Terveystuotteita ja atc-väriterapiaa

kirjekuori

 Lupasin tehdä Sussulle ylläriatc:n, joten tein hänelle pienen kirjekuoren...

atc-card

...Jossa oli väriterapiaa. Tämän atc:n tausta on itse piirretty ja väritetty. Lisäsin kimalletta pintaan ja runsain mitoin timantteja. Helmilisko päätyi myös korttiin, sillä hänen jalanjäljillään tässä mennään. Mikro ja makro kenties sopisi nimeksi, mutta a rainbow lizard tästä tuli kuitenkin. Huomaa myös helmi- ja ketjukoriste kortin alalaidassa. TJK-haasteeseen kaikkien helyjen ja omatekoisen taustan kanssa. Silpputehtaalla en olekaan vieraillut kortteineni pitkään aikaan. siitä jo meinasi morkkis olla, mutta askartelun tulee olla kivaa ja jollei se sitä ole, niin sitten ei pidä askarrella. Omat voimavarani ovat rajalliset silloin, kun voin huonosti. Ja kun voin hyvin, olen ulkona. 

Ginger joe

Toissapäivänä muistui mieleen inkiväärin hyvät ominaisuudet ja kun saimme käsiimme inkiväärijuomaa pullolliset, siitä se elämä energisoituikin hetkessä. On se vaan epeli aine! 

leffateatteri

Löysimme itsemme leffateatterista.. Kahdesti! Ensin koskettava ja taidokas Elämältä kaiken sain. Pienen tauon jälkeen vauhtia ja rytinää Mission: Impossible: Rogue Nation, jossa kaikkien aikojen paras toimintasankari, Tom Cruise, esitteli taitojaan.

moroccon cigar

 Leffaeväistä piti huolen Suurmarkkinat, joista tämäkin salaperäinen patukka oli peräisin. Instassa tätä arvuuteltiinkin, kunnes eräs keksi vastauksen: Jonkinlainen pastry. Kyseessähän on kuin onkin marokkolainen makea sikari.

oliivit

tokihan leffassa pitää olla namipussi. Kummallekin oma! Pimeässähän voisi muuten toinen kauhoa yhden namin enemmän, kuin toinen. ;) Siispä värikkäät ihanat ja syntisen hyvät terveyspöperöt, oliivimix.

ferriswheel

Alkoi siinä ilta hämärtää ja meno villiintyä. Maailmanpyörän valot ohjasivat meidät satamaa kohti ja yötivoliin. 

Mega Flip

 Rajut olivat laitteet, jos oli menokin. Kun olin viikon hehkuttanut "parempaa vointia helteen vuoksi", parempi vointi näkyi kahdessa laitteessa istuessakin. Oi, mitä vauhtia Mega flipissä ja Twisterissä olikaan, kun saatiin aikuisvoimin siellä olla. Tuuri, ettei lapsia ollut meidän aikana, sillä kesympäähän se meno olisi silloin ollut.




Yks kaks muistin, että olin keväällä päättänyt, että tänä kesänä syön hattaran. Jossain vaiheessa tivolikausi oli loppu ja tajusin, ettei hattaraa enää saanut. Sen ajan, kun tivolit olivat meidän kaupungissamme, olin sängyn pohjalla. Se tunne, kun olet pettynyt itseesi vaikkei syy olekaan minun. Se tunne, kun tiedostat olevasi hattarakojun vieressä, nainen pyörittää hattaraa ja valo syttyy kirkkaana otsalohkossani ; "MINÄ SAAN HATTARAN!".

Tuo kuulostaa ihan varmasti +40-bloggaajan kertomana hyvin lapselliselta ja naurettavalta ja sitä se varmasti onkin. Kyse ei nyt kuitenkaan ole "hattarasta", vaan siitä, kuinka äärettömän sairas olen niinä kertoina, kun ei ole hellettä. (Lämpö on suuri voima.) Sitä, kuinka makaan kivuissani kuukaudesta  toiseen ja sieltä täältä päivä tai kaksi jalkeilla. Se tunne, kun elämä luisuu edestäsi ja sinä vaan makaat. Pettymys elämään, pettymys sairauteen, pettymys oikeastaan kaikkeen. Raivo, suuttumus, viha.. Turhautuminen ja tuska. Miksi minä!?
En minä niitä täällä blogissa kerro, koska tämä on voimavara-blogini, ei "vellonpa pahassa olossa täälläkin"-blogi. Ja kun sitten pääsen ulos, ihan oikeasti omin jaloin kävelemään ja vaikka nyt tivoliin, ja saan haaveilemani hattaran, on se jotain elämääkin suurempaa! Toteutunut tavoite. Saavutus. Jokin, jossa olen onnistunut ja saavuttanut itse ilman apua. Tiedätkö... En osaa paremmin sitä kuvailla.

Oli muuten yllättävän hyvää!

tivoli

 Kaiken kruunasi ilotulitus! Pimeä taivas olikin ykskaks täynnä valoa. Mahdoton on mahdollista!
Seuraavan päivän namuiksi vielä vesimelonia. Olipa terveelliset eväät!

Watermelon ice cream