Kuinka kävi kissojen pönttökokeilun?

Ihan alkuun, sapetus! Blogistani on kuvia kadonnut! Mitä ihmettä?!

Nyt on tullut aika päätöspuheelle Litter Kwitterin suhteen. Eli kerron, kuinka meidän kaksi kissaamme on ottanut uuden pissa- ja kakkapaikan omakseen. Litterkwitter-pönttösetti on Coolstuffilta ja voin suositella lämpimästi kokeilemaan, josko teidän kissa oppisi tälle tyylille. 

Pakettihan sisältää valkoisen vessanpöntölle napsautettavan reunuksen, jonka saa helposti pois ja takaisin, kun ihminen käy tarpeillaan. Lisäksi kolme eri väristä sisärengasta, joissa jokaisessa erilainen keskiö. Ohjevihko ja ohjecd, joka ei kuitenkaan meillä toiminut. Netti on kuitenkin täynnä videopätkiä pöntöllä käyvistä kissoista, eikä tässä ole mitään sen kummallisempia temppuja tehtävä. 

Ihan ensin vaihdoimme poikien hiekkikseen puupelletit hiekan sijaan. Kun oppivat erilaiseen ainekseen, laitoimme hiekkiksen pois ja lattialle umpinaisen, punaisen sisärenkaan valkoisen reunuksen kera. Nyt tässä vaiheessa pellettien määrä oli jo niukka hiekkikseen verrattuna. Tässä totuteltiin renkaaseen. 

Seuraavaksi noustiin korkealle lattiatasolta. Tässä vaadittiinkin jo ajatustyötä, sillä esimmäiset haasteet tulivat oikeastaan nyt. Kuinka iso ja kömpelö kissa mahtuu tuolille, kun lattialla etutassut olivat renkaan ulkopuolella lattialla? Entä pienempi kissa, joka alkoi arkailla, keikkaako tuo tai onko turvallista muuten? Joka tapauksessa pienten pissavahinkojen lisänä pojat oppivat käymään tuolipissalla umpinaisella astialla.

Tuli aika siirtää astia pöntölle. Tässä vaiheessa pyykkikori oli laitettava viereen, jotta isompi, Luis, mahtui arkana kääntymään ja nousemaan pöntölle niin, ettei suoraan hyppää "iik, kakkapönttöön". Tämä vaihe tuntui yllättävän vaativalle ja otti aikansa, vei voimia kaikilta ja laittoi pienemmän erityisesti tekemään vahinkopissejä lattialle. Kun lopulta Carloskin oppi pöntölle, teki hän tähän pissit, mutta kakalle meni kylppärin kaakelilattialle. 

Yritimme kissanmintulla, olemalla seurana, antamalla olla rauhassa, nostamalla kisun pöntölle... Voi kuule, yritimme kaikkea. Lopulta joitakinkakkoja alkoi tulla Carlosiltakin tähän. Luis teki jo kaikki sujuvasti. 

Sitten vaihtui pienellä reijällä oleva oranssi keskusta. tuostahan pisu ja kakka tippuvat suoraan pönttöön jo, mutta vielä harjoittelevat kissat itse pysyisivät pöntön reunalla. Luis aikansa arkaili, mutta oppi. Carlos kurkisteli pönttöön ja pinkoi pakoon. Laitoimme reijän päälle vessapaperia ja teimme välillä muovista siivilän jne yrittäen hämätä ettei siinä ole reikää, mutta silti jätökset menevät veteen saakka. Tuskaisen rankkaa, kun Carlos ei vaan uskalla. Ei sitten millään. Joskus kävi ihan sujuvasti, mutta sitten taas etsi paikkaa mihin muualle tehdä. Meidän oli otettava matot pois, huovat, ihan kaikki, mihin pissa voisi tulla. Ja silti aina löytyi jostain paikka. 

Tälle vihreälle isolle reijälle emme päässeet. Ei järkevää kokeilla suoraan avointa reunaa, jos ei pienelle turvallisemman tuntuisellekaan tee. Eli, pitääkö pöntöllä olla umpinainen astia? Onko se sitten sama, kuin mini hiekkis, mutta korkealla? 

