Runoni: Saatana sisälläni

Sanotaan, että sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua.

Minä käyn sotaa kehooni majoittunutta Saatanaa vastaan.

Ei minulta kysytty,

haluanko jalkavaimoksi sille

Helvetistä saapuneelle sarvipäälle,

Jonka ainoa tavoite on yrittää saada minut alistumaan sadistisiin leikkeihinsä.

Ei kysytty sitä, 

saako se tuhota kauniin kehoni muodottomaksi ja toimintakyvyttömäksi.

Tai saako se päätäntävallan elämääni 

ja murskata sen pala palalta, saavutus kerrallaan, 

toiveet ja unelmat mukaan lukien.

Se pitää kehoani sotatantereenaan,

jossa se pommittaa mielipuolen lailla

ja aiheuttaa minulle kovaa kipua luullen, että niin se voi tehdä minusta selvää jälkeä 

ja polkea maahan kuin mitättömän.

Makaan hiljaa paikoillani ja odotan...

Lasken kymmeneen kymmenennen kerran. 

Kuuntelen. -Jylinä jatkuu edelleen.

Yritän olla hiljaa, mutta epäonnistun.

Vaikeroin, kunnes en kestä enää hetkeäkään pitempään.

Huuto karkaa huuliltani mustaan avaruuteen ja 

sekoittuu galaksien joukkoon

tehden mustan aukon tielleen. 

Saatana nauraa 

ja iskee lujempaa sisimpääni,

Kunnes vaivun kipupiikin kautta

armolliseen uneen

Hiestä märille lakanoille.