Runot: hyvyys palkitaan ja Minä, Viltsumari

Sinä olet yksin se, joka elämääsi elää. Mitä enemmän elät kompuroiden, sitä enemmän elät oppien. Valinnat ovat yksin sinun, samoin seuraukset, samoin saavutukset. Seiso siis sanojesi takana ja muista, hyvyys palkitaan kyllä. 

-Viltsumari-

Minä ole minä. Minä näytän tältä. Elämää kokeneelta, kivusta kärsineeltä ja useita elämänvaiheita rikkaammalta. Minä olen kuitenkin ylpeä itsestäni. Minä teen asioita ja joskus ne menee oikein ja joskus väärin. Teen silti. 

Minun nauruni on kovaääninen, vaikka minä olen ujo ja hiljainen. Olen sivusta seuraaja. Joskus kaiken keskipiste. Ystävien mielestä ihana just näin. 

Minä rakastan räiskyviä värejä ja valkoista valoa kultaisilla säikeillä. Minä teen valotyötä, Uskon pyhään kolminaisuuteen ja enkeleiden hyvyyteen. Pimeys sen sijaan saa varuilleen, mutta samalla luotan itseni Jeesuksen Kristuksen käsiin.

Olen ylpeä äiti ja vaimo sekä tytär ja pikkusisko. Kissat ovat tärkeitä siinä missä kaikki muutkin. Kotini on kaunis, vaikkakin kierrätettyjä huonekaluja ja pölyä täysi. 

Minä olen vaikeasti vammainen, krooninen kipu syö kehoani ja olen liikuntakyvytön lähes täysin. En yleensä purnaa kohtalostani, mutta joskus sekin on tarpeen siinä missä positiivisuuskin. 

Toisinaan masennus ottaa vallan mielestäni ja toisinaan olen onnellinen ja vapautunut kuin pieni satakieli. Se on elämää vaakatasossa myöskin. 

Minä olen köyhä, lihava, kalpea, roikkuva rintainen ja tuskan aiheuttama hiki valuu pitkin ihoani. Mutta en häpeä itseäni. Minä tiedän totuuden siitä miksi näin on. 

Minä olen minä. En sinä enkä he. Minä otan vastuun vain minun teoistani. Minä elän vain itselleni. Minä opin korkeimman minän parhaaksi. 

Hyväksy siis minut näin. 

Tällaisena. 

Tai pysy poissa tieltäni. 

-Viltsumari-

I am me. I look like this. Experienced in life, suffering from pain and richer in several stages of life. However, I am proud of myself. I do things and sometimes they go right and sometimes wrong. 

I still do.

My laughter is loud, even though I'm shy and quiet. I am a bystander. Sometimes the center of everything. Friends find it wonderful just like this. 

I love vibrant colors and white light with golden threads. I do light work, I believe in the Holy Trinity and the goodness of angels. Darkness, on the other hand, gets alert, but at the same time I trust myself in the hands of Jesus Christ. 

I am a proud mother and wife and daughter and little sister. Cats are important where everyone else is. My home is beautiful, albeit full of recycled furniture and dust. I am severely disabled, chronic pain eats my body and unable to move almost completely. I don’t usually bite about my destiny, but sometimes that too is necessary where positivity is.

 Sometimes depression takes over and sometimes I think I'm happy and liberated as a small nightingale. It’s life horizontally, too. I am a poor, fat, pale, saggy chest and sweat caused pain runs down my skin. But I'm not ashamed of myself. I know the truth about why this is so. 

I am me. Neither you nor they. I only take responsibility for my actions. I only live for myself. I learned the best of the highest self. 

So accept me like this. 

As such. 

Or stay out of my way. 

-Viltsumari-