Runo: Enkelilleni

 Enkelini, 

Sinä kyllä vihjailit minulle

Ettet ehkä olisi täällä ikuisesti.

Minä typerys en halunnut kuunnella. 

Halusin vanheta samaa matkaa. 

Halusin enkelin kosketuksen.

Että minut näkisit ihmisenä edelleenkin

Ja että kohtelisit kunnioittavasti ikuisesti. 

Kaikki jatkuisi niinkuin silloinkin. 

Nyt olet poissa. 

Tilallasi on vain Lucifer uusine

suunnitelmineen. 

Kipu joka kalvaa sisältä käsin. 

Valmistautuminen kuolemaan tai Luciferin palvelijaksi. 

Tyhjyys vaiko

Luovuttaminen... 

Voi kun olisit sanonut suoraan silloin sen. 

Väistämättömän. 

Olisin sanonut kiitos ja hyvästi. 

Nyt kuiskaan sen tuuleen enkä tiedä

Kuuletko koskaan värisevää ääntäni. 

Enkelini. Kyllä minä pärjään jotenkin. 

Tule onnelliseksi. 

-Viltsumari-