Adhd ei ole vitsi

Adhd on päivän puheenaiheena, mutta minulla ei ole kyseistä erityispiirrettä, vaikka siitä kirjoitankin. Minua ärsyttää vain se, kuinka jotkut puhuvat asioista, joista eivät tiedä mitään, leikiten. Kuinkakohan moni on kuullut tai itse sanonut, että "mulla on adhd-fiilikset" tai jotain vastaavaa. Nauretaan päälle ja ollaan ihan, kuin se olisi vitsi, siis Adhd.  Vaan kun ei se heille vitsi ole, joilla se oikeasti on. 

Olen ennenkin kirjoittanut sairauksista tai oireista, joita ei minulla ole, mutta koen, että tieto avartaa ihmisiä näkemään oikein heidät, joilla se on. Ei leikkinä, muttei  "hullunakaan". Mainittakoon nyt vielä, että minusta mielen oikut tai luonteen erityispiirteet ovat ihan yhtälailla arkisia ja tavallisia, kuin vaikkapa sydänsairaus tai astma. Hankaloittaa elämää, mutta ei se ihmisestä tee huonompaa. Ei myöskään se, että on erilaiset luonteenpiirteet... Ai mutta niinhän meillä kaikilla on! 

Adhd eli Attention Deficit Hyperactivity Disorder, on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, josta käytetään myös nimitystä tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö. Adhd on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Adhd:n voidaan ajatella olevan joidenkin ihmisten ominaispiirre, joka aiheuttaa haittaa tai häiriötä eri osa-alueissa elämän varrella. Toisten ihmisten asenne ja suhtautuminen vaikuttavat osaltaan siihen, muodostuvatko adhd-oireet merkittäviksi toimintakyvyn rajoitteiksi vai jopa vahvuuksiksi oikein kanavoituina. 

Adhd-diagnoosiin edellytetään:

• oireita on tavallista enemmän, 
• niistä on selkeästi haittaa,
•  ne ovat kestäneet ainakin puoli vuotta 
• ja esiintyneet eri elämäntilanteissa, 
• eivätkä paremmin sovi johonkin muuhun psykiatriseen häiriöön.

Joissakin tapauksissa erityisesti aivojen välittäjäaine Dopamiinin säätelyllä ajatellaan olevan merkittävä rooli adhd:ssä. Meillä kaikilla on välillä vaikeutta keskittyä ja säädellä tarkkaavuutta ilman, että kyseessä on adhd. Jokaisen levottomuus tai yliaktiivisuus ei siis ole välttämättä adhd:tä.

Tiedon antaminen, neuvonta ja ohjaus, erilaiset terapiamuodot, sopeutumisvalmennuskurssit, valmennustoiminta, vertaistuki ja tarpeenmukainen lääkitys voivat merkittävästi tukea adhd-oireisten hyvinvointia ja elämässä menestymistä. Ohjeet tulee antaa selkeästi ja mahdollisimman tarkasti, silti lyhyesti. Esimerkiksi "hae pyykit pyykkituvalta" ilmaistaan mieluummin näin: "Hae pyykit pyykkituvalta, sammuta samalla valot ja laita ovi lukkoon siellä".

KESKITTYMISKYVYTTÖMYYS

Vähintään kuusi seuraavista oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta ja oireet ovat haitaksi ja lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia:

• Huomion kiinnittäminen riittävän hyvin yksityiskohtiin epäonnistuu usein tai potilas tekee huolimattomuusvirheitä koulussa, työssä tai muissa tehtävissä.
• Keskittyminen leikkeihin tai tehtäviin epäonnistuu usein.
• Usein potilas ei näytä kuuntelevan, mitä hänelle puhutaan.
• Ohjeiden noudattaminen ja koulu-, koti- tai työtehtävien valmiiksi tekeminen epäonnistuvat usein (ei johdu uhmakkaasta käytöksestä tai kyvyttömyydestä ymmärtää ohjeita).
• Kyky järjestää tehtäviä ja toimintoja on usein huonontunut.
• Usein potilas välttää tai kokee voimakkaan vastenmielisenä tehtävät, jotka vaativat psyykkisen ponnistelun ylläpitämistä, kuten esimerkiksi läksyt.
• Potilas kadottaa usein esineitä, jotka ovat tärkeitä tietyissä tehtävissä ja toiminnoissa, kuten koulutavaroita, kyniä, kirjoja, leluja tai työkaluja.
• Potilas häiriintyy usein helposti ulkopuolisista ärsykkeistä.
• Potilas on usein muistamaton päivittäisissä toiminnoissa.

HYPERAKTIIVISUUS

Vähintään kolme seuraavista oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta ja oireet ovat haitaksi ja lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia:

• Potilas liikuttelee usein levottomasti käsiään tai jalkojaan tai vääntelehtii tuolillaan.
• Potilas lähtee usein liikkeelle luokassa tai muualla tilanteissa, missä edellytetään paikalla pysymistä.
• Potilas juoksentelee tai kiipeilee usein tilanteissa, missä se ei kuulu asiaan (nuorilla tai aikuisilla voi esiintyä pelkkänä levottomuuden tunteena).
• Potilas on usein liiallisen äänekäs leikkiessään tai ei onnistu paneutumaan hiljaa harrastuksiin.
• Potilas on motorisesti jatkuvasti liian aktiivinen eikä aktiivisuus oleellisesti muutu sosiaalisen ympäristön mukaan tai ulkoisista vaatimuksista.

IMPULSIIVISUUS

Vähintään kolme seuraavista oireista on kestänyt vähintään kuusi kuukautta ja oireet ovat haitaksi ja lapsen kehitystasoon nähden poikkeavia:

• Potilas vastaa usein jo ennen kuin kysymykset ovat valmiita ja estää vastauksellaan toisten tekemiä kysymyksiä.
• Potilas ei usein jaksa seistä jonossa tai odottaa vuoroaan peleissä tai ryhmissä.
• Potilas keskeyttää usein toiset tai on tunkeileva (esimerkiksi tunkeutuu toisten keskusteluihin ja peleihin).
• Potilas puhuu usein liian paljon ottamatta huomioon tilanteen vaatimaa pidättyväisyyttä.

HÄIRIÖ ALKAA VIIMEISTÄÄN SEITSEMÄN VUODEN IÄSSÄ.

LAAJA-ALAISUUS

Diagnostisten kriteerien tulee täyttyä useammassa kuin yhdessä tilanteessa, esimerkiksi tarkkaamattomuutta ja hyperaktiivisuutta tulee esiintyä sekä kotona että koulussa tai sekä koulussa että esimerkiksi vastaanotolla. Tavallisesti tarvitaan tietoa useammasta kuin yhdestä lähteestä.

OIREET AIHEUTTAVAT KLIINISESTI MERKITTÄVÄÄ AHDISTUSTA TAI SOSIAALISTEN, OPINTOIHIN LIITTYVIEN TAI AMMATILLISTEN TOIMINTOJEN HEIKKENEMISTÄ.

Laitan loppuksi ADHD-testin, joka antaa vain osviittaa, ei diagnosoi sinua. Jos tunnet olevasi oireisiin sopiva tai muuten olosi on ahdistunut tai vastaavaa, ota yhteyttä paikkakuntasi lääkäriin, terveyskeskukseen, kouluterveydenhoitajaan tms.

TEE TESTI

Lähde: adhd-liitto,terveyskirjasto,Vastaamo, ja monet muut tietolähteet, joita ei mainita