Muista levätä!

Elokuun pimenevät illat, mutta myös aamun varhaiset kaikkine kastehelmineen tien pinnalla ja kukkasten terälehdillä. Sadekuurot ja alkava väsymys. Työt kesäloman jälkeen ja kiiretyöläiset. Happamat naamat työpaikalla kertovat, että töitä on enemmän, kuin laki sallisi ja sitten vielä uutisoidaan, että Kreikka saa lisää rahaa Suomelta 1,5 milliä! Ai että!

pieni tyynysotasilla

Aikuinen ei kuitenkaan ole yksin liikkeellä tuolla kastehelmien kilvoittamassa asfalttiviidakossa. Siellä taapertavat esikoululaiset innoissaan reppu selässä eskaan ja vähän isommat lapset koulutielle koulun pihaa kohti. Myös ne kaikkein pienimmät, joiden vanhemmat menevät töihin. Lapsi on pieni iästään huolimatta ja lapsi leikkii. Lapsi leikkii myös matkalla kouluun tai päiväkotiin. Leikki on lapsen työtä! Lapsi yrittää muistaa katsoa autot. Ole sinä se, joka kuitenkin KATSOO lapset autosta käsinkin. 

hämähäkki väärin päin

 Kun siellä töissä kiirettä riittää ja pomo hengittää niskaan, alkaa pinna kiristymään entisestään. Työkavereiden kanssa tulee riitaa. Turhautuminen, väsymys, stressi, immuniteetti pettää ja sairastumme, muttemme voi olla pois töistä. Ei nyt. Vastahan olimme lomalla. Pinna kiristyy entisestään. Kyllä jaksan, kyllä vielä tämän kerran...
Voimat loppuvat kotiovella viimeistään...

Lapselle on niin helppo tiuskia ja huutaa, sillä lapsi ei osaa, lapsi ei jaksa, lapsi ei tiedä, lapsi on liian pieni vielä. Vaaditaan väsyneinä kuitenkin lähes sama kuin aikuiselta. Ihan vain siksi, ettei oma pinna enää kestä. Mutta niin se ei vaan saa olla !

suvun musta lammas

Kuinka sitten jaksaa vielä kotonakin?
Aloita aamusi työpaikalla työkaverin tervehdyksellä näin: Mitä HYVÄÄ sinulle kuuluu? Sen sijaan, että kysyisit vain, Mitä sinulle kuuluu? Uskoisin, että kysymyksesi vastaanotto on erinomainen.

Oletko kuullut itsesi sanovan: "Minä tiesin koko ajan ettei tästä mitään tule!"
Olen kuitenkin varma että sinä epäonnistuit. Jo asenteesi on ollut lannistuva.

Asennetta

Oletko koskaan epäonnistumisen hetkellä ajatellut, että sitä saa mitä tilaa?Sanasi paljastavat, että olet koko ajan olettanutkin homman menevän metsään
- Ei siis yllätys, että epäonnistut. Asenne, asenne on se avainsananen tässä.

Minullekin on sanottu, että on uskomatonta, kuinka voin kannustaa toisia ja olla positiivinen, vaikka terveys on mennyttä ja talous nurin.

Vastaan: Asenteella!
Kun asenteeni on positiivinen, huolet ovat puolet pienempiä.
Kun hymyilen, minulle hymyillään.
Kun annan, minäkin saan.
Kun autan, minua autetaan myös tarvittaessa.
Kun pyydän anteeksi, minultakin pyydetään anteeksi.
Kun sanon kiitos, minuakin kiitetään.
Ja tätä rataa.
Minä saan paljon hyvää energiaa siitä, että ympärilläni on hyvinvoivia ja iloisia ihmisiä valittajien sijaan.

ruoka-aika

Jos töissä on rankka päivä, kotona ota oma aikasi. Lapset pärjäävät hetken puolisosi kanssa tai viimeistään sitten, kun lapset ovat jo unten mailla. Tai ota se oma aika työpaikalla taukojumpan merkeissä. jumppaa hartioitasi, käy raittiissa ilmassa kahvikupin kanssa tai sulje silmäsi ja mietiskele kauniita asioita. Jotain pientä, pari minuuttia vaikkapa.

Kun mietit ruokaa kotiin, tee joku arkipäivä sinun lempiruokaasi tai juhlava ateria. Se on palkitsevaa! Etenkin, jos otat lapset mukaan keittiöpuuhiin.

leikki

Leikkikää jotain kivaa lasten kanssa. Opeta lapsia leikin varjolla. Pelatkaa afrikan tähteä tai tiskatkaa astiat käsin yhdessä.

piilo

Muista levätä! 

raato nukkuu

Puuseppä, jonka palkkasin auttamaan minua vanhan maatalon kunnostamisessa, oli juuri lopettanut raskaan ensimmäisen työpäivänsä. Hänen sirkkelinsä oli tehnyt tenän ja nyt hänen ikivanha pakunsa kieltäytyi käynnistymästä.

Kuljettaessani häntä kotiin hän istui kivettyneen hiljaa. Saavuttuamme perille hän kutsui minut tapaamaan perhettään. Kun kävelimme etuovelle, hän pysähtyi hetkeksi pienen puun kohdalla ja tarttui oksien kärkiin molemmin käsin. Avattuaan kotioven hän oli hämmästyttävästi muuttunut. Hänen ahavoituneet kasvonsa olivat pelkkää hymyä, hän halasi kahta pientä lastaan ja antoi suukon vaimolleen.

Vähän ajan päästä hän saattoi minut autolleni. Kun ohitimme aiemmin mainitsemani puun, uteliaisuuteni pääsi voitolle. Kysyin häneltä selitystä sille mitä aiemmin näin tapahtuvan.

- Ai niin, tuo on minun harmipuuni. Tiedän että en voi välttää harmeja työssä, mutta olen varma siitä, että ne eivät kuulu kotiin vaimoni ja lasten luo. Niinpä minä vain ripustan ne puuhun roikkumaan joka ilta kotiin tullessani. Sitten aamulla poimin ne taas mukaani.

- Huvittava piirre siinä on, hän hymyili, että kun poimin aamulla aiemmat harmit mukaani, ei niitä ole läheskään niin paljon kuin mitä muistan edellisenä iltana ripustaneeni.

kuvat ovat jo vanhoja. Kissamme on jo kasvanut näistä kuvista