Hae tästä blogista

Runo: Enkelilleni

 Enkelini, 

Sinä kyllä vihjailit minulle

Ettet ehkä olisi täällä ikuisesti.

Minä typerys en halunnut kuunnella. 

Halusin vanheta samaa matkaa. 

Halusin enkelin kosketuksen.

Että minut näkisit ihmisenä edelleenkin

Ja että kohtelisit kunnioittavasti ikuisesti. 

Kaikki jatkuisi niinkuin silloinkin. 


Nyt olet poissa. 

Tilallasi on vain Lucifer uusine

suunnitelmineen. 

Kipu joka kalvaa sisältä käsin. 

Valmistautuminen kuolemaan tai Luciferin palvelijaksi. 

Tyhjyys vaiko

Luovuttaminen... 


Voi kun olisit sanonut suoraan silloin sen. 

Väistämättömän. 

Olisin sanonut kiitos ja hyvästi. 

Nyt kuiskaan sen tuuleen enkä tiedä

Kuuletko koskaan värisevää ääntäni. 


Enkelini. Kyllä minä pärjään jotenkin. 

Tule onnelliseksi. 


-Viltsumari-





4 kommenttia:

Outi Krimou/Outi's life kirjoitti...

Olipa kaunis runo <3
Aurinkoista sunnuntai-iltaa sinulle Viltsu!

Silkku kirjoitti...

Koskettava runo.
Voimia sinulle 💖

Inspiration, Viltsumari kirjoitti...

Ihana olet, Outi

Inspiration, Viltsumari kirjoitti...

Silkku kiitos. Kivut syövät naista, muuten kaikki hyvin.

JOKO LUIT TÄMÄN?

Kummipoika kertoo totuuden Wiltsusta

Esitin kummipojalleni nämä 25 kysymystä ja hän vastasi niihin. Muutan tämän nuoren miehen nimen hänen yksityisyyttään suojellakseni hänen it...

Kestosuosikit