Trio Hupakot

Mä oon Luis Ernest Hamilton, Trio Hupakoiden pääjohtaja. Mä oon poika ja mulla on iso pöllöinen häntä, mut ei oo palleja. Mä oon jo iso vauvva, nimittäin kohta 6 vuotta. Sanon ihan itse vauvva. Osaan mä puhuu muutakin ihmiskieltä, kuten joo, juu, mamma sekä namnannam. Kellan mä sanoin Lella. Se on ihan oikeesti Carlosin, eli mun veikan äiti, ja mun lakastettuni, eli ollaan samaa pelhettä. Mulla on kaksi veikkaa ja toisen äiti on Viltsumari,  eli meidän Emo.

Onks tääl monikii joka ei meitä Trio Hupakoita tunne, vai ollaanks me jo vanhoja tuttuja? 

Sain yks kelta kiinni ihan oikeen, sinisen lelukäälmeen! Se on pitkä ja sininen ja sillä on mulkosilmät. Emo, eli Viltsu, putsasi siitä kalvat pois, niin ne ei menny mun suuhun. Joskus leluihin keltyy pölyä ja kissankalvaa ja se vaan on niin.

Kun olin saanut sen käälmeen kii, otin ansaitun päikkälitauon. Tykkään Emon pyölätuolista, koska se on mulle sopiva. Yleensä kaikki laatikot ovat liian pieniä, mut saan mä pään niihinki mahtumaan. Joskus Emo avaa laatikon niin, että mahdun siihen pohjalle, mut ei siinä ole sit enää seiniä ollenkaan. Mä ku oon nolski ja 10 kiloa täyttä lihasta ja helkkuja. Mun tulkkikin on tosi paksu alusvillan kans. Mun lemppaliluokia ovat nami-mulot ja jukultti, jätski ja kelmavaahto. 

Kellan ku komensin Carlosta, ni Mamma laitto mut jäähylle Emon luo ja oven kii. Emo sit puhu mulle jälkee ja ku kysy, että ymmälsinkö. Sanoin joooooo. Sit emo kysy, osaanko olla kiltisti nyt, niin sanoin osaan olla, Juuu. Sit mä pääsin taas vapaaksi. Olin  kiltisti.

Moikka! Mun nimi on Carlos Adi Mikael eli Carlos. Tossa kuvassa mä oon meidän Emon kaa helkällä hetkellä. Mä lakastan Emoa ja meen joka päivä mooonta keltaa Emon sylkkyyn  ja sanon katseella ja tassulla, että oot mulle palas Emo ikinä. Emokin sanoo mulle, että mä oon palas pentu ikinä. Musta on ihanaa katsoa Emoani silmiin ja kosketella pehmeellä tassulla Emon kasvoja. Huulia, nenää, silmäluomea,poskea, tissiä, ... Mä haluun useesti painaa pään Emon tissille ja nukkuu siinä. 

Olen melkein 5 vuotias poika ja mullakaan ei ole palleja.  Eikä Emolla eikä Mammalla. Ei Lella-äidilläkään. Mä talkistin. Meidän nimen pitäs olla siis Tliio Pallittomat. Miauuu. 

Mulla on ollu jo äänenmullos. En sano enää kolkealla äänellä piiip. Sanon nyt matalasti miau. Mä löysin itsestäni miehisen puoleni. Mulle alko kasvaa lintakalvatkin. (Carlos, sulla on aina ollut rintakarvat. T. Emo). Niin, mut ei näin tuuheat! (Aha).

Mun lempileikki on olla Supel kilppu. Sillon mä lyömin ja laahaan itseäni tassuilla eteenpäin ja katson saalistaen ja äkkihyökkäys ja pakoon. Emo ja Mamma alkavat silloin kiljumaan iiiik kilppu! Se inspiloi mua lisää. 

Mä oon vähän aikaa kutonut tassuilla  ja hampailla mummolle villapaitaa. Nimittäin 3 ja puoli vuotta. Nyt se näyttää siltä , että siitä tuleekin mummolle pehmokissa. On se vielä kesken, mut luulen että valmistuu vuoden tai kahden kuluttua.

Heips! Mä olen Lella, Lellukka, Pimpula, Typykkä, Plinsessa, Äiti, Kullannuppu, Belladonna. Oikeesti mun nimi on Lella Madonna Luv. Mä oon viime syksynä adoptoitu tänne. Me kaikki ollaan pelastettuja.

Mä tykkään luonto-ohjelmista. Mamma teki mulle oman tallenne-kansionkin boxille, ett jos mä vähän aikaa lepuutan silmiä ja sillä välin tulee Avala luonto,  National Geoglaphic tai jotain muuta kivaa. Jos niissä linnun tsilputtaa sillai tsilp tsilp,  niin mähän helään heti! Meidän paltsiltakin katson tipuja. Joskus yölläkin. Niin ja sen tallenne-kansion nimi on Lella.  Mä oon siis kans samanniminen. 

Carlos väittää, että mä kuolsaan yhtä kovaa ku naapulin iso koila. Höpsis! Kukaan plinsessa ei kuolsaa! Mä kysyin mun mieheltänikin, ni Luis sano, ett mä tuhisen vaa söpösti. Nih. 

Emo keltoi, että on nähnyt Luisin sängyn leunalla tuijottavan mua pitkään ja kehläsi.  Iiksis! Eiks ookki suloinen mies!! Mun iso Leijonani. 

Mä oon meidän lauman pienin vaikka oonki vanhin. Kohta mä oon 7 vuotta. Mä luulen, ett painan ehkä 3 kiloa. Carlos on 5 kiloa ja Luis 10kiloa. Mä osaan istua niinku plinsessat. 

(Kiitos rakkaat. Teistä taatusti tykätään)