Hae tästä blogista

Niin paljon mahtuu kuviin tarinoita

Liikkuva kohde {MakroTex-haaste}

Yritäppä saada kissoista kuva, tai lemmikistä yleensäkin niin, kuin itse toivoisit. Vangittua se hetki, jota kameralla tavoittelit. Joko utelias kissa tulee tutkimaan kameraa tai kyöhnäämään jalkaa vasten, että ota syliin. Tai sitten lähtee pois paikalta tai pää pyörähtää.. Uskallan väittää, että kissat ovat liikkuvia kohteita! 

Meillä leipäkorissa ei ole leipää, vaan herra C.A.M.

Meidän herra L.E.H. ei mahdu leipäkoriin, vaan valtaa ison osan pöydästä. 

Meillä kukat ovat liikkuvia kappaleita. Syykin siihen on selvä: Herra L.E.H.  R-A-K-A-S-T-A-A kukkia! 


Toisinaan meillä tiiraillaan ikkunan takaa niitä liikkuvia kappaleita taivaalla tai puiden oksilla. 


Näiden epäonnistuneiden otosten jälkeen toivoisi voivansa julkaista jotain asiallisempaa, paremmin onnistunutta. Onnistuuko sitten minun kameralla ja taidoillani? 


Lyödään kädet yhteen ja aletaan laulaa kaikki yhteen ääneen: 


jos ois helppoo, kaikki tekis niin
mus on voima, jota en voi vaimentaa
pusken täysii aina vaan
mun ei täydy, vaan mä saan.
katse eteen ja suupielet ylöspäin
teen vastoinkäymisistä voimaa
katse eteen ja suupielet ylöspäin
antaa tulla, kestän kyllä,
periks en tuu antamaan.

Kyseinen tsipale kannusti minua vuosi taaksepäin jaksamaan eteenpäin, vaikka olikin raskasta aikaa. Kiitos vaan, Ela! 






Ja loppuun vielä uusin tekemäni kaulakoru, jossa myös on liikkuva kappale, li näyttävä iso kruunu-riipus. 


Rakkaudella itseäsi kohtaan

Minulla ei ollut tälle päivää aihetta valmiiksi mietittynä vielä hetki sitten, mutta eräällä palstalla keskusteltiin ulkonäöstä ja siitä se ajatus sitten lähti. Elikkä olenko minä kaunis?! Oletko SINÄ kaunis?

Nyt en välttämättä tarkoita sitä, että alkaisin luetella kriteerejä, mikä tekee naisesta kauniin tai miehestä komean. En myöskään ala arvostella sinua, enkä ketään muutakaan millään tavoin, vaan pohdiskelen sitä, mitä näen minussa itsessäni ja kannanko ylpeänä oman vartaloni vai en.



Taustoja kerron sen verran, että olen vuosikaudet ollut vähävarainen tai jostain aikaa jopa varatonkin, sairauteni vietyä työkyvyn. En siis ole kymmeniin vuosiin voinut ostaa merkkivaatteita, tai yleensäkään vaatteita, jotka maksavat tyyliin 20 euroa tai yli sen. Onneksi olen saanut joitakin kalliimpiakin vaatteita, ja joskus hyvä tuuri käynyt, että paikallisella kirppiksellä ollut oikeaa kokoa. Pukeudun siis halpaan, jopa toisinaan kuluneeseenkin vaatteeseen ja koska olen SUURENmoinen nainen, vartalon epäkohdat peittyvät A-linjaisiin vaatteisiin lähinnä.



Vielä vuosi taaksepäin olin hyvin kalpea, jopa harmaa ja mustat silmänaluset ja suuret silmäpussit. Vasta löydettyäni Ruohonjuuren laadukkaat hoitotuotteet, ja saatuani neuvoja ja apuja ammattilaisilta Ruohonjuuren asiakaspalvelussa, alkoi kasvoilleni nousta terve väri. Nyt jopa punastelen! Silmänalusenikin ovat laskeneet ja kosmetiikalla saan ihmeitä aikaiseksi. Olen suuresti kiitollinen Ruohonjuurelle! Vaikkei ulkoinen kauneus olekaan se oleellisin asia, itsevarmuus kaunistaa meistä jokaista.

