ARVONTA + Luota elämäsi ajoitukseen

Maailman ihmisvilinään on helppo eksyä.
Olla tuntematon,
yksinäinenkin ehkä.

Ojennan käteni kohti ruuhkaa.
Käteeni alkaa sattumaan,

sillä siihen törmäävät
eteenpäin kiiruhtavat
äreät tädit ja sedät.

Joku jopa tiuskaisee, miksi huidon kuin hullu käsilläni liikkumatta mihinkään. Tien tukko, älykääpiö, torvi...

En lannistu,
En vedä kättäni pois, sillä
Jossain tuolla kaiken kansan keskellä. 

Joku yksinäinen kaipaa elävää sielua,

Kuuntelijaa,
Ystävällistä sanaa,
Ystävää.

Ja vihdoin tunnen sen,
Aran hipaisun,
Uudestaan,
Uudelleen.

Astun hänen eteensä ja hymyilen.
Hän hymyilee arkana minulle.
Hänen katseensa on

alaspäin suunnattu,
Vilkuileva,
Punastellen.

Otan hänen kätensä kahden

käteni väliin
Ja kerron hänelle nimeni.
Kysyn häneltä hänen nimeä ja
Mistä hän on tulossa.

Arastellen hän vastaa

ja on vähällä paeta.
Älä pelkää!
En minä sinua satuta.
Halusin vain ojentaa sinulle käteni,
Johon tarttua,
Jos sinulla on vaikeaa.

Hän nostaa katsettaan

ja vakavoituu.
Näen hänen silmissään tuskaa

ja kyyneleitä.
Kylmä käsi alkaa kuitenkin lämmetä
käsieni lämmöstä.

Istuudumme alas
katukahvilan pöydän ääreen
Ja tilaan meille lämpöiset teet.
Hän on kauhuissaan ja sopertaa,
ettei hänellä ole varaa maksaa.
Katson häntä silmiin

ja sanon maksavani
sen euron tai kahden teekupposen

ilomielin. Pullan tai leivänkin. 

Valitse mitä vain. 

Samaan aikaan

hänen syvänmustista pelokkaista silmistään

näen pilkahduksen jostakin syvemmältä.
Oliko se hänen sielunsa,
Joka tuli kysymään,
Voiko tämä olla totta.
Tapahtuuko tämä oikeasti minulle!?

Juomme teemme, 

hän syö ahnaasti leivän ja 

jokaikisen murun lautaselta. 

Ja me juttelemme.
Naurun pyrskähdys siellä täällä,
Vakavoituminen.
Kiitos, hän sanoo.
Mistä? Kysyn.

Hänen silmäkulmaansa nousee ilon kyynel ja hän sanoo: 

-Kiitos, että  ojensit kätesi minulle juuri oikeaan aikaan.

-Minunhan tässä pitää kiittää sinua 

seurasta, luottamuksesta sekä siitä,

 että meistä tuli ystävät.

 Sinä tartuit käteeni.

 Sinä et haukkunut etkä töninyt minua. 

Sinä uskoit minuun, uskoit ja hyväksyit. 

Kaksi toisilleen tuntematonta
-Nyt tuttua. 

Luottamusta. 

Kiitos, kun saan ojentaa käteni sinulle

ja sinä tartuit siihen.

-Viltsumari-

❤

Esitätkö itsellesi näitä kysymyksiä ja jätät tekemättä jotain vedoten johonkin epämääräiseen:

• Pystynkö minä muka?
• Olenko riittävä? 
• Kelpaanko tämmöisenä?
• En ole vielä valmis. 
• Odotan sopivaa hetkeä sanoa tai tehdä. 
• En ole tarpeeksi hyvä tai taitava. 
• Joku on minua parempi. 

🌼🏵🌼

Ehdotan sinulle:

Anna itsellesi lupa ja aikaa unelmoimiselle.

Tulevaisuutesi ei ole menneisyytesi, sillä mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa. Tulevaisuutesi alkaa ajatuksistasi ja unelmistasi

-tai niiden puutteesta.

Elämä on arvokas lahja, jota tulee vaalia. Elämää tulee käyttää hyödyksi. Siitä se tykkää! 

Pukeudu kirjavaan mekkoon, jos tykkäät sellaisesta, laula karaokessa sydämesi kyllyydestä, kerro ihastuksellesi, että hän on ihana, hae sitä unelmatyötä, josta olet aina haaveillut, jätä väkivaltainen narsisti puolisosi, mene opiskelemaan, sano ääneen mistä pidät ja mistä et, sano KYLLÄ, sano EI, ANTEEKSI, KIITOS, OLE HYVÄ...

Elä sun näköistä elämää täysillä ja häpeilemättä. 

Lukijani, sinä todellakin olet riittävä. Sinä kelpaat juuri tuollaisena. Se, mikä on tarkoitettu sinua varten, se odottaa sinua malttamattomana ja haluaisi vain, että sinä saavut paikalle. 

On totta, että osa yrityksistämme menee auttamatta pieleen. Petymme, joudumme jopa kärsimään tappiosta, kivusta, sydänsuruista... 

Mutta se kaikki on tehtävä ja elettävä, jotta olemme valmiit juuri siihen meidän omaan juttuumme. 

Me tarvitsemme sen tiedon, taidon ja ymmärryksen, mitä on elämän nurja puoli. Se ymmärrys, mitä emme halua. Se tieto, mitä tahdomme elämäämme. 

Se vaatii työtä. Se vaatii sen, että "nouset ylös" ja teet tarvittavat  asiat saavuttaaksesi unelmasi. Ota riski. Kaadu, nouse ylös, jatka eteenpäin. Päämääränä onnellinen ihminen. 

Älä tyydy vähempään. 

Lokakuussa jäi arvonta pitämättä, sillä Seran vuoksi olin hurjan huonossa kunnossa. Lisäksi kävin pienessä leikkauksessa, jossa minulta leikattiin pieni kasvain korvasta. Kaikki hyvin, olen taas fine. Siispä nyt lokakuun arvonta. Ja kyllä. Vuoden loppuun mennessä on marras- ja joulukuun arvonnatkin tehty. Lupaan sen. 

Arvonnan palkinto on:

2 x leimasinsetti ja 1x Barbie-kokoisen (1/8) nuken balettitossut. 

Arvonta-aika:

Joulukuun 5.s päivä 2020.

Osallistu näin:

Jätä kommentti, jossa kerrot yhden unelmasi tai jo toteutuneen unelman. Tulethan joulukuun alkupuolella katsomaan, oletko voittaja. Laita blogini seurantaan, niin tiedät, milloin uusi postaus julkaistaan ja olet ensimmäisten joukossa lukemassa myös kutkuttavimmat postaukseni. Arvontaan osallistuminen ei edellytä seuraajana oloa, mutta se merkitsee minulle paljon. 

Lopuksi vielä runo pikkujoulutunnelmaa luomaan. 

Rauha ja rakkaus löytävät tiensä

maailman ääriin. 

Jos ei kaikkialle, 

niin ainakin atmosfääriin. 

Iloiset ihmiset ja joulun taika. 

Luminen maa, 

kiireetön aika. 

Lahjat laitetaan kuusen alle. 

Kuusi näyttää kimaltelevalle. 

Ruokaa, juomaa aamusta alkain, 

jälkkäriä yöstä. 

Tontulle puurovati, kiitoksena työstä.

 Ja sinä, ystävä armain. 

Sinulle lämmin halaus ja joulusukka. 

-Oi, kiitos, nyt tuoksuu kodissa myös joulukukka! 

Hyvää pikkujoulun aikaa kaikille! 

-Viltsumari-