Runoni: Saatana sisälläni

Sanotaan, että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua.

Minä käyn sotaa kehooni majoittunutta Saatanaa vastaan.

Ei minulta kysytty,

haluanko jalkavaimoksi sille

Helvetistä saapuneelle sarvipäälle,

Jonka ainoa tavoite on yrittää saada minut alistumaan sadistisiin leikkeihinsä.

Ei kysytty sitä, 

saako se tuhota kauniin kehoni muodottomaksi ja toimintakyvyttömäksi.

Tai saako se päätäntävallan elämääni 

ja murskata sen pala palalta, 

saavutus kerrallaan, 

toiveet ja unelmat mukaan lukien.

Se pitää kehoani sotatantereenaan,

jossa se pommittaa mielipuolen lailla

ja aiheuttaa minulle kovaa kipua luullen, että niin se voi tehdä minusta selvää jälkeä 

ja polkea maahan kuin mitättömän.

Makaan hiljaa paikoillani ja odotan...

Lasken kymmeneen kymmenennen kerran. 

Kuuntelen. -Jylinä jatkuu edelleen.

Yritän olla hiljaa, mutta epäonnistun.

Vaikeroin, kunnes en kestä enää hetkeäkään pitempään.

Huuto karkaa huuliltani mustaan avaruuteen ja 

sekoittuu galaksien joukkoon

tehden mustan aukon tielleen. 

Saatana nauraa 

ja iskee lujempaa sisimpääni,

Kunnes vaivun kipupiikin kautta

armolliseen uneen

Hiestä märille lakanoille. 

Runot, joissa on merkintä "oma runoni" tmv. ovat minun itseni kirjoittamia. Yleensä kirjoitan fiktiivisiä runoja, mutta poikkeuksellisesti osa runoista voi perustua tositapahtumiin kokonaan tai joiltakin osin. En erittele runojani, mikä on totta ja mikä fiktiiviä. Se ei ole olennaista. Runoni eivät myöskään välttämättä perustu minun omaan mielipiteeseeni asioista. Ethän siis arvioi ja  tuomitse minua runojeni perusteella. Runoni voivat triggeröidä herkempiä ja herättää keskustelua tai kysymyksiä. Asiallinen keskustelu on aina tervetullutta ja suotavaa.