Ajattelin aiemmin omista arvista, kiloista ja rypyistäni, etteiät ne ole viehättäviä ja ne pitää peittää ja piilottaa. Häpesin itseäni siksi, että olin ylipainoinen ja minussa on arpia. Se ei kaunistanut minua yhtään, vaan päinvastoin lisäsi toisillakin sitä "onpas ne rumia asioita sinussa"-tunnetta. Miksi muka kukaan pitäisi kauniina vaikka nyt raskausarpiani, jos itse hokisin niiden olevan rumia!?



Tänä päivänä en missään nimessä häpeä itseäni. En enää. Kaikilla vartaloni jutuilla on tarinansa. Raskausarpeni kertovat kuinka olen luonut tähän maailmaan jotain suurenmoista, jota en lautavatsaan vaihtaisi. Jokainen leikkausarpi on kertomus elämän jatkumisesta, voimavaroista, tervehtymisestä. Kilot kertovat siitä, etten voi liikkua juurikaan. Se kertoo myös sen, että näen paljon enemmän, kuin stressaavat kiireellä eteenpäin kulkevat ihmispolot. Minä huomaan jokaisessa vuodenajassa ne pienetkin ihanat asiat, hiirenkorvat puiden oksilla ja leppäkertun maassa.

En käytä merkkivaatteita, kun ei ole varaa, mutta vaatteeni kertovat, että olen naisellinen ja olen varakkaampi, kuin naiset Etiopiassa vaikkapa. Tätähän voisi jatkaa.



Kyllä olen huomannut, että rakastaessani itseäni ja kantaessani kehoni ylpeänä pää pystyssä, saa sieluni silmäni loistamaan kirkkaammin ja huomaan ulkopuolisten katsovan minua "sillä silmällä" ja kehuvankin. Eikä tämä tarkoita nyt sitäkään, että pitäisi liioitellen paljastaa epäkohdat, mutta siellä vaatteiden allakin ne voi kantaa surutta mukana.

Toivon todella että ylpeyteni toisi rohkaisua jollekin, edes yhdelle nuorelle naiselle tai miehelle olla sinut kaikkine yksityiskohtineen. Ei virheine, vaan tarinoineen. Rakkaudella itseäsi kohtaan.

Hääkortti ja tagi


Minulta pyydettiin keväistä hääkorttia lyhyellä aikavaroituksella. Olin kohta nukkumaan menossa, kun pitikin seuraavaksi aamupäiväksi olla kortti valmiina. Eihän siinä mitä. Kolmen aikaan yöllä kortti oli valmis ja asiakas oli erittäin tyytyväinen. Mukaan tein vielä taginkin, jotta ovat sävy sävyyn. Aina jotain pientä tilaajalahjaksi. 


Kortin sisäpuolella oli tilaa tervehdykselle. Tykkään laittaa sisäpuolenkin kortista kauniiksi, enkä vain etukantta. Tuo pinkki taustapaperi on hohtavaa kyyhkypaperia, joten oikein laadukas ja romanttinen kortti tulikin. 


Asiakas pyysi hääparin nimet etukanteen, ja sain kutsukortin malliksi. Kyseistä fonttia ei saanut alle 9 euron netistä, joten päädyin kirjoittamaan käsin kutsukortista mallia ottaen.
Ei mikään helppo homma! Huomaa myös kukkakimpussa roikkuva metalliriipus-perhonen. 


