Runoni: Aikaan ikuisuuteen

Runo perustuu tositapahtumiin.
Paraikaakin Sera pitää tiukassa otteessa koko rangan alalta ja säteillen kylkiin.
On keinoja hellittää hetkeksi otteesta, mutta vain hetkeksi. Odotan, että aika tekee taas tehtävänsä ja parantaa sen, minkä voi parantaa. Ei, en ryve itsesäälissä,  enkä sääliä halua sinultakaan. Kerron, niinkuin asia on ja aion palkita itseni uudella korulla, kunhan taisteluni on ohi tällä jaksolla. Mä niin ansaitsen sen!

Silloin, kun et näe minua ulkona,
minä makaan sängyssä kotona.
Silloin, kun et kuule minun naurua,
minä itken kovasta kivusta .
Silloin, kun et istu vieressäni kahvilla,
Et juttele puhelimessa,
Tai et voi nähdä,
et kuulla, 
et aistia.
Silloin minun ihoni pulppuaa 
tuskanhikipuroja, 
kyyneleet auraavat kasvoilleni 
syviä kärsimyksen uria.
Ja kipu, 
kipu on se terroristi, 
joka kiduttaa minuutista toiseen, 
tunnista päivään kokonaiseen,
viikkoon,
aikaan ikuisuuteen...
tik tak tik tak