Siirry pääsisältöön

Onneksi on Ikean Puolukkahilloakin


Asumme mäen päällä, mutta pihamme on montussa. Kun talvi saa jääpeitteen, olemme liukkaan rinteen alla. Sieltä sitä lähden kipittämään kyynärsauvaan turvaten jääpiikki jäähän rouskahtaen eteenpäin. Ensin vien biopussillisen kahvinbööniä roskakatoksen biolaariin, sitten ovesta turvaa ottaen laskeudun pienen niljakkaan jäisen nyppäyksen yli ylämäkeen. Sitä nyppäystä ei tervejalkaiset edes noteeraa, mutta auta armias, jos minä siitä vauhdilla tulisin.

Minun onneni on siis jääkelillä jääpiikki kepissäni. Toisilla ei ole mitään turvaa, ja niinpä sitä on hyvin monella kättä jalkaa poikki. Jotkut nuoret kolliaiset laskettelevat kengillään mäen alas. Tietähän ei hiekoteta, tai savolaisittain sanottuna "teitä", sillä kaikilla sivuteillä on merkki "Omalla vastuulla. Ei talvikunnossapitoa". Ei tarvitse äitien miettiä, miksi uudet merkkikengät ovat taas puhki ja miksi nykyaikana valmistetaankin niin huonoja kenkiä...
Hommaisin rinteeseen liukurit tai pulkat, mutta kun rinne laskee suoraan autotielle, niin henkihän siinä menisi! Kaiken lisäksi hyvä pulkka menisi rikki...

Kun lopulta pääsen rinteen alle ja lähikauppaan, huokaan helpotuksesta. Olen saavuttanut nirvanan, tai ainakin alarinteessä nököttävän lähikaupan oven. Ihan ensimmäiseksi seisahdan polkemaan jalkaa eteismatolle, josta kassaneiti tai -herra näkee minut. En minä hänelle siinä kunniaa jää tekemään, vaan nyökkään ja kuivaan kengänpohjat, etteivät liukastele pitkin kaakelilattiaa. Samalla kopautan jääpiikin tyhjäksi. Minä ja kaikki muutkin mummut niin tekevät.

Sitten alkaa tarjousten vahtuu. Ajan ostoskärryn kylmäosaston alennus-laatikolle ja huomaan jonkun rouvan siinä jo keräävän -50% tuotteita kärryyn. Hän tutkii tarkoin maksalaatikkoa, laittaa sen punastellen kärryyn ja tokaisee : " Minulla on koira. Vien sille". Kurkistan ale-laatikkoon, otan sen himpun kalliimman, laktoosittoman/rusinattoman/gluteenittoman maksalaatikon ja tuumaan: "Minulla ei ole koiraa, mutta on laktoosi-intoleranssi.". 

Siellä sisätiloissa on lämmin. Ulkona viima ja kylmyys. Ulkona tarvitsen lämmintä ylle, sisällä se lämmin on liikaa. Tunnen, kuinka harmaat raitakuosiset kalsarini alkavat ahistaa olemustani. Ei muuten, mutta se kuuma...
Joku toinen sanoisi, että minulla on päälyhousujen alla ribbikuosiset legginsit, mutta samaiset henkilöt varmaankin juovat myös leggingssi-kännit, viettävät sunnuntaisin leggingssipäivää ja sitä rataa? Oikeastaan ihan sama, sillä alkoholia käytän vain nautintona lasin tai kaksi, en humalahakuna. Se on yks ja sama, onko minulla siis housujeni alla leggingssit vai kalsarit. sunnuntaisinkin minulla on kaftaani.

Kun olen maksalaatikkoni ostanut, alkaa kotimatka. Jääpiikki kolahtelee välillä asfalttiin, välillä hakkautuu jäähän. Päällimmäiset ajatukseni ovat: " Nyt kun vielä jaksaisin kävellä kotiin" sekä "Onneksi on Ikean Puolukkahilloakin"!