Jos vain katsot kaikkea joka kuuluu elämääsi, kaikkea jota sinulla jo on: rajoittamattomasti ilmaa hengittää, valoa nähdä, musiikkia jota kuunnella, kirjoja joita lukea, tähtiä joista unelmoida, puita joita katsella, lattioita joilla tanssia, ystäviä joita ilahduttaa, vihollisia joiden kanssa ystävystyä, vieraita joihin tutustua, metsiä joissa kävellä, rantoja joilla kulkea, kallioita joille kiivetä, sateita jotka puhdistavat sinut, jokia jotka kuljettavat sinua, eläimiä jotka lohduttavat sinua; sinun täytyy myöntää että elämässäsi on enemmän kuin koskaan, koskaan, koskaan pystyt käyttämään.

Mutta yritä kuitenkin. 
-Mike Dooley


Välitä hänestä silloin, kun hän
sitä kaikkein vähiten tuntuisi
ansaitsevan, sillä juuri silloin
hän sitä kaikkein eniten tarvitsee.


NURME TANNING OIL -RUSKETUSÖLJY


Kun tutustuin ensimmäisen kerran Nurme-kosmetiikkasarjaan, ihastuin siihen kovasti. Niin siroa, kaunista ja laadultaan korkealuokkaista luonnonkosmetiikkaa. Siksi halusinkin tutustua paremmin, laajemmin Nurmeen ja löytää kenties itselleni uuden rakkauden. 

Minun yksi ongelmakohtani on kalpea iho. En rusketu juurikaan kesälläkään, enkä pysty solariumissa ottamaan pohjia tai edes kokeilemaan, auttaako sekään. Siksi olen ollut enemmän piilossa kuin julkisilla uimarannoilla kalman kalpeana se yksi ja ainoa. 

Tähän on tullut onneksi aikuisuuden myötä muutos ja olen uskaltautunut aurinkoon. Nyt oli sitten aika kokeilla, josko jokin ulkoinen tuote toisi rusketukseen potkua ja saisin sitä kauan kaipaamaani apua. Nurme oli luonnollinen valinta apuun naapurimaamme Viron ansiosta ja koska eritoten luonnonkosmetiikasta olen saanut helpotusta muutenkin niin monessa asiassa. En siis ajattele enää, että "kaikkihan ne on samanlaisia tuotteita" tai että "luonnontuote on huuhaata". Olen tyystin jättänyt pois erään nuoruuteni kosmetiikkabrändin tuotteet siksi, ettei ne ole sitä laadukasta luonnonkosmetiikkaa, josta saan oikeasti apua. Miksi laittaa rahojaan johonkin, mikä ei auta, kun voi saada avun toisaalta?! 


Nurmen Tanning oil -Rusketusta edistävä ja ylläpitävä öljy saapui blogiini testiin Nordic Health systemsiltä, joka on vuonna 1987 perustettu luontaistuotteiden, luonnonkosmetiikan ja ekotuotteiden maahantuonti- ja tukkukauppaan erikoistunut perheyritys. Heidän valikoimassaan on myös mm. itselleni rakkaat Laveran tuotteet. Nurme kirii kovaa vauhtia rakkaus-palkintosijalle. ;) 



Rusketusta edistävä ja ylläpitävä öljy  on täydellinen yhdistelmä luonnon öljyjä, jotka edistävät ja ylläpitävät rusketusta sekä kosteuttavat ja pehmittävät ihoa. Olen huomannut, että nimenomaan öljyinä tullut apu auttaa ihoani elpymään ja voimaan paremmin. Siksi öljymäinen koostumus on plussaa. Kun käytän vain tarvittavan määrän, eli hyvin pienen tilkan aina kehonosaa kohden, ja hieron sen ihooni, öljy ei jää häiritsevästi iholle. Tokihan iho on öljymäinen ja saattaa värjätä vaatteita, joten valkoisia vaatteita en suosittele tämän kanssa, mutta olen pukenut vaatteet hyvin hierotun käytön aikana eikä mitään ongelmia ole ollut. 

