitenkin syyllistetään ja vähätellään toista. Mutta miettikääpä sitä, että ottaisitko itselles sen toisen kivun ja pahan olon ja eläisitkö hymyssä suin asian kanssa?!
Riina, tuo sun "raaski" on niin paljon fiksumpi sana, kuin ei ole varaa. Joskus tapasin ihmisen jolla oli tonneja tilillä ihan "ylimääräsitä", mutta lompakossa "vain" jotai 70 euroa. Hän tuumasi, ettei ole rahaa just mitään! Ja ei voi ostaa mitään! Selvisi, että hälläpitää olla 200 euroa aina lompakossa jos tekee mieli jotain! Se 70 euroakin ylimääräistä olis ollu mulle hitsin iso raha! enhän mä voinu ostaa edes 40 euron housuja, vaik entiset oli hajalla! Piti etsiä halvempia! Hitto, kulkee sit risoissa vaatteissa! Peitellä niitä reikiä ja vaik sit kengissä, mitkä hajotti varpaani ja kantapääni. ARGH!
Toki jokaisella saa olla vaik miljoona euroa ylimäärästä, eikä se mua haittaa, mut se tapa tuoda julki ja etenkin, kun tietää, mikä mun tilanne on, niin sit mulle alkaa valittaa rahapulaa lompakossa! Tai toinen ääripää ne, jotka leuhkivat rahalla ja ihmettelevät suureen ääneen, miksi mä en tee samoja asioita kuin he, vaikka tietävät!


Tanja sanoi…
Hyviä ajatuksia. Itselle tuli myös heti mieleeni pomon sanat, kun olin maannut migreenin takia tipassa ja vein sairaslomapaperi töihin. Hän tuumasi "voiko pääsäryn takia saada sairaslomaa?" En vastannut mitään...
Tämä herätteli taas siihen, että useammin voisin puhua omista asioistani ystävilleni. Tosi usein olen oloineni yksin, sitten kun räjähdän, niin ainoa apu on oma mies. Minulla on tapana pantata omia juttujani ja olla samaan aikaan roskakorina toisten jutuille.
Hyvä postaus, kiitos siitä <3
Kotilaiska sanoi…
En ymmärrä mistä tämä tähän mun koneen näytölle pomsahti just nyt. Outoo. Mullanimittäin piti olla eilen bileet ja no kävi tässä pari vanhempaa naisystävää hetken rupattelemas mut se oli siinä. Yks mun ystävist oli luvannu tulla ja varas jo yösijankin multa, niin hänt ei vaan kuulu joten lopulta soitin. No vastas ja dsano että hän oli juur soittamas mulle ettei pääsekkään kun sai täks sunnuntaiks iltavuoron ja ku työpaikka on kaukana ja siel pitää olla klo 13. Sit ku kerroin ettei tääl oikeen ketään oo muutti mielensä ja sano että jos hän sittenkin tulee että hän soittaa kohta. Paskanmarjat mitään enää soittanu. Ja mulle käy useimmiten näin. Kyllä mä oon tervetullu kylään mutta jos mä pyydän , kutsun kylään kukaan ei juuri tuu. Mut et viel lupaa tulla eikä tuukkaa, se jotenkin kosketti mun sisällä olevaa haavaa että mä vaan itkin . No mä katoin sit televisioo ku en voinu nukkuukka kun tossa mun kotikadulla oli katutanssit ja siks juurikin olin kutsunut mulle kylään ja järkänny työvuorotkin sen mukaan. Nukuin ihan hyvin sit ku ne tanssit loppu puolilta öin mut aamulla ku heräsin rupesin taas itkemään. Tuntu vaan niin kauheen pahalta. Miks mun sisäinen lapsi nyt tuntee ittensä niin yksinäiseks ja hylätyks.
Ja sit luen tästä itteni kirjottamaa tekstii ja ihmettelen et onks toi oikeesti mun kirjottamaa. Ja mun tuli taas niin ikävä mun miestä ja mun sillosta kotii ja mun sillosta elämää. Tahtoisin takas mun mielikuvitus elämääni missä kirjat on mun ystävii. On niin rankkaa elää tätä tosi elämää ku ei omaa yhtään sosiaalisia taitoja
Argh! Päänsärky on just niitä, mitkä estävät jo vähemmälläkin kivulla selkeän ajattelun ja skarppina olon. Miten siinä töitä teet, jos pää "halkee"?
Ei kaikki sairaalaan sentään joudu sen takia. Sulla oli täysi oikeus sairaslomaan! Pomo tarttis lisäkoulutusta aiheesta "kipu ja sen eei muodot".
Akuutissa hädässä tai murheessa ystävät ovat ensiluokkainen apu. Toki puoliso on se läheisin ja hänellehän sen kertoo toki. Jos kuitenkin jakaa eri ihmisille puhumisen tarvetta, vähentää puolisoa kohtaan kasautuvaa ylikuormittamisen määrää. Samalla voi puhua vaikka samat asiat useammin halki, poikki ja pinoon. SUOSITTELEN
Sitäpaitsi kasaamalla kasaat sisäädi tulvan, aivan niinkuin pato kanavassa. Kun portti aukeaa, tulva voi huuhtoa sinut itsesi mukanaan.
Toisinaan murheen jakaminen estää jopa masentumisen, ahdistumisen, pahimmillaan itsetuhonkin. En nyt sinusta luule näin vakavaa onneksi. Tsemppiä!
Luin aiemman kommenttisi uudestaan ja tajusin kuinka maailma on pyörittänyt erityisesti sinua tuon jälkeen. Voimahali.
Tuon jälkeen olen muuten saanut makkariin tähtitaivaani. :)
Todella törkeää kohtelua ystävältä, tai keltä tahansa, tuollainen turha lupailu. Onko se kieltäytymisen niin vaikeaa rehellisesti, että pitää sepittää tarinoita ja myös luvata tulla, ettei tarvii sanoa EI!? Törkeyden huippu jo!
Tuo on meillekin tuttua, ett olemme tervetulleita, mutta sairauden edetessä ja rahojen vähetessä vierailut meillä ovat joidenkin osalta öoppuneet kokonaan. Jopa soitot ja viestit: "mitä kuuluy?". Näin valitettavasti käy turhan usein heille, jotka eniten tarvitsisivat ystävää.
Sanonkin: " tosiystävät eivät ole niitä, jotka saavat ongelmasi katoamaan. He ovat niitä, jotka eivät katoa, kun kohtaat ongelmia".

Olet mulle tärkeä!
Aikun Ihana sanoi…
Erittäin koskettava kirjoitus - kuinka totta onkaan niin monet huomiot tekstissäsi.