Runoni, ATC-kortit Saksaan sekä lupaaminen vai lupaamatta jättö


Jo viime vuoden aikana aloin herätellä itseäni unesta ja patistaa itseni tekemään ja oppimaan uutta. Viime vuosi oli kuitenkin äärimmäisen rankka ja meni vuoteessa, joten yksi suunnitelma toisensa jälkeen jäi toteutumatta. 

Yksi iso stressin aihe oli se, etten saanut blogattua aikomassani aikataulussa niitä postauksia, joiden olisi suonut julkaistavan heti, eikä kohta. No, niitä tänä vuonna. Arvatenkin stressi alkoi tuntua rästihommien takia ja kun pohjalla on jo syy, eli vakava sairaus ja sen ryöpsähdys käsistä (tai siis alavartalossa), niin uupumus oli kova. 


Nyt katsoessani viime vuoden blogia, mietin, kuinka onnekas olen, että juuri SINÄ olet yhä lukemassa tätä. Osa lähti pois kyllästyttyään kai odottamaan tai siihen, etten julkaissut juurikaan mitään pohdintoja tai käsitöitä. (Käsityöt=askartelu, värityskuvat, tuunaus,jne). Kiitos, että odotit. 

Se, kun luvataan asioita, eikä lupausta pidetä, on minustakin äärettömän ärsyttävää ja ihmettelen, miksi ihmiset lupaavat, kun eivät pidä lupauksiaan. Tämä mun oma lupausten pettäminen, olkoonkin kuinka "vain" bloggaus kyseessä, nostatti tunteeni pintaan. Olenko yksi ko. turhista lupaajista? Miksi en vaan voi yrittää enemmän? 


Minulle bloggaus ei ole "vain" harrastus, vaan se tärkein ja arvokkain harrastus. Voisin jollain tavalla verrata työhön, vaikka osaltani kaukana oikeasta työstä bloggaamiseni onkin.  "Töistä" pois jäänti on iso pettymys ja tunnollisuus, halu tehdä parhaani, kehittyä, oppia, kasvaa, hyvät työkaverit, asiakassuhteet, kontaktit, ... Ne merkkaa paljon. Ja jos joku mollaa työtäni tai työpanostani tai harrastaa työpaikkakiusaamista, kateutta tms, kyllä se loukkaa "ammatillisesti". Ja sitten minä nöyrryn polvilleni suuremman edessä ja tiedostan luvanneeni ja tiedostan, etten voi pitää lupauksiani... 
Eikä siinä vielä kaikki. Koska muistini on heikentynyt lääkkeiden takia, minun tulisi kirjoittaa heti asia muistiin, jos meinaan muistaa sen minuutin kuluttua (pahimmillaan). Sitten pitäisi löytää se lappu, mihin kirjoitin. Ei siis sekään ole itsestäänselvyys, että ilmoitan, ettei asia menekään näin. Onko nämä turhat lupailijat siis välinpitämättömiä, itsekkäitä ja laiskoja vai onko sittenkin jokaisella siellä piilossaan jokin elämääkin suurempi selitys?? Enää en syyttele suoriltaan toisia. 


Jos jotain opin, opin juurikin tuon, että taustalla voi toisillakin olla todellinen syy. Lisäksi opin olemaan lupaamatta edes niin, että lupaisin "lähitulevaisuudessa" julkaista tai tehdä. Toivon todella, että muistan tämän lupaukseni kauan! 

Yksi tällainen luvattu postaus oli minun atc-korttini saksalaisten atc-harrastajien kanssa suoritettuun vaihtoon. Muistin virkistämiseksi heiltä minulle tulleet kortit löytyvät linkin takaa: "Atc-swap Saksa-Suomi".  Kortteja tehtiin kukin 5 vaihtoon ja lisäksi 1-2 korttia vaihto-emoille. Korttien aihe oli vapaa, mutta jotain leimattua tuli löytyä. Tässä minun korttini:


Lähdin liikkeelle kissa-earlybirds aiheella. Kaikkiin kortteihin käytin gelli art-taustoja ja leimasin, piirsin ja liimailin taustoihin kissoja ja lintuja.


Halusin jokaiseen korttiin myös jonkin ajatuksen/mietteen. Joissakin se on lyhyt lause, joissakin vähän pitempi. Kuvien asettelu on tarkoituksella vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun Pepin sanoja lainaten.


Jokaisessa kortissa on myös kimalteet mukana timanttinauhan muodossa.