Kerron nyt hieman meidän kissoista ennen, ennenkuin kerron miten tämä homma eteni tästä. 

Carlos on siis nuorempi, vilkas, utelias ja reipas poika. Hän on puolitoista vuotias Kotikissan ja Ocicatin sekoitus. Hurmaava rakkaudennälkäinen kisu, joka osoittaa tunteensa syvästi. Hän oli meille yllätys, ettei tuon reippaammin sitten tätä pisupaikkaa alkanut ottaa omakseen. Sitähän me emme tietenkään tiedä, miten Carlosin eka puoli vuotta on mennyt, sillä hän on löytökissa. 

 Meille tultuaan Carlos on ollut aina hyvin sosiaalinen ja läheisyyden kipeä. Otti nopeasti  Luisinkin veljekseen. eikö olekin ihana suukkosuu?! Carlos tykkää olla sylissä ja tallata oikein antaumuksella.

Luis taas löytyi vastasyntyneenä puulattian alta, jossa oli ilman ruokaa, lämpöä ja emoa kolme vuorokautta. Puolisokea pentu ja kaksi sisarusta pääsivät onnen kautta turvaan ja alkoivat saada pullomaitoa. Meidän höpönassu Norskin ja kotikissan sekoitus on aina ollut kömpelömpi ja arempi juuri siksi, että on isokokoisempi ja näkee vain toisella silmällä. Luis on tällä hetkellä 9kiloinen ja nähtävästi kasvaa vielä hieman. Luisin erityisiä piirteitä on myös hänen erityisherkkyytensä. Hän arkailee, pelkää helposti ja säikkyy, on hyvin kaunomielinen ja tykkää pötkötellä sylissä vauva-asennossa selällään. Sylissä on veltto pitkä spagetti, eli luottavaisin mielin antautuu rentona syliin. Sylikissa hän ei kuitenkaan sillai ole, mutta antaa toki ottaa syliin ja antaa kantaa itseään. Luisilla on astma, joten kaipaa viileää ilmaa, kylmäpakkausta ja rauhallisia leikkejä. Hän haaveilee paljon, osaa sanoa mamma ja vauvva sekä joooo. Hän rupatteleekin paljon. Luis ei tallaa juuri ollenkaan. 

Niin, Luis sitten oppi käymään pöntöllä, Carlos ei. Koska Carlosille pitää olla hiekkis, on fiksumpaa siirtyä kokonaan takaisin hiekkikseen, kuin vaatia toista pöntölle ja toinen käy hiekalla. eikä se auttaisi ollenkaan siihen, ettei hiekkaa enää tarvitsisi siivoilla. Mutta kuten kuvakin kertoo, yksi kissa oppi, ja suht vaivattomasti vieläpä. Miksi ei siis sinun kissasi voisi oppia kanssa, mahdollisesti. 

Meille oli tosin yllätys, että juuri nimenomaan herkkä, kömpelö ja puolisokea kissamme kävi itsenäisesti pöntöllä, mutta utelias keveä ja ketterä poika ei. Mikään ei ole siis itsestään selvää. Kyllä minä suosittelen tätä Litterkwitteriä kuitenkin. Olisi ollut näppärä pakkaus, jos molemmat olisivat oppineet. Onhan se kissallekin mieluisampaa, kun kakan peittäminen tapahtuu itsestään, eikä Kiinaan asti tarvitse kaivaa.

Tähän päättyi sitten meidän pönttöilyt. Litterkwitter pakattiin varastoon ja ehdottomasti, sitten joskus kun aika jättää näistä sankareistamme, aloitamme uuden pennun kanssa heti litteröinnin. Mutta se on sen ajan haaste. Nyt nautimme toivon mukaan vielä toistakymmentä vuotta ainakin näiden velikultien seurasta.

LitterKwitterin saa hankittua ainakin Coolstuffilta.

Yhteistyössä Coolstuff