Runotorstai: Kiire

Runotorstaissa kysellään runoja kiireestä, ja koska minua pyydettiin mukaan runoilemaan, annoin kynän kirjoittaa sen, mitä mieleni tuotti. Olkaas hyvä:

"Sytytän tulitikun raapaisten mainosaskin sivua.

Rikkipää sihahtaa ja leimahtaa liekkiin.

Jään tuijottamaan askin mainoksen kuvaa:

Pieni lapsi katsoo suurin anovin silmin siinä minua.

Kiire.

Ruokaa ei ole.

Nälkä. Kylmä.

Kiire pelastaa ihmishenkiä.

Kiire olla parempi minä.

Apuani tarvitaan nyt heti.

Käännän katseeni tulitikkuun ja havahdun.

Tuli sammuu kohta! Kiire!

Tuli nuolee jo sormiani.

Peukalon ja etusormen pintaa.

Tulitikku kaartuu mustana karrelle.

Kiire!

Puhallan liekin sammuksiin,

Sillä enempää en kykene sitä pitelemään.

Tulitikku sammuu.

Savujuova nousee ylöspäin kiemurrellen ja rikkoutuu.

Katoaa Universumin mustaan aukkoon tuulen vietäväksi.

Otan askista toisen tulitikun paksuilla, kömpelöillä sormillani.

Ennen kuin raapaisen,

Katson vielä kerran askin lasta.

Hymyilen hänelle ja

kuiskaan pitäväni kiirettä.

Minä pelastan sinut. 

Raapaisen toisen tikun ja

sytytän saunan uunissa paikoillaan makaavat sytykkeet. Koivuhalko ottaa liekin omakseen. 

Tänään minä kylven ja Kiire on poissa. Huomenna pelastan maailmaa pienen lapsen verran. "

~Viltsumari