Onneksi on Ikean Puolukkahilloakin


Asumme mäen päällä, mutta pihamme on montussa. Kun talvi saa jääpeitteen, olemme liukkaan rinteen alla. Sieltä sitä lähden kipittämään kyynärsauvaan turvaten jääpiikki jäähän rouskahtaen eteenpäin. Ensin vien biopussillisen kahvinbööniä roskakatoksen biolaariin, sitten ovesta turvaa ottaen laskeudun pienen niljakkaan jäisen nyppäyksen yli ylämäkeen. Sitä nyppäystä ei tervejalkaiset edes noteeraa, mutta auta armias, jos minä siitä vauhdilla tulisin.

Minun onneni on siis jääkelillä jääpiikki kepissäni. Toisilla ei ole mitään turvaa, ja niinpä sitä on hyvin monella kättä jalkaa poikki. Jotkut nuoret kolliaiset laskettelevat kengillään mäen alas. Tietähän ei hiekoteta, tai savolaisittain sanottuna "teitä", sillä kaikilla sivuteillä on merkki "Omalla vastuulla. Ei talvikunnossapitoa". Ei tarvitse äitien miettiä, miksi uudet merkkikengät ovat taas puhki ja miksi nykyaikana valmistetaankin niin huonoja kenkiä...
Hommaisin rinteeseen liukurit tai pulkat, mutta kun rinne laskee suoraan autotielle, niin henkihän siinä menisi! Kaiken lisäksi hyvä pulkka menisi rikki...

Kun lopulta pääsen rinteen alle ja lähikauppaan, huokaan helpotuksesta. Olen saavuttanut nirvanan, tai ainakin alarinteessä nököttävän lähikaupan oven. Ihan ensimmäiseksi seisahdan polkemaan jalkaa eteismatolle, josta kassaneiti tai -herra näkee minut. En minä hänelle siinä kunniaa jää tekemään, vaan nyökkään ja kuivaan kengänpohjat, etteivät liukastele pitkin kaakelilattiaa. Samalla kopautan jääpiikin tyhjäksi. Minä ja kaikki muutkin mummut niin tekevät.

Sitten alkaa tarjousten vahtuu. Ajan ostoskärryn kylmäosaston alennus-laatikolle ja huomaan jonkun rouvan siinä jo keräävän -50% tuotteita kärryyn. Hän tutkii tarkoin maksalaatikkoa, laittaa sen punastellen kärryyn ja tokaisee : " Minulla on koira. Vien sille". Kurkistan ale-laatikkoon, otan sen himpun kalliimman, laktoosittoman/rusinattoman/gluteenittoman maksalaatikon ja tuumaan: "Minulla ei ole koiraa, mutta on laktoosi-intoleranssi.". 

Siellä sisätiloissa on lämmin. Ulkona viima ja kylmyys. Ulkona tarvitsen lämmintä ylle, sisällä se lämmin on liikaa. Tunnen, kuinka harmaat raitakuosiset kalsarini alkavat ahistaa olemustani. Ei muuten, mutta se kuuma...
Joku toinen sanoisi, että minulla on päälyhousujen alla ribbikuosiset legginsit, mutta samaiset henkilöt varmaankin juovat myös leggingssi-kännit, viettävät sunnuntaisin leggingssipäivää ja sitä rataa? Oikeastaan ihan sama, sillä alkoholia käytän vain nautintona lasin tai kaksi, en humalahakuna. Se on yks ja sama, onko minulla siis housujeni alla leggingssit vai kalsarit. sunnuntaisinkin minulla on kaftaani.

Kun olen maksalaatikkoni ostanut, alkaa kotimatka. Jääpiikki kolahtelee välillä asfalttiin, välillä hakkautuu jäähän. Päällimmäiset ajatukseni ovat: " Nyt kun vielä jaksaisin kävellä kotiin" sekä "Onneksi on Ikean Puolukkahilloakin"!


Kommentit

  1. Sun kauppareissu on sellainen amazing race!
    Onneksi on puolukkahillo kotona valmiina.

    VastaaPoista
  2. Hyvää uutta vuotta . Iloisia aikoja toivottaen ja juuri niitä arjen onnea ja iloa.

    VastaaPoista
  3. Wuhuu puolukkahillolle, puolukassa on vinkeä maku ja aivan en ole sen makuun vielä tottunut. Täällä on nyt wasabi vaihe, niin että nenu huurussa syön ja Lidlin vinegard vai mikälis sipsivaihe, ne maistuu niin kirpeälle, joten kyllä minä nyt tuon puolukan opettelen. :)

    Iloista uutta vuotta <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari