Adventtikalenteri 7-8: Rintamerkit

Tee-se-itse tarvikekalenterin uusi luukku avautuu. Nyt tehdään rintamerkkejä.

Uskomatonta kuinka nopeasti aika rientää! Viikko on jo joulukuuta lähes täynnä, vaikka vastahan oli marraskuu!

Tänä aamuna meillä on ollut tonttuhommia pakettien käärimisen kera. Samalla joulukorttejakin on laitettu jo osittain matkaan. Tänä vuonna en lähetä kuin 2 korttia ja pari laitan pakettien mukana.

Tänä jouluna anopille ja lankomiehelleni teemme joulupöydän meille, äitini saa valokuvakirjan (muistisairauden vuoksi kaikki rakkaat samaan kirjaan) ja pienimmille kummilapsille pienet paketit. Kissoille ostimme muutaman paketin ja Muruselle tilasin Ruotsista aamutossut, jotka hän toivoi.

Tuleeko sinulla paljon kortteja ja lahjoja? Minkälaisia lahjoja annat?

Päivän joulukalenterluukusta tuli pussillinen rintamerkki aihioita. 


Olen pitkään halunnut tehdä rintamerkkejä itse. Nyt se onnistuu. 


Rintanappi aihiossa on hakaneula valmiina ja kannellinen "rasia", jonka sisään voi laittaa vaikkapa muotoon leikatun valokuvan, lehdestä leikatun tekstin tai kiiltokuvan. Miksikäs ei kuivattu luonnonkukka tai mikrohelmiä ja glitteriä. 


Mitä sinä laittaisit rintanappi aihioon? 

Kommentit

Jännä aihio rintamerkiksi. Noissahan on vain mielikuvitus rajana.
Sus' sanoi…
Olen niin vähän jouluihminen kuin vain voi olla. Pala hyvää lihaa on ainoa joulunmerkki, ja nostan kaapista 30 sentin hopeisen muovikuusen juhlistamaan hetkeä. Lahjoja tulee ehkä kaksi, korkeintaan. Mutta hyvää joulua silti ja en ole mitenkään joulunvastainen, ei vaan es joulusapuskat maistu, ihme pula-ajan safkaa suurin osa ;D
Siksi näitä ostinkin. Sellainen painettu lätkä ei innostanut, vaan tahdoin nimenomaan tehdä jotain erilaista tutusta korusta. Saapa nähdä, mitä näistä vielä.teen.
Sinä saat minut nauramaan. Pula-ajan safkaa... voi ei! Heh heh. Meille tulee ainakin aura-taateleita, appelsiini-suklaakakkua, karpalo-fudgeja, englantilainen hedelmäkakku, ... kaipa jotain suolapalaakin pitäisi olla. Hih. Siis muutakin kuin ne aura-taatelit.
Onpas näppäriä aihioita. Voisin kuvitella laittavani kuvaksi jotain tosi rakasta tai muuten tärkeäksi kokemaani asiaa, vaikka eläinsuojelua. Siivoilin muuten eilen ja löysin pienen pussukan, jossa on rintamerkkejä vuosien, jos ei vuosikymmenten, ajalta. :)
Tunnelmallista joulunaikaa! <3
Sus' sanoi…
Muiden hymyilemään/nauramaan saaminen on ensimmäisiä asioita joita tajusin hallitsevani, nykyään osaan vähän parantaa sielua, psyykettä. Saan tällä hetkellä haettua ihmisen pois lievemmästä psykoosista, josko minusta sitten shamaani tulee, sellaisen etiäisen olen saanut.. . Ja siihen viittaa kyvyt jne. Mutta siis, olen ambivalentti ja kun se extro iskee niin pääasia on että minua katsotaan ja saan loistaa, oli se sitten itsensä nolaamista tai muuten vain jotain hassua tai maagista. olen aina valmis nolaamaan itseni jos vain saa ihmisen nauramaan, se saattaa olla sen ihmisen ainoa hetki kun naura vaikkapa kuukauteen.
Sara, olet löytänyt aarteita. Hauskoja, nostalgisia muistoja menneisyydestä. Kuin pieni aikamatka. Eläinsuojelu teema sopii minunkin mielestäni tällaiseen nappiin. Ja näitähän voi käyttää monin tavoin. Takkiin reppuun, postikorttiin pienenä lahjana, tilaajalahjaksi, viirin kii nitettynä useampi, jolloin näistä tulee tilataidetta...