Rusketusta edistävä öljy antaa iholle terveen hehkun ja auttaa saamaan tasaisen ja kestävän rusketuksen. Olen nyt toistaiseksi käyttänyt ulkoillessani, eli en suoranaista auringonottoa. Aurinkovoidehan tämä ei missään nimessä ole! Ei myöskään itseruskettava. Puhtaasti siis ns. värjäämätön öljy, joka antaa luonnollisen hehkun ja luonnollisin keinoin edesauttaa ihoa ruskettumaan. Ja eilen juuri tuumasin biksukaupoilla peiliin katsoessani, että minulla ON RUSKETUSRAIDAT! 



Tuote: Nhs
Iso kissaeläin: Saatu lahjaksi

Elämän onnelliset hetket ja atc:t


Minun tekemäni värikkäät ATC-kortit. 
Kaikissa korteissa tausta on tehty gelli plate-tyylillä, eli maaleja ja telaa käyttäen. 


Elämä alkaa siitä, mihin mukavuusalueesi päättyy.
Korteissa käytetty aikakauslehtien kuvia ja tekstejä yhdistettynä mainoksiin. 


Ole aina mieluummin ensiluokkainen versio itsestäsi, kuin toisen luokan versio jostakusta muusta. 


Kaikki atc:t vaihdettu jo pois. 


Kivempi blogi järjestää hauskoja listahaasteita, ja sieltä tämänkertainen haaste on peräisin. Eli Elämän onnelliset hetket. Tein kollaasin asioista, joita mieleen näin äkkiseltään tuli. 


Minkälaisia elämäsi onnellisimpia hetkiä sinulla on?

Jatketaan lausetta omin sanoin




Satunnaiselämää-blogin kautta löytyi leikkimielinen haaste, tai postausidea, jossa lauseen alku on valmiiksi annettu ja lausetta jatketaan omin sanoin. Satun luvalla teen itsekin tämän.

En ymmärrä... uskon nimissä käytävää sotaa, tai sotaa yleensäkään.

Seuraavaksi ajattelin... katsoa aurinkovoiteet kassiin ja valmistautua picnicille.

Viime aikoina... Olen stressannut ja saanut voimauttavia uutisia.

En osaa päättää... kuinka leikkauttaisin hiukseni. Niska lyhyeksi, mutta entä muuten?

Muistan ikuisesti... lapseni syntymän ja sen hetken, kun Murunen nousi rannalta kallion takaa esiin, hymyili ja tuli luokseni ensimmäistä kertaa ikinä.

Päivän paras juttu... stressin poistuminen kehosta ja mielestä



Noloa myöntää, että... jouduin perumaan erään asian vaikka olisin kyllä halunnut, mutten voinut enää. Sen enempiä selittelemättä.

Viikko sitten... nukahdin rukoillessani

Kaikista pahinta on, että... lapsellani ei ole enää yhtään ukkia tai isoukkia.

Salainen taitoni on... nähdä ihmisten lävitse heidän todellinen luonteensa.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi... äidilleni helpotusta talouteen

Minulla on pakkomielle... on vai?

Söin tänään... pop corn-suklaata



Ärsyttävintä on.. ihmiset, jotka valittavat kaikesta, syyttävät toisia omista ongelmistaan ja epävarmuudestaan, haastavat riitaa, möläyttelevät kaiken mitä mieleen tulee...

Tekisi mieli... olla osana jotain hyväntekeväisyysjuttua.


Minusta on söpöä... saada Muruselta viesti kesken päivää, jossa kertoo rakastavansa minua tai kotona katse, joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa... Se että hän osoittaa tunteensa.

Hävetti... Myötähäpesin lukiessani erästä keskustelupalstan kirjoitusta, jossa väitettiin, ettei aurinko Suomessa aiheuta syöpää ja on ihan ok ruskettua öljyämällä itsensä. Huh huh.

Olenko ainoa, jonka mielestä... nämä haasteet ovat tervetulleita ja kivoja?

Palanen hehkua ja iloa


RaijaAnnikin kanssa teimme väri-atc-vaihdon. Se tarkoittaa sitä, että korttien tuli olla värikkäitä tai rohkeilla väreillä tehtyjä. Tämän vaihdon pyysin ihan siksi, koska kaipasin väriterapiaa elämääni stressin painaessa päälleni. Olihan taas se aika vuodesta, kun toimeentuloni oli katkeamassa tyystin. Kuitenkin suuri helpotus ja ilo saapui nyt postitse, kun minulle myönnettiin eläke. Toimeentuloni on nyt pysyvää katkeamatta. Iloväriterapiaa tämä nyt sitten onkin. :) Omat atc:ni laitoin eilen postiin, joten en vielä niitä esittele, mutta saamani kortit näet nyt tässä. 

RaijaAnnikki oli tehnyt ihanat kuoretkin jokaiselle neljälle kortille. Näissä kortit säilyvät siistinä pitkään. 


Oikeaa väriilottelua nämä ovatkin. Rohkeasti punaista ja keltaista. 


Tykkään todella tällaisista rohkeista väreistä ja nautin hypistellä kortteja käsissäni tutkien tekotapaa ja yksityiskohtia. Kortit innoittivat sen verran, että kävimme housukaupoilla Murusen kanssa ja ostimme mm. punaiset caprit kummallekin. 


RaijaAnnikin korttien mukana oli myös pahvinen tyttö ja koira-palanen, joka toimi kortin asemasta, sekä upea isohko palapelin palanen, joka on täynnä värienergiaa ja on kaiken kukkuraksi magneetti! Näin ollen keittiöön löysi tiensä palanen hehkua ja iloa! 

Kiitos RaijaAnnikki!

Maanantai-angstia ja naisellinen lahja?


Kuinka maanantai eroaa tiistaista tai perjantaista? Ainahan se maanantai tulee, aina se menee pois historiaan. Aina tulee huominen ja ensi viikko. Maanantai siinä mukana ja vain kerran viikossa. 
Kuitenkin kourallisen Maanantai-angstia olen vastaani saanut eri taholta. Mietin, olenko outo, kun maanantai ei minussa herätä kiukkua tai ahdistusta, vai pitäisikö minun hakemalla hakea sitä negatiivista asennetta, jotta kuuluisin joukkoon ja asenne olisi sallittua? Niin, siis maanantainahan Ei saa sanoa "ihana uusi viikko" tai "JES! Maanantai!"

Otan kupin kahvia ja mietin, alkaakko murjottamaan. Sitä ennen kuitenkin näytän muutaman kuvan ihanuudesta, jonka ostin Muruselle viime Jouluna joululahjaksi Taloon.comista. Naisellista kone-energiaa. ;)



Iskuporakone ja teräsarja. Tällä alkoi taulut saada paikkansa seinältä. Seuraava projekti oli kissojen kiipeilypaikan laajennus. Iskuporakonetta olemme kaipailleet kauan, ja nyt sen sitten ostin, kun tilanne oli suotuisa. Mitäänhän ei koskaan saa, jos odottaa sitä hetkeä, jolloin "rahatilanne olisi parempi" tai tilanne yleensäkin "oikea". Joskus on pakko vaan toimia ja unohtaa selittelyt.


Jos jotain miinusta tästä koneesta sanon, niin tuotekuvauksessa kerrottiin, että tässä olisi valot. Eipäs olekaan. Mutta voi kuule, ilman valoakin on näppärä kone! Nyt ei enää tartte veljelle soittaa, että tulehan käymään ja ota porakone mukaan. 


Teräsarja piti tottahan toki ostaa samalla, jotta rakkaimpani pääsi tositoimiin.

Mitäs tykkäät? Onko sopivan naisellinen lahja, vai pitäisikö lahjan olla aina koru tai hajuvesi?


Kiitos kun olet olemassa


Tämän kortin annoin minua hoitaneelle lääkärilleni. 


Hänellä jos kellä on ässät hihassa ja nopassa suurin luku, jolla voittaa! 


Kortin kaverina lähti gourmet suklaalevy. Tässä alakuvassa näkyy vielä se, kun lisäsin kortin alaosaan mustat teippinauhat.