Kommentit

Sun kauppareissu on sellainen amazing race!
Onneksi on puolukkahillo kotona valmiina.
RaijaAnnikki sanoi…
Hyvää uutta vuotta . Iloisia aikoja toivottaen ja juuri niitä arjen onnea ja iloa.
Tiia K sanoi…
Wuhuu puolukkahillolle, puolukassa on vinkeä maku ja aivan en ole sen makuun vielä tottunut. Täällä on nyt wasabi vaihe, niin että nenu huurussa syön ja Lidlin vinegard vai mikälis sipsivaihe, ne maistuu niin kirpeälle, joten kyllä minä nyt tuon puolukan opettelen. :)

Iloista uutta vuotta <3

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten olla onnellinen tässä ja nyt? + ARVONTA

Kuka tahansa meistä voisi sanoa haluavansa olla onnellinen, haluavansa kasvattaa onnellisuuden määrää ja pitää kiinni onnellisuudesta kynsin ja hampain. Todellisuus on kuitenkin sitä, että alamäkiä tulee emmekä ihan koko aikaa ole onnemme kukkuloilla. Onnellisuus on mielestäni kuitenkin läsnä myös vaikeampina aikoina, mutta emme näe selkeästi sitä.

Mitä sinun mielestäsi onnellisuuteen vaaditaan?
Oletko onnellinen silloin, jos sinulla on täydellinen terveys, rahaa, kaunis koti ja perhe ja liuta ystäviä, upeita vaatteita ja hieno auto? Vai voitko olla onnellinen, jos jokin noista on vajaa tai puuttuu kokonaan? Ainakin itse olen onnellinen vähemmälläkin kaikkea. On kyllä ihana perhe ja kaunis koti, muttei terveyttä lähellekään eikä kyllä rahaakaan. Olen todella onnellinen jo siitä, että olen saanut vierelleni niin ihanan ihmisen, mitä Murunen on. Yhdessä on helpompaa kohdata haasteita ja suoranaisia umpikujiakin. Ja onnea on sekin, että minulla on lapsi! Ei lapsen saaminen ole itsestääns…

Huhtikuun @inspirationblogi haastaa HAASTE ja ARVONNAN voittaja

Tuu mukaan, Osallistu haasteeseen ja voit voittaa palkinnon joka kuukausi! @Inspirationblogi Haastaa sinut  tekemään käsilläsi. Jollekin se on askartelua, jollekin käsitöitä tai leivontaa, joku tahtoo maalata ja joku ottaa  valokuvia. Kunhan teet sen käsin. 
Toimi näin: 
-Inspiroidu värimaailmasta ja kuvasta -Tee käsilläsi teeman mukainen työ tai ota teemaan sopiva valokuva -Työn tai valokuvan tulee olla ennen julkaisematon ja teemaan tehty.  -Osallistua voit kuluvan kuukauden loppuun saakka -Samalla työllä ei voi osallistua samaan aikaan muihin haasteisiin -Julkaise kuva työstäsi blogissasi -kerro, että osallistut @inspirationblogi haasteeseen.  -Linkitä postauksesi haasteeseen siten, että työsi on linkitettynä, eikä etusivu tai google-tilisi.  Väärin linkitetty työsi ei osallistu arvontaan!  - Voit myös lähettää kuvan työstäsi/valokuvasi minulle meilillä. siitäkin huolimatta kommentoi kuluvan haasteen alle nimesi ja että osallistuit blogittomana.

Arvonta on joka kuukausi aivan kuten e…

Kuvia elämästä

Mansikka-vadelma-hyydykekakku

Virvon varvon namusilla, Makoisilla herkkusilla,  sulle suu makiaks, mulle vitsa taitappas!
-Viltsun oma-

Bloggaan näin...

Ja bloggaan näin.

Osallistuin Keiju-margariinin suunnitteluraatiin ja tällainen saatiin kauppoihin. On se nätti!