Siirry pääsisältöön

joulukalenteri, luukku 6


Perinteinen blogijoulukalenteri on jo edennyt itsenäisyyspäivään. Hyvää Itsenäisyyspäivää ystäväni ja tuttavani, lukijani ja ohikulkumatkalainen. Sinäpä juuri! 

Tämä pakettijoulukalenteri-idea lähti nelisen vuotta sitten siitä, kun itse näin pakettikalentereita ilmestyvät sinne tänne blogeissa. Innostuin, sillä onhan kiva yllättää ja yllättyä positiivisesti. Itse en kuitenkaan siihen aikaan vielä ollut nähnyt arvonta-pakettikalentereita, vaan ainoastaan että bloggaajalle annettiin lahjoja. Olin siis ensimmäinen minun tiedossa olevista, joka päätti myös arpoa saamansa lisäksi, tai antaa jokaiselle osallistujalle jotakin.

Sotiemme veteraanit antoivat kuitenkin meille lahjoista suurimman, pyyteettömästi. Ilman blogeja, ilman joulukalentereita. Suomen maamme. 

Välttääkseni kuitenkin väärinkäytökset en kertonut etukäteen palkitsevani jokaista, vaan lupasin palkinnon yhdelle. En myöskään luvannut vastavierailuita, vaan halusin tämän olevan täysin vilpitöntä osallistujilta. Sama periaate on ollut joka vuosi. Näin sain pidettyä joulukalenterini puhtaasti  haluna antaa lahja juuri minulle epäitsekkäistä syistä. Jos ei sitä halunnut tehdä, jätti osallistumatta! Niin yksinkertaista se on ollut. Ja voi sitä iloa, kun on selvinnyt, että posti toikin vastineeksi paketteja antaneillekin! Tänäkin vuonna palkintoina lähti kyntteliköstä alkaen aina pikku makeisiin asti. 

Mutta kysyttiinkö miehiltä, tahdotko mennä sotaan, tahdotko antaa henkesi tulevaisuutemmekin puolesta?! Kysyttiinkö, oletko valmis tänään? Tai mitä tahdot vastineeksi? EI! 


Arvonnoista tuli hitti ja sen jälkeen arvonnat ovat yleistyneet monissa blogipakettikalentereissa. Osallistun yhä itsekin toisten kalentereihin ja yleensä juurikin samalla määrällä, kuin saan itsekin. Toisien kanssa ns. joululahjat ovat siirtyneet kalenteriluukuiksi. Toisilla on useampia kalentereita blogissaan, joten jos olen saanut vaikkapa kolme lahjaa itse, olen osallistunut kolmeen kalenteriin. Ennätys taitaa olla 5. Siitä olen kuitenkin pitänyt tiukasti kiinni, ettei joulukalenteriluukkuun sujahda pyynnöistä huolimatta kultakoruja eikä muutakaan niin kovin arvokasta. Mielestäni joulukalenterin luukku on ostettavissa kolikoilla tai itsetehtyä. 

Arvokas on kuitenkin se lahja, jonka me jokainen suomalainen olemme saaneet! Sitä ei rahassa lasketa. Oma maamme, oma äidinkielemme. Kunpa muistaisimme kiittää siitä. Arvostaa sitä. Kaikilla ei ole tänä päivänäkään omaa maata enää, jossa elää ja olla. Me olemme etuoikeutetussa asemassa!

Yleisestiottaen joka vuosi kalenteriasiat ovat menneet puolin ja toisin hyvin. Kenenkäänhän ei tarvitse osallistua, vaan tämä on vapaaehtoista. Kenenkään EI ole pakko antaa minullekaan vastalahjaa, ellei halua. Lupauksistakaan huolimatta.  Toki joidenkin mieltä pahoittaa se, että blogeissa pidetään hauskaa, mutta kyllä tällainen pieni lapsenmielisyys pitää sallia joulun alla(kin). Jollei itse halua osallistua, on annettava toisten iloita rauhassa. 

Puhdas ilo ja puhdas rakkaus, Puhdas halu ilahduttaa ja ilahtua.
Puhdas, kuin luontomme, Suomemme, Ihana kotimaamme ongelmistaankin huolimatta. Tänä iltana juhlitaan ja ihaillaan pukujuhlia. Tai istutaan tulen loimusta nauttien vaikkapa nuotiolla. Tai kuinka kukin meistä haluaakaan juhlia isänmaatamme. 



Miten sinä juhlit tänään?
Entä kuuluuko sinun juhlintaasi alkoholi? 


Kommentit

  1. Mukavaa itsenäisyyspäivää teille ihanille.

    VastaaPoista
  2. Itsenäisyyspäivää juhlitaan sytyttämällä kynttilät ja juomalla kahvit. Alkoholi ei kuulu meidän perheen juhliin.

    VastaaPoista
  3. Aika perinteisesti juhlittiin! Mutta nyt oli siskojen partylitekutsut ja sotavetaarien haudoille kynttilät vietiin, josta tulee jatkossa meille tapa. Ja tuttuun tapaan linnanjuhlat katsottiin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, lukijani! Ihana, kun olet siinä!
Mitä mieltä olet tämän postauksen sisällöstä?
Jätä minulle kommentti.
Myös moikkaus riittää.
Silloin tiedän sinun käyneen täällä.
Tulethan toistekin!

KUUKAUDEN SUOSITUIN POSTAUS :

ARVONTA ja Suomalainen SISU esittelyssä

Ihana auringonpaiste luo jo keväisen timanttihunnun hangille. Odotan jo kovasti lintujen paluuta Suomeen ja sitä ihanaa sirkutusta, johon herään aamuisin. Uskon lintujen omaavan mielettömän määrän sisua voidakseen matkata ilmojen halki tuhansia ja tuhansia kilometrejä. Ei se helppoa ole tuulessa ja myrskyssä, paahteessa tai nälässä.

Odotan myös innolla tulevaa, sillä nyt on otettu magneettikuvat koko kropastani päätä ja varpaita lukuunottamatta. Jos niistä saan selvyyden, voi tämä kevät olla minulle, meille Murusen kanssa, uuden elämämme alku. Katsotaan, josko suomalainen sisu palkitaan.

Uskon, että myös sinä olet tarvinnut elämässäsi sisua joskus ja että sisukkuutesi on palkittu.

Haluatko kertoa minkälainen viimekertainen sisu-kokemus sinulla on takana?! 


Suomalainen sisu on kiehtonut minua aina. Se on etuoikeutemme ja vahvuutemme, jonka olemme saaneet syntymälahjaksi. Kaikilla suomalaisilla se on ollut, on nyt ja tulee aina olemaan.  Mutta mitä sisu tarkoittaa? Miksi sille ei ole yht…