Starlight Blogger Award: Näin ajattelen

Kasvokkain-blogin Mulan haastoi minut vastaamaan kolmeen kiperääkin kiperämpään kysymykseen. Nyt mennään hyvin henkeviin tunnelmiin! Yhä se vaan tuntuu hyvältä saada tunnustusta tai haaste joltakin. Kiitos Mulan! 


ah kesä ja kukat ja villit yöunet 
Vastaaminen tosin on jäänyt, sillä minulla on tässä ollut pienoinen blogiloma ja olen nauttinut elämästäni. Tai no, olen käynyt sairaalahoidoissa normaaliin tapaan, mikä ei ole niin kivaa. Isän hautajaisista olen aloittanut toipumiseni henkisestikin, vaikka ainahan surutyö kestää pitempään. Silti jonkinlainen helpotus se on, kun saa rakkaan ihmisen saatettua haudan lepoon ja siunaukseen. Etenkin kun tunsin jotain sanoinkuvaamatonta siellä kirkossa, josta päättelin, että isä olisi lähtenyt taivaaseen hyvästellen. Haluan ainakin uskoa niin. Eikös se, mihin uskoo, ole yleensä oikein? Samoin ajattelen uskon asioista yleensäkin. Se, mikä ei loukkaa ja "etuoikeuta" toisen satuttamiseen uskon nimissä, ja mikä tuo hyvän olon, helpotuksen ja rauhan, on oikein. Uskoipa joku toinen siihen tai ei.



hyvää matkaa isi

Kesä, valo ja lämpö ovat ihanaa aikaa. Vähemmän vaatteita, enemmän värejä koko maailmassa. Iloa ja hymyileviä ihmisiä vastassa. Ja kuten olen huomannut ennenkin, kivut hellittävät hieman lämmössä, pahenevat koleassa, kosteassa ja kylmässä.

Tämä kevät ja alkukesä on ollut ihaninta aikaa vuosikausiin, ja jos aiempina vuosina olen itkenyt pettymyksen suolaisia kyyneleitä, kivun ja tuskan myrskyä, surun harsopeitteessä, niin tänä keväänä olen laulanut kovaa ja korkealta Suvivirttä, Kiitosvirttä ja mitähän kaikkea! Olen nauranut ääneen ja kiittänyt Luojaa kaikesta hyvästä, mitä on meille antanut. Ja kiitos kuuluu eritoten myös kaikille heille/teille, jotka olette vuosien aikana kanssani kulkeneet, tukeneet vaikeuksissa ja uskoneet minuun. Tämä kevät on palkkion aikaa kaikesta! Kohtaloni on katsonut, että nyt riitti! Nyt ei enää yhtään lisätaakkaa ja nyt alkaa ylösnousu!
Onnea Viltsu! 


Mistä olet kiitollinen juuri nyt? Olen monista asioista kiitollinen, ja ns. peruskiitollista sorttia, mutta erityisen kiitollinen olen siitä, että vihdoin ja viimein olen saanut kokea ihmisarvoisuutta terveyden kannalta. Nimittäin vihdoin on löydetty hoitokeino oireisiini. Ei niinkään parannusta eikä edes täyttä oireettomuutta, mutta sen verran kuitenkin, etten enää itke kivusta. Voin liikkua enemmän ja myös käydä ulkona. Olen kiitollinen myös siitä, että vihdoin minut on katsottu virallisissakin byrokratian rattaissa täysin työkyvyttömäksi ja pysyvästi sairaaksi. Saan oikeutta, saan ihmisarvoisuutta!


sademetsän siimes

Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi jos pystyisit? Oikeastaan kaikki tekoni tai tekemättä jättöni ovat olleet opettavaisia, enkä siksi kadu mitään. En edes sitä, että elin kulissiliitossa tai muuta pahempaakaan. Jos kuitenkin jotain voisin muuttaa, niin toivoisin voivani saada eläkettä sen verran, ettei ihan jokaista lanttia tarvitsisi laskea. En halua olla miljonääri kuitenkaan, vaan vaikka 800-1000€ kuussa tililleni, niin pärjäisin erinomaisesti! Siitä maksaisin laskut pois ja ruuat ja silti jäisi hurvitteluunkin. Leffarahat. :D 


kiitos Riina ja Ultramariini
Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus? Olen miettinyt tätä kysymystä viimeiset neljä vuotta enemmän ja vähemmän, jos sitä ennenkin. Kun aloin bloggaamaan, mietin, että elämäntehtäväni voi hyvinkin olla avata toisten silmät näkemään, mikä itsellä on hyvin. Ehkä se sitä onkin. Ehkä se on elämä itsessään ja tämä on jonkinlainen välietappi ennen nirvanaa? ehkä opetella löytämään itsensä ja tehdä hyvää toisille? Kun pyyteettä autat toista, on se niin suurta, ettei sen kauniimpaa ole moni muu asia. Ehkä elämäntehtäväni on kasvattaa lapsestani hyvä ihminen. Olla hänelle tuki. Tai kenties elämän tarkoituksia on monia...


tee kaunista, ole kauneutta.. sisältä käsin


Keiden vastaukset samoihin kysymyksiin haluaisit kuulla? Annan tunnustusta ja haastan seuraavat (olivatpa he jos saaneet tämän haasteen tai eivät):

Tiia, Minna ja Satu. Jokaiselle viesti laitettu. Henkevän postauksen jälkeen toivottelen keveämpää viikkoa ja iloista mieltä.

Jos vaikka joku hakisi pois, ettei tarvitse roskiin laittaa



Onni on siivota kaappeja ja lahjoittaa kaikki itselle turha eteenpäin. Tänään törmäsin siihen asiaan, kuinka vaikeaa on sanoin kuvailla toiselle, onko vaatteet siistit vai ei. Se, mitä ajattelen hyväkuntoisena ja siistinä ei toisen mielestä kenties olekaan hyväkuntoista. Tai sitten se mikä on mielestäni pihavaatetta, onkin toisen mielestä täydellistä jokapäiväiseen käyttöön mihin vain.

Tyhjensin kaapista paljon vaatetta ja laitoin ison kassillisen lahjoitettavaksi. Yritin kuvailla vaikka ja kuinka ettei ole tahroja, ei ole nyppääntyneitä eikä rikkinäisiä ja vinoon kiertyneitä, mutta silti kirppisvaatetta. Eihän pidetyt vaatteet enää ole uuden veroisia. Eräs rouva jo hetken mietti, ettei otakaan niitä eikä tule katsomaankaan, kun hän etsii kunnollista vaatetta. Lopulta sitten tuli ja haki kaikki pois. Olikin kuulemman niin positiivinen yllätys saada lahjoitettuna sellaista pitovaatetta.

Kyllä minä sen epävarmuuden ymmärrän, sillä vasta eilen selasin annetaan-palstaa ja löysin vanhoja ilmoituksia, joista parhaat olivat "8 tuolia, joista 3 on ehjiä" tai "tuoli, ollut ulkona, linnut kakanneet siihen, mutta saahan ne pestyä". HUH HUH! Puhumattakaan rikkoutuneista lasiovista tai ihan urakalla repeytyneistä, pinttyneistä ja kuluneista sohvista. "jos vaikka joku hakisi pois, ettei tarvitse roskiin laittaa"... Tai "kyllähän joku tästä voi jotakin askarrella". Muistan, kun aiemmin ilmoitin paitoja, niin siihen kuvatekstiini kommentoi joku, että kyllähän niistä voi askarrella jotain, vaikka tyynyliinoja. Voi apua! Ne haettiin pitovaatteiksi myöskin!

Tämmösissä mietteissä tällä kertaa.
Kivan hikistä uutta viikkoa!


Minulla on alaripset!