Tämä vaihto oli vähällä jäädä minulta väliin, mutta Suomen päässä emo kyseli, josko kuitenkin lähtisin mukaan. Vastasin lopulta  kyllä haastaakseni itseni tekemään rakasta harrastustani ihan jo pään hyvinvoinnin takia. Rankka prokkis tämä oli, koska mikään päivä deadlineen mennessä ei ollut suotuisa istumiselle. Joku päivä tuskailin, miksi menin lupaamaan, mutta kuitenkin saatuani kortit valmiiksi, minut valtasi ylpeys siitä, että sain homnan hoidettua ja tunsin helpotusta siitä, että vihdoin olin voinut askarrella, olkoonkin että se vaati sisua ja päättäväisyyttä, tuskanhikeä ja kyyneliä. Olin onnisunut ja pääni oli saanut 7x taideterapiaa. Kannatti!


Jos tämä tekeminen kannatti ja sai voimavaroja henkisesti nostettua, vaihtokorttien saapuminen minulle nosti sitä lisää. Tuolla aiemmin olleen linkin takana on ne kortit, jotka sain. Viimeistään silloin, kun selasin saamaani postia, olin onnellinen. Hyvä minä!


Saatko sinä pidettyä lupauksesi ? 

Mitäs mieltä olet näistä Atc-korteista?

Kerro missä sinä tunsit voittaneesi itsesi

tai kenties vinkki siihen, kuinka voin jatkossa toimia parempana bloggaajana? 

Onko jokin aihe minulta unohtunut, jota sinä odotat yhä? 

Joulukortti


Jouluksi tuli tehtyä todella vähän kortteja itse tällä kertaa, mutta tässä kuitenkin yksi tonttukortti, jonka sain tehtyä pyynnöstä. Kortilta vaadittiin litteyttä, eli ei koristeita, sekä simppeli lapsenmielinen kortti.

Tämän kortin sispuolelle liimasin sanat lastenlauluun: Tuiki tuiki tähtönen. 



Jos laulun sanat ovat unholassa ja haluaisit leikkiä lasten kanssa sitä,tässä sanat ja ohje leikkiin. Olepas hyvä.

Tuiki tuiki tähtönen
Tuiki, tuiki tähtönen
iltaisin sua katselen.           
Korkealla loistat vaan,
katsot alas maailmaan.
Tuiki, tuiki, tähtönen
iltaisin sua katselen.

Kaikki lapset maailman
tähtösiä katsovat.
Miettivät, miks loistaa ne,
maahan asti valaisee.
Kaikki lapset maailman
tähtösiä katsovat


Näin leikit laulaen;

Tuiki, tuiki = kädet nyrkkiin ja auki
tähtönen = etusormet ristiin
iltaisin sua = varjostetaan kädellä silmiä
katselen = etu- ja keskisormi osoittavat katseen suuntaa
Korkealla = Piirretään viiva kädellä pään yläpuolelle
loistat vaan = käsi ylhäällä, kuin viitatessa, pyöritetään
katsot alas = etu- ja keskisormi osoittavat katseen suuntaa
maailmaan = Piirretään kahdella kädellä pallo rinnan/vatsan korkeudelle




Ihmeidentekijän kautta onnellisuuteen

Hänen, joka pyrkii täydellisyyteen, saattaa olla vaikea uskoa, ettei elämäniloon ja onneen tarvita täydellisyyttä. Minulle on heitetty kysymyksiä, kuinka voit muka olla onnellinen köyhänä ja sairaana? Eihän elämässäsi voi olla mitään niin hyvää, sillä kivut syövät sinut ja "mikään" ei onnistu. Makaat vaan sängyssä ja vuosi vuodelta enemmän ja enemmän toisten passattavan. Et sinä voi olla onnellinen..


Olen miettinyt, ajattelevatko kysyjät, ettei minulla ole edes oikeutta onneen? Vai mitä he ajattelevat yleensäkin onnesta? Kysynkin, eikö minulla ole oikeutta, enkö saa olla onnellinen? Kysymykseni säpsäyttää kuulijansa. Vastaus tulee viiveellä ja änkyttäen sekä peruen omia sanojaan, kuin havahtuneena tajuamaan itsekin, mitä juuri hetki sitten suusta tulinulos:  on tietysti, eikähän se onnellisuus ole kiinni voinnista.. eikun onhan se.. öö.. siis.. Tarkoitan, että olet sairas, mutta kaitpa sinä muuten voit olla iloinen... 
-Iloinen? Eli onko kyse siitä, ettet tiedä, mitä onni edes on, mitä onneen tarvitaan tai et ole miettinyt, oletko itse onnellinen ja mitä tarvitaan, että SINÄ olisit onnellinen ?
 -Kyllä. En tiedä. En tiedä olenko edes itse onnellinen.
 -hmm... Toisinsanoen, terveys ei ole onnen tae? Kaikki terveet eivät ole onnellisia ja kaikki sairaat eivät ole onnettomia?
Hiljaisuus...


