Hae tästä blogista

Keskimmäisen kutsu osa 2


Vaikka JVG laulaakin Paluu tulevaisuuteen, me palaamme hetkeksi menneisyyteen, eli loppukesään. Murunen ja minä olimme viettämässä ihanan rentouttavaa viikonloppua Keiteleen upeissa maisemissa ja kamera tottakai mukana. Niin ihana paikka missä olimme, etten voi olla näyttämättä lisää kuvia! Ja vaikkei silloin mökissä ollutkaan edes salpaa ovessa ja hyttysverkkokin aseteltiin paikoilleen mennessämme niiteillä, niin silti olimme täysin tyytyväisiä lomaamme. Luulen, että kuvista näetkin, miksi.


Mökin takana oli satumaisen kaunis auringon kultaama satumetsä. 


Mökin vierellä virtaa joki, joka hiljeni suvantoon ja siitä hiljalleen jatkoi matkaansa kohti uusia järviä ja kokemuksia. Tuota pitkin majavatkin kulkivat kauemmas. 


aamukahvista lähtien ruuat ja pesuvedet lämpesivät nuotiolla. Huomaa silta, joka siis ylittää sen joen, jossa majavat ja linnut uiskentelivat. Nuotiopaikka on aivan pihassa. 


Yhtenä aamuna heräsimme neljältä istumaan joen rantaan hissuksemme sylikkäin ja odottelimme kameran kanssa majavia padolle. Meidän tuuria, että polskuttelijat olivat sen aamun poissa. 


Keskimmäisen vesistön puolivälissä suurinpiirtein oli yksi majavien pesistä. Todella laadukasta käsityötä! 


Pitkin rantoja saattoi nähdä työläisten kaatamia puita. Rungot olivat kuin terottimella teroitettuja! Todella tasaista jälkeä, jota en itse osaisi edes veitsellä tehdä! Arvostus majavia kohtaan kasvoi! 


Tuo koko seutukunta oli niin lumoava paikka, etten osaa sanoin sitä kuvailla! Joutsenia ja kurkia kuului ja näkyi kauempana. Lukuisia erilaisia lajeja perhosia ja ötököitä pihakukissa... Valokuvaajalle oikea unelma! 


Veneestä käsin otin kuvan paikallisesta lintutornistakin, mutta kuva tärähti pahimmoilleen soudettaessa. Tuo pitäisi käydä testaamassa joku kesä! 


Ja vaikka kaislikko ja vesistö yleensäkin saattoi ensi silmäyksellä näyttää hiljaiselta, ei se sitä ollut. Pientä elämää oli kaikkialla! 


Vesikirpuista lähtien sukeltajiin ja muihin pikkuruisiin.


Yölläkään ei meinattu malttaa nukkua. Kelloa tai sähköä ei kuitenkaan ollut mukanamme, joten kellon virkaa ajoi aurinko ja päivänvalo. Voit uskoa pimeyden määrää yöllä...


Palaamme näihin maisemiin myös kuvien kera vielä ainakin kerran jonakin harmaana päivänä, jotta hetkeksi mieleen muistuisi valo ja lämpö. Toivon, että se kaikki välittyy kuvista myös sinun mieleen ja sydämeesi. 

Rakkaudella Viltsu

5 kommenttia:

  1. Ihania kuvia. Kyllä tuolla sielu lepää <3 Mukavaa uutta viikkoa Sinulle <3

    VastaaPoista
  2. Tuo paikka on kyllä ollut aivan ihana ja upeita kuvia olet saanut sieltä muistoksi.
    Mukavaa alkanutta viikkoa Viltsu <3

    VastaaPoista
  3. Tosi kaunista maisemaa. Noilla majavilla on tosi terävät hampaat.
    Ihme kun pystyvät kaatamaan noinkin paksua runkoa.

    VastaaPoista
  4. Ihana reissu teillä. Luonto on niin kaunis ja rentouttava ♥

    VastaaPoista
  5. Ihana la kaunis paikka. Tuollaisessa paikassa mieli rauhoittuu ja äänikin muuttuu hiljaiseksi kiitollisuudesta.

    VastaaPoista

Koskettaako aihe sinua?
Onko sinulle tuttua tai heräsikö mielenkiinto?
Kiitos, kun kommentoit!
Sinä olet syy siihen, että Inspiration on olemassa.
Jatkossakin..

Ystävyydellä Viltsumari

Blogitekstisuositus

Luonnollinen joulukalenteri luukku 11; Veronpalautukset

Anna itsellesi aikaa päiväunelmointiin – juuri nyt! Mieti, miltä unelmaelämäsi näyttäisi. Mihin aikaan mahtaisit herätä aamuisin? Ket...