Joulukalenteri, luukku 7


Jouluun on enää muutama askel aikaa. Ei edes kuukautta. Ihan käsittämätöntä! 
Tänään on ajatukset jossakin ihan muussa, kuin blogissa, sillä sain ikäviä uutisia. Ei niistä sen enempää. Jotkin asiat kun ovat henkilökohtaisia. Suuremmitta pohdinnoitta siis päivän luukkujen kimppuun. 


Sanakko tarjoili sanaksi HERKULLINEN. Kun avasin paketin, tiesin sanan täyttyneen. :) 
Tuikku on tämän luukun takana. 


Herkulliset värit askartelutarvikkeissa ja kaiken lisäksi herkullista suklaata!
On korttipohjia, kukkia ja kaikkea muuta kaunista. KIITOS TUIKKU! 



Charlotte v. Schillerin Ystävyyden lähteillä-runo: 

Jumalallisinta mitä ihmissydän saa kokea on erottaa ystävän ääni keskellä hätää. 

Kommentit

Ihanan paketin olet saanut ja herkullisen.
Eikös vain. :) Ihania kaikki paketit, myös tämä.
Kotilaiska sanoi…
ai nyt tää taas toimii mut nyt en enää muista mitä olis tehny sunnuntai illal kirjottaa kun tää teki tenän ja suostu vaan salakirjotusta tekeen. No ainakin se oli mielen päällä että on ollut ikävä meijän juttutuokioita ja tiedän että oma on ollut vikani kun olen ollut niin saamaton. Nyt sitten tiedän mitä masennus aiheuttaa ja kun sen aiheuttaa lääke hiukan pelottaa
Kotilaiska, Mitä?! ei ole toiminut? Kääks. Ilmeisemmin kuitenkin bloggerin taikka operaattorin paikallinen vika, sillä sunnuntainakin kommentteja tuli, joskaan ei montaa. Kurjaa, että näitä tällaisia häiriöitä tulee, mutta onneksi nyt toimii taasen. :)

Kyllä minuakin ilahduttaa sinun näkemisesi blogissa taasen. Facessakaan en sinua nähnyt aikoihin.
Masennus on vaikea asia eikä ollenkaan vieras. Ei siinä vikaa ole kenessäkään henkilökohtaisesti. Kun ei kykene, niin ei kykene.
Lääkkeiden sivuvaikutukset voivat todellakin olla kamalia. Kärsin niistä itsekin, kirjaimellisesti.