Kuljin viime tiistaina raittia, joka poikkesi normi arjestani, mutta on silti tuttua ja palkitsevaa, vaikkakin myös toisaalta raskasta. Raskasta,yllätyksellistä sekä toivoa tihkuvaa.

Ensin kävelin läpi "kullitetun" osaston, jossa ilo syleili mieltäni. (Antakaa kukkikset anteeksi sanamuotoni, sillä aina se vaan naurattaa pientä? lepakkonaista). Noiden kultaisten seinien jälkeen minulle avattiin ensin suuret lasiovet, sitten tavallinen valkoinen ovi. Saavuimme oven avaajan kanssa huoneeseen, jossa lohdullinen valo tulvahti syliin. Täysin kirkas, puhdas valkoinen valo, joka sai henkäisemään syvään, ei silmiä siristelemään.

Olin huoneessa kahdestaan tämän henkilön kanssa, joka saattoi läpi aulojen ja oven avasi. Hän oli yksi elämääni n. 15? vuotta sitten lennähtäneistä enkeleistäni. Hän muistaa kiittää MINUA joka kerta kun tapaamme, minä häntä. Ja ei, en koe itse edes olevani kiitoksen ansainnut, toisin kuin hän.


Tällä kertaa enkeli pisti toistakymmentä neulaa minun alaselkään ja toiseen jalkaan. Osa lihaksiin, osa luuhun ja niveliin. Tovin aikaa juttelimme, hän poistui huoneesta hetkeksi ja sitten vaivuin niin otollisessa ympäristössä kundaliinin valkeutta kohti. Silmät suljettuina makasin pöydällä vatsallani lähes alastomana, mutta silti ihana lämpö alkoi vallata kehoni vyötärön korkeudelta ensin alaspäin, sitten ylöspäin. Minut oli akupistelty ja kortisonihoidettu sekä puudutettu.

Enkeli, lääkärini, saapui tovin päästä huoneeseen ja kyseli vointiani. Minua huimasi, mutta muuten alkoi olla olo oikein hyvä. Juttelimme hetken ja kyselin itsehoitomahdollisuuksista, joita olin aiemmin pohtinut. Tämä ihmeidentekijä parahti, ettei todellakaan pidä minun yrittää mitään liian raskasta! Kivut ovat jo nyt niin valtavat, ettei hän voi suositella mitään, mikä lisää kipua. Olin ymmälläni. "Mutta eikö sen asian pitäisi helpottaa minua?". Lääkäri pyysi minua kääntymään, tunnusteli kehoani kysellen, koskeeko tähän kovin, entä tähän, tähän... ? Kun vastaukseni viimein oli kielteinen, asettui hän asentoon, jossa saattoi painella käsin hieroen minua jalasta ja sanoi; Mieti, jos tämä tuntuisi tuolla kipeämmillä alueilla. Nyökkäsin. Halusin tietää eräästä hoitotoimenpiteestäkin ja sama vastaus: ehdoton ei. Tai saan toki, mutta hän ei sitä minulle haluaisi. Hän otti lantioltani kiinni ja liikutti sitä eri suuntiin pari kertaa. Ymmärsin jälleen ideani olleen huono. Hän auttoi minut istumaan ja auttoi vaatteet ylleni. Mietti hetken ja sanoi: kuntoutuksesi on sitä, kun kävelet itse vessaan ja sieltä pous ja kerrankin edes päivän aikana sama muutenkin. Tai edes muutaman askeleen. Toinen, mitä voit yrittää, on saada seisoma- asentoa nousemaan kumarasta ylöspäin kohti suorempaa selkää. (Niin, kivut ovat vieneet kumaraan, kuin piirrossarjojen noita-akalla. Sydämeeni sattuu kuvainnollisesti, selkään ja jalkoihin kirjaimellisesti... ).



Lähdin kohti kotia oman rakkaani, enkeli myös hänkin, kanssa ja hieman hämmentynein mielin. Vaikka minua huimasikin hieman, oli keho lämmin ja kivut laskeneet ainakin puoleen. Olin odottavaisin nielin ja onnellinen. Olinhan viimeksi tuntenut näinkin vähäistä kipua.. hmm... niin, milloin? Montako vuotta siitä jo on? Kymmenen? Kaksikymmentä? Ei, en osaa sanoa. 



