Siirry pääsisältöön

Joulukalenteri, Luukku 22


Suvaitsevaisuutemme testataan,
kun olemme enemmistönä. 
Rohkeutemme testataan,
kun olemme vähemmistönä

Olen mietinyt ihmisten suhtautumista toisiin ihmisiin. Kaitpa se korostuu näin joulun alla, mutta on ajankohtaista ihan aina. Kaikki hyvä, minkä olet saanut, on peräisin muilta ihmisiltä. silti tuntuu, ettei sitä kaikki ymmärrä, arvosta tai välitä. Käytöstapoja, toisten kohtelua, huomioimista ja sen sellaista. Vaikka kuinka on asioita, jotka lähtevät meistä itsestämme, emme olisi mitään ilman toisia.
Tässä kymmenen kysymystä, joita mieleeni tulvahteli pitkin vuotta katsoessani uutisia, kohdatessani ihmisiä, nähdessäni keskustelupalstoja tms.

Miksi on niin vaikeaa sanoa KIITOS, kun saa lahjan? 
Miksi käännetään selkä kysymättä ensin suoraan? 
Miksi ei pyydetä anteeksi?
Miksi nuoremmat ja terveet eivät nouse penkiltä vaikkapa bussissa, kun näkevät vanhemman ja sairaamman astuvan kyytiin? Tai edes sitä vieruspenkillä lojuvaa reppua pois?! 
Miksi joku toinen ilmoittaa "kiitos, sain postisi perille", kun taas toinen ei sano mitään? Edes ylläripostista. 
Miksi joidenkin on niin kamalan vaikea hyväksyä eri väristä ihmistä, olipa sitten syntysuomalainen tai ei vastassa? 
Miksi ei vastata kun kysytään, vaikkei puhutakaan henk.kohtaisuuksista? 
Miksi joissakin arvonnoissa voittajaa ei onnitella, vaan kommentoidaan tyyliin "Kiitti v-tusti, kun en taaskaan voittanut mitään!"?
Miksi ei avata ovea kyynärsauvoilla kulkevalle?
Miksi ei välitetä toisista, vaan tehdään ohareita, vähät välitetään vaikka oltais myöhässä parikin tuntia tms? 

En osoita ketään sormella, enkä tarkoita ketään tiettyä. Ihan yhtälailla pitää omaa käytöstä miettiä ja pohtia, missä itselläni on yhä parantamisen varaa.
Jos murjotat ja olet katkera, 
et koskaan voi saada selville 
kuka ihastuisikaan hymyysi.


Lasten suusta kuultua:

Katselin itseäni peilistä huokaillen kaksoisleukaani. Tättäreni kuuli ja lohdutti: ”Äiti, ei se ole kuin ihoa, johon ei vaan vielä ole kasvanut lihasta.” Päiväni pelastui. 
-Judelma

Perheen miesväki pohti millaisia autot ovat 50 vuoden päästä. Isä tuumaili josko hän on silloin enää elossakaan. Tähän Petteri: "Sinnittelet vaan ja pidät silmät auki!" 
-Tepa

Kommentit

Tiia K sanoi…
Ihana positiivinen postaus ja näin se on, voi valita joko ilon tien tai katkeruuden jolloin kantaa kivirekeä selässä. Kiitos sanaa ei muuten aina kuule, se hämmentää. En tiedä mistä johtuu, kenties vaan henkilö menee jotenkin niin lukkoon.

Tunnelmallista joulua Viltsu ja terkkuja kisuille <3
Tuo kiitos on opittu taito, joka katoaa kun sitä ei käytä. Siihen lopputulokseen minä olen tullut.
Kiitos kortista, se tuli tänään perille!
Mukavaa jouluviikkoa teidän perheelle.
Viltsu Mari sanoi…
Tiia, näin on. Elämässä on valintoja ja pienistä iloista syntyy onnellisuutta. Positiivisuus ei tarkoita vain suureen ääneen huutamista että "haloo ! mä oon iloinen nyt". Se voi olla vaikka lapsen suusta tullutta. Heh.

Rauhallista joulua teidän koko perheelle.
Viltsu Mari sanoi…
Outi,sama taitaa päteä kiitokseen kuin myös anteeksi pyytämiseen ja muuhunkin kohteliaisuuteen. Arvomaailmakin on muuttunut.
Kiitos ihanainen . Hyvää loma-aikaa!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten olla onnellinen tässä ja nyt? + ARVONTA

Kuka tahansa meistä voisi sanoa haluavansa olla onnellinen, haluavansa kasvattaa onnellisuuden määrää ja pitää kiinni onnellisuudesta kynsin ja hampain. Todellisuus on kuitenkin sitä, että alamäkiä tulee emmekä ihan koko aikaa ole onnemme kukkuloilla. Onnellisuus on mielestäni kuitenkin läsnä myös vaikeampina aikoina, mutta emme näe selkeästi sitä.

Mitä sinun mielestäsi onnellisuuteen vaaditaan?
Oletko onnellinen silloin, jos sinulla on täydellinen terveys, rahaa, kaunis koti ja perhe ja liuta ystäviä, upeita vaatteita ja hieno auto? Vai voitko olla onnellinen, jos jokin noista on vajaa tai puuttuu kokonaan? Ainakin itse olen onnellinen vähemmälläkin kaikkea. On kyllä ihana perhe ja kaunis koti, muttei terveyttä lähellekään eikä kyllä rahaakaan. Olen todella onnellinen jo siitä, että olen saanut vierelleni niin ihanan ihmisen, mitä Murunen on. Yhdessä on helpompaa kohdata haasteita ja suoranaisia umpikujiakin. Ja onnea on sekin, että minulla on lapsi! Ei lapsen saaminen ole itsestääns…

Huhtikuun @inspirationblogi haastaa HAASTE ja ARVONNAN voittaja

Tuu mukaan, Osallistu haasteeseen ja voit voittaa palkinnon joka kuukausi! @Inspirationblogi Haastaa sinut  tekemään käsilläsi. Jollekin se on askartelua, jollekin käsitöitä tai leivontaa, joku tahtoo maalata ja joku ottaa  valokuvia. Kunhan teet sen käsin. 
Toimi näin: 
-Inspiroidu värimaailmasta ja kuvasta -Tee käsilläsi teeman mukainen työ tai ota teemaan sopiva valokuva -Työn tai valokuvan tulee olla ennen julkaisematon ja teemaan tehty.  -Osallistua voit kuluvan kuukauden loppuun saakka -Samalla työllä ei voi osallistua samaan aikaan muihin haasteisiin -Julkaise kuva työstäsi blogissasi -kerro, että osallistut @inspirationblogi haasteeseen.  -Linkitä postauksesi haasteeseen siten, että työsi on linkitettynä, eikä etusivu tai google-tilisi.  Väärin linkitetty työsi ei osallistu arvontaan!  - Voit myös lähettää kuvan työstäsi/valokuvasi minulle meilillä. siitäkin huolimatta kommentoi kuluvan haasteen alle nimesi ja että osallistuit blogittomana.

Arvonta on joka kuukausi aivan kuten e…

Kuvia elämästä

Mansikka-vadelma-hyydykekakku

Virvon varvon namusilla, Makoisilla herkkusilla,  sulle suu makiaks, mulle vitsa taitappas!
-Viltsun oma-

Bloggaan näin...

Ja bloggaan näin.

Osallistuin Keiju-margariinin suunnitteluraatiin ja tällainen saatiin kauppoihin. On se nätti!