Siirry pääsisältöön

Onneksi on Ikean Puolukkahilloakin


Asumme mäen päällä, mutta pihamme on montussa. Kun talvi saa jääpeitteen, olemme liukkaan rinteen alla. Sieltä sitä lähden kipittämään kyynärsauvaan turvaten jääpiikki jäähän rouskahtaen eteenpäin. Ensin vien biopussillisen kahvinbööniä roskakatoksen biolaariin, sitten ovesta turvaa ottaen laskeudun pienen niljakkaan jäisen nyppäyksen yli ylämäkeen. Sitä nyppäystä ei tervejalkaiset edes noteeraa, mutta auta armias, jos minä siitä vauhdilla tulisin.

Minun onneni on siis jääkelillä jääpiikki kepissäni. Toisilla ei ole mitään turvaa, ja niinpä sitä on hyvin monella kättä jalkaa poikki. Jotkut nuoret kolliaiset laskettelevat kengillään mäen alas. Tietähän ei hiekoteta, tai savolaisittain sanottuna "teitä", sillä kaikilla sivuteillä on merkki "Omalla vastuulla. Ei talvikunnossapitoa". Ei tarvitse äitien miettiä, miksi uudet merkkikengät ovat taas puhki ja miksi nykyaikana valmistetaankin niin huonoja kenkiä...
Hommaisin rinteeseen liukurit tai pulkat, mutta kun rinne laskee suoraan autotielle, niin henkihän siinä menisi! Kaiken lisäksi hyvä pulkka menisi rikki...

Kun lopulta pääsen rinteen alle ja lähikauppaan, huokaan helpotuksesta. Olen saavuttanut nirvanan, tai ainakin alarinteessä nököttävän lähikaupan oven. Ihan ensimmäiseksi seisahdan polkemaan jalkaa eteismatolle, josta kassaneiti tai -herra näkee minut. En minä hänelle siinä kunniaa jää tekemään, vaan nyökkään ja kuivaan kengänpohjat, etteivät liukastele pitkin kaakelilattiaa. Samalla kopautan jääpiikin tyhjäksi. Minä ja kaikki muutkin mummut niin tekevät.

Sitten alkaa tarjousten vahtuu. Ajan ostoskärryn kylmäosaston alennus-laatikolle ja huomaan jonkun rouvan siinä jo keräävän -50% tuotteita kärryyn. Hän tutkii tarkoin maksalaatikkoa, laittaa sen punastellen kärryyn ja tokaisee : " Minulla on koira. Vien sille". Kurkistan ale-laatikkoon, otan sen himpun kalliimman, laktoosittoman/rusinattoman/gluteenittoman maksalaatikon ja tuumaan: "Minulla ei ole koiraa, mutta on laktoosi-intoleranssi.". 

Siellä sisätiloissa on lämmin. Ulkona viima ja kylmyys. Ulkona tarvitsen lämmintä ylle, sisällä se lämmin on liikaa. Tunnen, kuinka harmaat raitakuosiset kalsarini alkavat ahistaa olemustani. Ei muuten, mutta se kuuma...
Joku toinen sanoisi, että minulla on päälyhousujen alla ribbikuosiset legginsit, mutta samaiset henkilöt varmaankin juovat myös leggingssi-kännit, viettävät sunnuntaisin leggingssipäivää ja sitä rataa? Oikeastaan ihan sama, sillä alkoholia käytän vain nautintona lasin tai kaksi, en humalahakuna. Se on yks ja sama, onko minulla siis housujeni alla leggingssit vai kalsarit. sunnuntaisinkin minulla on kaftaani.

Kun olen maksalaatikkoni ostanut, alkaa kotimatka. Jääpiikki kolahtelee välillä asfalttiin, välillä hakkautuu jäähän. Päällimmäiset ajatukseni ovat: " Nyt kun vielä jaksaisin kävellä kotiin" sekä "Onneksi on Ikean Puolukkahilloakin"!


Kommentit

Sun kauppareissu on sellainen amazing race!
Onneksi on puolukkahillo kotona valmiina.
RaijaAnnikki sanoi…
Hyvää uutta vuotta . Iloisia aikoja toivottaen ja juuri niitä arjen onnea ja iloa.
Tiia K sanoi…
Wuhuu puolukkahillolle, puolukassa on vinkeä maku ja aivan en ole sen makuun vielä tottunut. Täällä on nyt wasabi vaihe, niin että nenu huurussa syön ja Lidlin vinegard vai mikälis sipsivaihe, ne maistuu niin kirpeälle, joten kyllä minä nyt tuon puolukan opettelen. :)

Iloista uutta vuotta <3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Maailmanennätys tahdissa Hula hula

Juhannus näissä merkeissä. 

Varmuudella ainakin Suomen ennätys..


Ihana Robin ja Hula Hula!


Hääjuhlan tarjoilu

Kuohuviiniä kultahipuilla meille kahdelle...

Tämä oli virallisena avioitumis päivänä.

Samoin kuin hopeaa hohtava pinkki Aviva.

Näitä juomia nautimme pitkälle iltaan ja katselimme jokaista lasia ihastuneina. Jopa illan viimeisillä lasillisilla.


Huomasin, ettei otettu kuvia lämpimästä ruuasta, jota tarjosimme yövieraille, pitkämatkalaisille. Sen sijaan pääosassa olleet herkut ovat edustettuina. Lusikat kahvitteluun ja kakkutarjoiluun olivat hieman isommat, kuin suomalaiset kahvilusikat. Ja tuo sydän.. <3 

Servetit hääteemaa mukaillen pinkkiä ja lilaa.

Tarjoilu kertonee, että samalla juhlimme Murusen synttäreitä. Tarjoilu on tilattu Kakkuaitasta, mikä sijaitsee Riistavedellä. Kaikkien kuopiolaisten konditorioiden tarjoiluehdotusten jälkeen Kakkuaitta vaikutti fiksuimmalta, parhaimmalta ja ystävällisimmältä vaihtoehdolta. Hinta-laatu on todellakin kohdallaan ja saimmehan kaiken tarjottavan suoraan kotiin kannettuna! Ja ei, tämä ei ole mainos eikä yhteistyösoppari, sillä kaikesta on ma…

Loput vihreät ja Silpputehtaalle

Vielä kerran näitä vihreitä atc-kortteja silpputehtaan haasteeseen ja Belgian vaihtoon.
Ovat siis uusia, mutta samaa sarjaa, kuin jo nähdyt.


Kuten aiemmissakin, myös näissä korteissa on tuunattuja tanssiasusta tippuneita paljetteja ja tölkin nipsuja. stanssikuviot kimalleliimalla koristeltuja. Tyttö korteissa on itse leimattu ja itse väritelty,

Taustana on itse tehty gelli plate-taidetta. Sabluuna on ollut apuna. Niin olen saanut tehtyä tasaiset pallot. 

Tekstin leimasin. Atc-korteissa ja etenkin näissä tämän tyylin korteissa saa olla tahroja ja ns. rosoisuutta ja se vaan lisää mielenkiintoa. siksi näihin vedän vapaalla kädellä ja nopeammin esim. reunat. 

Tosiaan kaikki nämä kortit ovat jo Belgiassa, joten vaihtoon en niitä voi laittaa. Seuraava satsi tuleekin vaihtoon Suomeen, mutta en vielä ole ihan varma, mitä niissä on. Sen tiedän, että atc-kortteilu jatkuu edelleen.