Tuli ilta, yö ja lopulta uusi aamu alkoi sarastaa. Kurkkuuni koski, nenää kutitti, väsytti ja mikä pettymys, selkään ja koko alavartaloon koski kovemmin kuin hetkeen. Selkäni oli tulessa. Hermot huusivat yhteen ääneen  eri sointuja, joista ei kokonaisuutena saanut mitään järjellistä säveltä. Pistokset olivat ärsyttäneet kehonni taistoon ja kehossani olevat vihaiset sotilaat ryntäsivät sotaan minua vastaan. Silloin itkin. Itkin kipua, pahoinvointia, pettymystä.. Samalla hoin mantrana itselleni ; "tämä kuuluu asiaan. Tämä loppuu parissa päivässä. Tämä parantaa minua". Ja oikeassahan minä olinkin. Sitä mukaa, kun flunssa-kurkkutauti paheni, vartaloni kivut vähenivät. Kaksi päivää ne olivat pahoja, kolmantena lievittyneet ja jo tänään olen kivuton vuoteessa. Ki-vu-ton! En oikein meinaa edes tajuta, mikä tämä olotila on! Ehkä siirtymävaihettani helpottaa pahin flunssa vuosiin. Heh.  

Kun nousen ylös, tunnen vihlaisuja joissakin asennoissa selässäni. Kun seison tai kävelen kotona pari huoneen väliä, se on ok, mutta kolmanteen huoneeseen mennessä kivut päättävät elämän olympialaiseni hylkäykseen. Silti olen voittaja! Vaikka toivoin voivani puudutuksen jälkeen askarrella, mennä ulos tai istua, kohtalon toisin päättämä flunssa on mielestäni pienempi paha. Jos flunssa olisi tullut joka tapauksessa, olen onnellinen, että se tuli nyt, kun voimia on taistella sitä vastaan, eivätkä selkäni aiheuttamat luusto- ja nikamakivut, hermokivut, lihaskivut tai sidekudoskivut pahenna olotilaani. Saatan kerrankin sairastaa terveenä.. eikun.. ;) 



Tämä on tarinani siitä, että sairaanakin voin olla onnellinen. Toivottavasti tämä hieman avaa sitä, mitä tarkoitan onnellisuudella sairaana, tai kuinka onnellisuus syntyy asioista meidän tavallisessa elämässämme tavallisista asioista, ilman suurempia benjihyppyjä. Joskus kaikki menee päin helvettiä ja se pitää vain hyväksyä. Useimmat jutut maailmassa ja omassa elämässämme ovat päin hemmettiä. So what!? Niin lähes kaikilla on. On täysin itsestä kiinni, takerrummeko paskaan vai hyvään. Tämäkin tarina olisi toinen jo heti alussa toisenlaisella ajattelutavalla... 

"Jouduin raahaamaan luuni ahdistavaan, steriiliyttä haisevaan sairaalaan viime tiistaina. Minua väsytti ja vitutti aikainen herätys, sillä olin nukkunut vasta tunnin sinä yönä. Koska jalkani eivät enää kantaneet kunnolla, kuljin osan matkaa pyörätuolilla. Henkeä ahdisti, sydän muljahteli rinnassani. Ja sitten minun oli mentävä piikille, useallekin, kuin lopetettavan eläimen. Koko elämäni tuntui olevan täyttä paskaa... "

Niin, ja merenneidotkaan eivät kävele. Silti ovat onnellisia.

Onnen täyteistä iltaa ja uutta alkavaa viikkoa

Xoxo Viltsumari 

TUHTI joulun kuvapaketti ja ARVONNAN VOITTAJA sekä postauspaljastuksia

Kuusemme koristeet ovat himpun erilaiset

Kaikkien manteli-ideoiden jakaneiden kesken lupasin arpoa yllätyspalkinnon vuoden vaihteessa. Tämä oli siis joulukuun kuukausiarvonta. Manteli-ideoita tuli joitakin ja täytyy itselläkin kokeilla niitä.

Omena-kaneli- sekä luumutorttuja eri malleilla

Tässä muutama lukijoiden idea;


  • Minä napostelen manteleita semmoisenaan, muuta en osaa niille tehdä =)

  • Onhan se ihan perinne,että joulupuurosta pitää löytyä manteli ja se joka sen löytää,saa jonkun yllätyksen. Manteleita voi tosin laittaa vähän useammankin,jolloin iloa tulee useammalle.

  • Paahdetut mantelit maistuvat tosi hyviltä. Syön myös sellaisenaan ja joskus kohdalle osuu karvasmanteli.

  • Mies tekee mantelit niin, että paahtaa niitä pannulla ja kääntelee vähän hunajaa manteleiden päälle. Ihanaa sunnuntaita sinulle Viltsu <3

  • Mantelit ovat ihania sellaisenaankin, mutta välillä paahdan niitä uunissa tai teen niistä karamellisoituja hellalla.
Rakkaan ystäväni tekemä tonttuperhe meille. Pitihän niille nimet keksiä

Ihania ideoita kaikki. Kiitos! Näillä ideoilla aion noita Ruohonjuuren Aduki-manteleita testata. Ovat nimittäin hurjan hyviä ja maukkaita siltäänkin, mutta haluan maistaa myös paahdettuja ja karamellisoituja. 

Kysynkin vielä, jos vaan osaatte kertoa, mitä hunajaa se on, mitä voi käyttää? Onko sillä merkitystä, vai kunhan on jotain hunaja-nimellä myytävää? Entä mitä paahtamisessa käytän? Voita? Sokeria? Kääk.. Enhän minä näitä tiedä. :D 

Uusi parveke, uusi sisustus

Ai juu, se ylläripalkinnon voittaja.. Palkinnon paljastan vasta, kun se on perillä. Se on yllärin idea. Arvonnassa ovat mukana kaikki kommentoijat, kukin yhdellä kommentilla. Tuplat siis yhdistetty yhdeksi. 
Onnea toivotan mantelit siltään syövälle tstnkt.lle! Laitathan osoitteesi minulle yhteydenottolomakkeella tai meilillä. Osoite tossa oikealla ylhäällä. Kiitos kaikille ideoijille. 

Tässä postauksessa käytin valokuvia viime joululta. 

Cokis-rekka nähty. Oli pettymys. Ameriikan valot ja show-meininki puuttui. Ei edes joulupukkia ollut paikan päällä

Alkuvuoden postauksissa tulossa mm. Atc-kortteja, bujoilua, luonnonkosmetiikkaa, herkutteluhetken kruunaava keksintö ja kivunlievityskeino. Tässä vain osa postausaiheista. Katsotaan, mitä muuta keksin. ;) 

Erilainen joulu

Joulun tervehdykset isälle, ukeille, mummoille, tädille, isoukille ja isomummolle, lemmikeille, ... Koska haudoille emme päässseet vointini takia, veimme kynttilät muualle haudattujen muistoristin juurelle. Hitaasti  mutta varmasti onnistuin. Muutoin olimmekin kotona. 

Kuopio hiljeni aattona

Pihaan saimme joulukuusen 

Ja lumilyhdyn

Kuusi koristeltiin naapurivoimin

Illalla joululahjojen availu. Myös kisut saivat leluja ja herkkuja 

Sain mm. Trigger rullan (rullalla on tarkoitus liikuttaa lihaksia ympäröiviä sidekudoskalvoja eli myofaskioita ja pehmittää lihaksia ympäröivää tiukkaa sidekudoskalvoa. Rullaa voi käyttää myös lihaskunto- ja tasapainoharjoituksissa sekä venyttelyssä. ) ja One piecen (ns. Aikuisten potkuhousuhaalari). Molemmat toivomiani lahjoja. 


Ihanaa romanttista pinkkiä, ruusun tuoksua, seinälle perhosia, kaulakoruja...

Enkulin upea jouluinen atc oli paketin päällä. Paketissa oli enkulin siipisulista tehty valokranssi ikkunaan. Enkulia ei ole vahingoitettu kranssin vuoksi kuitenkaan)

Tämän vuoden lahjateema oli selkeästi Blingbling ja romantiikka. Kuvassa mm. Kännykkäkoru ja silmille glitter kylmäpakkaus

Ruohiksen uniikin joulukalenterin lisäksi avasin Loccitanen kalenteria. Ihania pikkuisia tuotteita, jotka kulkevat mukana meikkipussiss,a eivätkä vie liikaa tilaa kaapissakaan 


Leivoin mm. Maustekakun
 Maustekakun ohje löytyy TÄÄLTÄ. Jos maustekakku on mieleesi, tätä kannattaa kokeilla!

Meidän jouluruoka oli perinteinen

English tea shopin teejoulukalenteri oli myös kiva lisä.  Se vaan harmitti, ettei aaton tuplakokoisesta luukusta tullut kahta teepussia. Hämäystä. 

Todella maukkaat pullat syntyivät yhdessä Murusen kanssa. Voisilmiä, kaakaonibs-pullia, luumu- sekä omena-kanelisuukkoja. Haluaisitko suukoille ohjeen?

Myös lapseni ja miniän lahja sai huokaisemaan ihastuksesta. Kuvassa on VAIN kosmetiikka. Lisäksi oli herkkuja niin juotavassa kuin syötävässäkin muodossa. He niin tuntevat maman mieltymykset
Tässä joulun kuvapaketissa on vain herkkupaloja joulustamme. Vietimme joulun kotona, minä vuodepotilaana. Tai no, ostimme itsellemme vuodesohvan joululahjaksi veronpalautuksilla, joten olin sohvapotilas. 

Lopuksi vielä kissojen riemuksi sohvan laatikoista tehty rivari. 

Kiitos kun jaksoit loppuun saakka. Iloa päivääsi. 

Etenkin Luis ihastui rivariin. Laatikko, joka on riittävän iso hänellekin. Piilo, johon mahtuu kokonaan. Antaa nyt poikien leikkiä hetken.

Rakkautta


-Viltsumari-

Viltsu ja Inspiration


Moikka,
Olen Viltsumari, lifestyle-bloggaaja ja aktiivisomettaja Kuopiosta. Vaatekoko on pari numeroa alle jätesäkki ja ikää on vasta himpun yli 40 vuotta, joten elämän tarjoamat mahdollisuudet ovat vielä pitkän aikaa edessäpäin. Useampi ovi on vielä avaamatta, kiinni laittamatta ja myös osa on ovia, jotka eivät ole minulle edes tarkotettuja. Tästä syystä jokainen aamu on mahdollisuus ja jokainen ilta hiljennyn miettimään, mistä olen kiitollinen tänään.

Minulle tärkeää vaimoni (Murunen) ja aikuisen poikani lisäksi ovat myös 2 kissaamme -Luis ja Carlos, sielukkuus ja henkisyys, meditoinnin eri muodot, runot, luonto, luovuus ja räiskyvät värit. Olen myös jäsen Amnestyssa ja Suomen erityisherkät ry:ssä. En hyväksy eläinkokeita, valehtelua, nettikiusaamista, rivienvälistä lukemista jne. Turhat syytökset ja se, ettei osata myöntää olleensa väärässä tai se, ettei kiitos-sanaa käytetä, ovat jotain, mitkä aina vaan hämmästyttävät.


Seison sanojeni takana niin live-maailmassa kuin nettimaailmassakin. Teen minkä lupaan ja jos este ilmenee, kierrän esteen, kapuan sen yli vaikka sitten kompuroiden, tai kerron suoraan, etten pysty tätä ohittamaan. Myönnän tarvittaessa erehtyneeni ja tehneeni väärin. Odotan sitä myös muilta.

Vaikka blogini onkin kasvoton ja käytän nimimerkkiä Viltsumari tai lyhennettynä Viltsu,  monet blogiystävät ja yhteistöiden kautta löytyneet ihanat ihmiset ovat jo löytäneet luokseni mm. Facebookissa. En siis ole täysin random. Lisäksi esim. Joissakin meikkipostauksissa tms voin aivan hyvin valokuvata silmän, huulet, ihon, hiukset...
Minuun saa siis samaistua, pitää vertaistukena tai ihan vaan Viltsuna.


Etenevän, monimuotoisen fyysisen sairauden vuoksi olen työkyvyttömyyseläkkeellä, joten sairauteni ja siitä johtuvan vähävaraisuutemme vuoksi elämämme on rajallista, mutta silti täynnä onnen hippusia ja uusia mahdollisuuksia. Pyrin kehittämään itseäni mm. verkkokurssien avulla, luen, pelailen, runoilen, valokuvaan ja teen digitaidetta, askartelu on intohimoni bloggaamisen ohella, kun vaan kykenisin istumaan ja tekemään käsilläni jotain. Esim. Kortteja ja koruja. Pyrin myös pitämään kiinni siitä, ettei sairaus ole este elämälle ja onnellisuudelle, vaan käännekohta ja ovi johonkin uuteen minulle tarkoitettuun mahdollisuuteen. Sopeutuminen ja itselleen armollisuus sekä avun pyytäminen ovat päällimmäisenä tavoitteenani jatkuvasti. Kuitenkin niin, ettei sairaus ole syy olla tekemättä mitään, vaan pikemminkin teen parhaani. Yritän. Se riittää - Minä riitän.

