Huhtikuun pika-arvonnan voittaja ja bloggaajan mietteet toukokuusta


Toukokuu toivoa täynnä.. olkoonkin alkuperäinen sanonta torstaista. Blogi on ollut hitaammin päivittyvä viime ajat johtuen pitkittyneestä sairauden oireiden pahenemisesta. Toukokuun lopussa tapaan lääkärin, joka tietää, mitä oikeasti pitää minulle tehdä. Olen siis toiveikas ja luottavainen nyt. Loppukuusta toivon mukaan alkaa tämän vuoden uusi alku minulle ja Inspikselle. Istuminen - kävely - ulos pääsy useammin kuin 1xkk... bloggaaminen säännöllisesti. Maltan tuskin odottaa! Olen kuin laitumelle vuoroaan odottava ylämaankarjavasikka tai juuri kuoriutuva utelias sinisiipi.

Joku ei-ikinä-blogannut sanoi, ettei bloggaaminen ole kuin naps ja siinä on kuva ja kirjoitushan tulee maatenkin lähes itsekseen.
Vaan ei se ihan niinkään ole, jos tahdot vähänkään selkeämpiä kuvia ja tekstiin linkit ja asiaa faktoineen. Ihan kaikkea kun ei voi kirjoittaa mutu-tuntumalla. Onneksi nyt on välineet päivitetty minulle , niin bloggaaminenkin hieman helpompaa vuoteesta käsin, kuin ennen. Ja kuvat laitan parempina päivinä mahdollisimman pitkälti Bloggeriin, jotta voin tehdä postaukset näin, niinkuin nytkin; Vasemmalla kyljellä maatessa, toinen käsi pitelee puhelinta, toinen naputtelee konekirjoitusalkeita hyväksi käyttäen sujuvasti lähes kymmensormijärjestelmällisesti. Tosin kaksi-neljä sormea tekevät eniten töitä. Jalat ovat koukussa, tyyny välissä. Muistutan lähinnä sikiöasentoon käpertynyttä, itsensä paksuksi syönyttä Karvis-kissaa.

Aiheeseen liittyvä kuva

Toukokuu tuonee siis mukanaan myös säännöllisyyden takaisin bloggaamisen ja rästihommat hoidetuksi. Aikomukseni on tuoda myös ainakin plannerini tänne esille heti kun saan aloituksen valmiiksi ja paljastettakoon, että eräs teinivuosilta saakka ollut haaveeni on toteutunut ja haluan esitellä sinulle sen mystisen uuden juttuni, jossa kissat opastavat oikeaan suuntaan. Lisää siis myöhemmin.

Surultakaan en ole välttynyt, vaan tätini nukkui pois. Sattumaa vai taikauskoa, mutta juuri ennen sitä näin korpin, joka tuli hyvinkin kesyyntyneen oloisena muutaman metrin päähän. Tiesin silloin, ettei hyvää tarkoita. Arvostan myös sinua, joka mietit, ettei sillä ollut mitään  tekemistä minkään kanssa. Tulkintoja tai tulkitsijoita on monia. Minulle kuitenkin korppi on viesti ollut aina. Se on peruja mummoni ja kyseisen tädin opeista.


Huhtikuun lopussa oli pika-arvonta, jossa palkintona omavalintainen aikakauslehti, jonka omakustanteisesti tilaan voittajalle. Kommentteihin tuli erilaisia aikakauslehtiä paljon ja se monipuolisuus yllätti minut. Toisaalta, jos tarjolla on tuhatkunta suomalaista lehteä joista voi valita, ei se ihme ole.
Huhtikuun pika-arvonnassa voiton vei Eila. Onnea! Olethan minuun yhteydessä, niin laitetaan sinulle ristikkolehti-tilaus kuntoon.

Kiitos kaikille osallistujille!
Mitähän kivaa toukokuussa arvotaan..

Kommentit

EstherH. sanoi…
Pidän peukkuja että saisit jo apua oloosi ja siten valoa päiviisi enemmän. Terveys kun menee niin pääkoppa on kovilla että kestää kaiken, mutta onneksi se lähipiiri ym antavat paljon voimia. Noista unista, olen nähnyt paljon enneunia ja ne ikävä kyllä aina pitäneet paikkansa myös yllätysten suhteen, joten mikään ei ole ollut ennalta tiedettävissä että siten olisi vaikuttanut uniini. Ja muuten tule puna-apilan arvontaan mukaan, siellä on terveellinen arvonta ! Kaikkea hyvää sinulle ja iloa toukokuuhun!
Luultavimmin me kaikki saamme viestejä tulevaa valmistaen ja ohjeita toimia oikein. Kaikki eivät kuitenkaan osaa tulkita saamiaan viestejä tai eivät edes huomaa niitä.
No nyt toivotaan, että jotain apua saisit olotilaasi lääkäristä. Onnea arvonnan voittajalle. Minä uskon noihin enteisiin, itse näen aina saman unen kun joku sukulainen kuolee...
Me nukutaan sikiöasennossa molemmat. Minä olen nyt kiirejonossa Tampereen Coxaan keinolonkkan tekoa varten. Toivottavasti sinä saat pian apua oloosi ja helpotusta kipuusi. Mietin
miksiköhän yksille ihmisille annetaan liikaa kipua, kipua, jonka juuri ja juuri viimeisillä voimillaan jaksaa kantaa.
Toivottavasti saisit apua ja lääkäri osaisi löytää ydin asian.
Hyvää viikonloppua ja vointia.
Toivotaan. Joka kerta toivo on ollut ja sitten h-hetkellä nothing happened. Hurjan raskas yli puoli vuotinen (7-8kk) kun vaan makaa paikoillaan ja välillä itkee kivusta ja välillä pää meinaa haljeta kun ei pysty edes istumaan kunnolla. Mutta voi ne päivät milloin on hieman parempi vointi ja olen voinut mennä ulos. Tai pukea itse housut jalkaani.
Toivottavasti pääset pian Coxaan. Voimia ystävä rakas!
Niin.. hyvä kysymys. Miksi? Toisaalta mietin, kuinka onnekas olen, sillä poikani ei ole nähtävästi perinyt sairauttani ja toisaalta, en asu missään sademetsän kätköissä tai pakolaisleirissä
Toivotaan parasta. Yllättävän pitkältä tuntuu odottaa kuun loppuun.
Nyt ekana pitäisi kuitenkin saada apua että pääsen hautajaisiin. Niihin on viikko aikaa mutta valmistelut on jo aloitettu. Muuten ei olisi mitään mahdollisuuksia.