Luonnonkosmetiikka on saanut ihoni hehkumaan kauniimpana, kuin mikään muu tuote tai edes tuotteettomuus. En siis ole niitä, jotka voisivat sanoa pelkän veden ja saippuan riittävän kauniin ihon saavuttamiseksi. En myöskään ole mitenkään kummonen ilman meikkiä, joten meikkaaminen on osa arkirutiinejani. Toki meikittömiä päiviä pidän joskus. Luonnonkosmetiikan kanssa meikkien käyttö on turvallista ja huoletonta. Tiedän, etten turmele ihoani tai esimerkiksi ripsiäni. 

Lavera on luonnonkosmetiikassa yksi ehdottomista suosikeistani. Tällä hetkellä laveraa myydään maailmanlaajuisesti yli 40 maassa, joten mikään tuntematon merkki ei ole kyseessä. Laveran tuotteet ovat NaTrue-sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja tuotteissa käytetään yli 300 luomuraaka-aineta, joista yli 200 kasvatetaan laveran omilla viljelmilla. 

Sain Laveralta aivan ihanan paketin blogitestiin, ja paljastan nyt siitä ensimmäisen tuotteen. 


lavera Intense Volumizing Mascara


Erikoismuotoiltu harja levittää värin tehden ripsistä pidemmät, tuuheammat ja kiiltävämmät. Kevyt luomuvahoja sisältävä koostumus kuivuu nopeasti liimaamatta ripsiä yhteen. Kerrassaan ihana mascara, joka sopii keski-ikäiselle naiselle mainiosti. Ei mitään ylisuurta tekoripsiefektiä, vaan luonnollisen kauniit ripset, jotka erottuvat toisistaan paakkuuntumatta. Joissakin mascaroissahan ripsiin jää väkisinkin paakkuja, eikä meinaa lähteä pois edes ripsiharjalla.

Minä laitan aina mascaraa pari kerrosta, jotta mascaran tehot ovat parhaimmillaan. Tämän mascaran kohdalla alaripsille kerta riitti. En yleensäkään meikkaa alaripsiä, sillä en tykkää sellaisesta pihti-efektistä. Tämä mascara kuitenkin soveltuu niin ylä- kuin alaripsillekin, eikä sottaa tai varise poskille ja tekee arkimeikistä luonnollisesti huolitellun näköisen. Minun ripsistä nyt ei kovin tuuheita saa tekemälläkään, mutta positiivinen yllätyshän tuo on, että vihdoin on mascara, jolla saan meikattua myös alaripset! Ja meikkaaminenhan ON kivaa! Vihdoinkin minulla on alaripset! Tähän asti ne ovat olleet niin ihonväriset, ettei niitä ole erottanut laisinkaan, tai sitten kaikki muut mascarat olleet jotenkin liikaa niille. 

 Jos joku asia häiritsi tässä tuotteessa, niin tarrat harjaosan korkissa. Minä kun tykkään, että meikkini ovat ns. tarrattomia, kauniita. Mutta tuokin hyvin minimaalinen ja pinnallinen sekä tyystin toisarvoinen asia korjaantui hetkessä, sillä tarrat lähtivät irti helposti, eikä mitään liimajälkiä jäänyt. 

Laveralla mascaravaihtoehtoja löytyy monenlaiseen makuun. Esimerkiksi Deep Darkness mascara tai minua itseäni erityisesti kiinnostava Butterfly effect mascara. Se täytyy saada! Kunhan sen joskus vielä hankin, niin kerron sitten siitäkin sinulle. Mutta sitä ennen on muutama ihanuus pinkin silkkipaperin alla jemmassa. ;) Olehan kanavalla. ;) 



Tuote: Lavera

Blogitekstisuositus

Luonnollinen joulukalenteri luukku 11; Veronpalautukset

Anna itsellesi aikaa päiväunelmointiin – juuri nyt! Mieti, miltä unelmaelämäsi näyttäisi. Mihin aikaan mahtaisit herätä aamuisin? Ket...