Kukaan ei ole täydellinen. En minäkään. Koko elinikäni tulen oppimaan uutta, enkä koskaan tule tietämään kaikkea. Mokaan välillä, joskus pahastikin. Olen aamuäreä ja kipujen kasvaessa äreä myös päivälläkin. Muisti pätkii kipulääkitykseni vuoksi, tavaroita lentelee käsistäni lihasnykäysten ansiosta ja nukahtelen milloin sattuu, kuin vanhus konsanaan, toisaalta välillä en saa nukuttua ollenkaan. Olen monessa asiassa puolisoni avun varassa, joten tunteet ovat toisinaan vahvastikin pinnassa; turhaudun, suutun sairaudelleni, itken surua ja yksinäisyyttä, pelkään enkä tiedä oikein mitä.. Mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen ja rakastan elämää. Elämällä on niin paljon annettavaa minulle ja minulle jollekulle toiselle. Sinulle? Ehkä, ehkä ei. Mutta jollekin kyllä. Olen onnistunut, kun joku kertoo pysähtyneenä miettimään kuinka terveys on lahja tai on saanut minusta vertaistukea sairautensa kanssa. Nämä ovat asioita jotka kantavat pitkälle.


Inspiration eli "Inspis", on blogi tavalliselle aikuiselle, joka kaipaa voimavaroja arkeensa ja/tai on kiinnostunut kauneudesta tai askartelusta, syvällisemmästä pohdiskelusta myös ikävien asioiden osalta ja kenties pienistä(kin) ilon aiheista, joita et ole tullut huomanneeksi aiemmin. Kipupotilaan arjen kimuranteistakin hetkistä selviytymisestä ja arkea helpottavista tuotteista. Boheemin ja sielukkaan naisen elämästä vaakatasossa. Eli ihan tavallisesta erilaisesta arjesta tavalliselta naiselta sinulle.

Blogini nimi on siis Inspiration, ei osoitteessa oleva "somanyinspiration". Blogia aloittaessani kokeilin jos jonkinlaista yhdistelmää, mutta ne olivat varattuja. Lopulta päädyin laittamaan blogin nimen eteen "somany" eli "niinpaljon". Se oli vapaana! Niinpä osoitteeksi muovautui somanyinspiration.blogspot.fi/ . Vapaasti suomennettuna  "niin paljon inspiraatiota". Nyt en enää muista, kokeilinko somuch
-alkua vai en, mutta kun osoite oli luotu, se oli, on ja tulee olemaankin noin. Domainista en niinkään perusta.

Vastavuoroisuus kommentoimalla on minulle ilo ja kunnia. Kiitos, jos sinulla on hetki aikaa jättää vaikka moikkaus, niin tiedän sinun käyneen täällä. Huomaathan, ettei kommentit tule heti näkyviin, vaan ne tarkistetaan ensin. Aiheettomat viestit eivät pääse blogiin asti. Vastaan kommentteihin voinnin mukaan. Joskus nopeastikin joskus hitaammin. Jos en ole vastannut johonkin, on se unohtunut kaiken muun keskellä. Pahoitteluni. Voit aina lähettää uuden kommentin tai ottaa yhteyttä sähköpostilla tai yhteydenottolomakkeella. Sähköpostiosoitteeni on somanyinspiration@gmail.com


Käsittelen siis myös kipupotilaan arkea, eli elämääni vaakatasossa vaikeasti hallittavan, kovan kivun kanssa. Kerron avoimesti arjestani ja miten sairaus etenee. Useammalle tilanteeni on surullinen ja karu ja säälin tunteet nousevat pintaan. Se toki on inhimillistä. Se ei kuitenkaan ole tarkoitukseni. Kipu on AINA läsnä, se herättää ja se valvottaa, se laittaa itkemään ja oksentamaan, se eristää suurelta osin muulta maailmalta, paitsi netiltä. Jalkeilla olo on vähäistä ja ulkoilut lyhyitä, noin kerran kuussa. Joskus huudan, joskus kiroan. Tulee hetkiä, etten jaksaisi, mutta on pakko jaksaa. Kuitenkin luonne ja asenne saavat aina vaan nousemaan vastaan. Yrittämään, tekemään parhaani. Olen kiitollinen, että minä sain juuri kivun taakakseni, jos jotain oli pakko saada. Minähän en joudu sairauden kanssa erityishoitoihin enkä nukahda ikiuneen. Minulla on myös todennäköisemmin  huominen.

Kun kerron kuulumiseni, kerron ihan niinkuin kuka tahansa kertoo omansa. En tee sitä siis säälin toivossa tai voidakseni voivotella. Tämä ON minun arkeani, minun elämääni. Minun erilaista tavallista elämääni. Ei kyseessä ole kilpailu siitä, ketä koskee kovempaa tai kenen elämä on parempaa tai pahempaa. Ja jos katsotaan maailman kuvaa laajemmin, meillä suomalaisilla on etuoikeus kaikkeen tarvittavaan. Myös sairaan elämä on elämisen arvoista. Kaikella on tarkoituksensa. Minä arvostan sinun elämääsi, arvosta sinäkin minun.


Bloggaaminen antaa minulle suunnattomasti iloa ja vuorovaikutusta, opin lähes joka päivä jotain uutta teiltä toisilta bloggaajilta siinä missä lukijoiltakin, joiden kanssa käyn keskusteluja blogissa tai blogin ulkopuolella. Yhteistyöt ja pr-näytteet ovat upeita ja olen kaikesta kiitollinen sydämestäni. Ilman blogia olisi moni asia jäänyt kokematta ja moni elämääni ilahduttava tuote saamatta. En olisi tavannut sielunsiskojani enkä ehkä oppinut askartelun kaikkia jo oppimiani saloja. Joskus on sanottava EI yhteistyölle,vaikkei unelma sitten toteudukaan, jos en koe itse olevani kohderyhmää tai jos tuote tai palvelu on arvojeni vastainen. Esimerkkinä mahdollisesti elämäni ainoaksi jäävä 4 numeroisen summan arvoinen yhteistyöehdotus, josta kieltäydyin, koska saavuttaakseni unelmani, minun olisi pitänyt myös esitellä asia, joka olisi ollut täysin arvojani vastaan. Arvostan kyllä tarjousta suuresti, vaikken lähtenytkään mukaan siihen seikkailuun. En vain halua valehdella ja kehua jotain, mistä en oikeasti tuntisi mitään sellaista. Kyseiseen tehtävään on joku toinen minua sopivampi ihan varmasti. Bloggaajana olen löytänyt elämääni monta minulle uutta tuotetta, joista en halua luopua, olen saanut energiaa ja hiukseni ovat kiiltävät ja vahvat...


Minulle tuotteiden hinnan ja statuksen sijaan tärkeämpää on arvot ja ympäröivän maailman kunnioittaminen. Mieluummin ostan kirppikseltä nimettömän tuotteen, jota tarvitsen, kuin uuden tuotteen, jonka tiedän vaikkapa tekevän eläinkokeita, rahoittavan sotia, edesauttavan ihmisten peliriippuvuutta, tms. Ja hei, todellakaan kaikki tuote-esittelyni eivät ole yhteistyössä saatuja. Iso osa on joko pr-näytteitä, näytepakkauksia, itse ostettuja, boxeissa tilattuja, lahjoja, vaihtoja, tutkimusnäytteitä... Olen monessa mukana, mikä taas kertoo päättäväisyydestä ja ahkeruudesta. Intohimoa unohtamatta. Ja kyllä, vaakatasossa!

Koska bloggaaminen on antanut minulle paljon, haluan kiittää kaikkia tästä mahdollisuudesta. Inspis ei olisi Inspis ilman teitä kaikkia. Blogissa on arvonta vähintään kerran kuussa. Poikkeuksista ilmoitan. Yleensä hankin palkinnot itse. Vähävaraisena se tarkoittaa edullisuutta ja kierrätystäkin toisinaan, joista toki ilmoitan erikseen. Se tarkoittaa myös pientä muistamista, ylläreiden kasaamista kokonaisuudeksi, mutta ennenkaikkea sydämestä antaen ja ajatuksella; "tämän huolisin itsekin". 


Mottojani ovat muunmuassa ;

  • Jos ei olisi varjoja, ei olisi aurinkoakaan
  • Vapaus on sitä kun uskaltaa olla oma itsensä välittämättä muiden ajatuksista
  • Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää
  • You are enough -Sinä olet tarpeeksi
  • Elämä on täynnä houkutuksia, mutta kaikkea ei tarvita, kaikkea ei tarvitse kokeilla. Sillä kaikelle ei ole tilaa eikä tarvetta ja kaiken kokeminen aiheuttaisi vain harmaita hiuksia, sydänsuruja ja fyysistä sekä psyykkistä kipua.  -Viltsumari, @Inspirationblogi-
  • Sinä olet yksin se, joka elämääsi elää. Mitä enemmän elät kompuroiden, sitä enemmän elät oppien. Valinnat ovat yksin sinun, samoin seuraukset, samoin saavutukset. Seiso siis sanojesi takana ja muista, hyvyys palkitaan kyllä. VIltsumari, @inspirationblogi-


Tästä kaikesta ja vähän muustakin on Inspis tehty. Tervetuloa Inspirationiin.

-Viltsu-

Blogitekstisuositus

Runoni, ATC-kortit Saksaan sekä lupaaminen vai lupaamatta jättö

Jo viime vuoden aikana aloin herätellä itseäni unesta ja patistaa itseni tekemään ja oppimaan uutta. Viime vuosi oli kuitenkin äärimmäi...